Lapsenlapsen syntymän jälkeen Hector on joka päivä päättänyt olla tänään juomatta

Hector kertoo tuoreessa Seurassa sekä muistelmateoksessaan Asfalttiprinssi, kuinka alkoholi vei taiteilijaa sivuraiteille.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Hectorin pojan tyttäret kutsuvat häntä Hebe-vaariksi.

Hector kertoo tuoreessa Seurassa sekä muistelmateoksessaan Asfalttiprinssi, kuinka alkoholi vei taiteilijaa sivuraiteille.
(Päivitetty: )
Teksti:
Päivi Ekola

Pojan tyttäret oivalsivat, että Hebe-vaari on kuuluisa vasta nähtyään hänet Vain Elämää -ohjelmassa vuosi sitten syksyllä.

”Menin ensimmäisen jakson jälkeen hakemaan nuorempaa tarhasta. Siellä oli kymmenen kurahousutyyppiä pyytämässä yhteisselfietä,” Heikki Hector Harma kertoo uudessa Seurassa.

Vaarina oleminen on laulajalle äärimmäisen tärkeää. Sen vuoksi hän jopa sensuroi tarinointiansa kirjoittaessaan muistelmiensa ensimmäistä osaa, tänään ilmestynyttä Asfalttihippi-kirjaa (Otava).

”Muusikkouteen liittyy sellaisiakin juttuja, joita en halunnut lastenlasteni lukevan. Olen myös kertonut heidän vanhemmilleen, etten suosittele kirjaa alle 12-vuotiaille,” hän sanoo.

Pintapuolinen Asfalttihippi

Asfalttihippi on hyvä ajankuva. Teoksen luettua kyllä ymmärtää, mitä Hector tarkoittaa sensuroinnilla. Pitkään venyneet illat savuisissa baareissa ja kollegoiden kodeissa kyllä mainitaan, mutta kovin syvälle tapahtumiin kirjassa ei kaivauduta. Taiteilija sivuuttaa vain salaperäisellä maininnalla esimerkiksi sen, kuinka radio-ohjelmia tehdessä poltettiin Ylessä muutakin kuin suitsukkeita.

Kieltämisestä ei kuitenkaan ole kyse, kyllä Hector tunnustaa esimerkin alkoholin olleen vahvasti mukana musiikkikuvioissa, ja että siitä kehkeytyi hänelle ongelma.

”70-luvun lopulla oli rankkaa alkoholilla läträämistä. Eeki Mantere johti meidän dokaamispataljoonaa, ja minä hiihdin hyvin siinä perässä. Suuri osa bändin jäsenistä käytti alkoholia niin studiossa kuin keikkamatkoilla. Paluumatkat paskoilla keikkabusseilla olivat raskaita. Jos sisälämpötila bussissa oli miinus neljä astetta, kun lämmityslaite oli hajonnut, niin jotain lämmikettä piti saada,” hän kirjoittaa.

Hectorin muistelmateos Asfalttiprinssi ilmestyi juuri. © TOMMI TUOMI/OTAVAMEDIA

Hector kännissä Tavastialla

Yhdeksi pahimmaksi alkoholiin liittyvistä mokista hän listaa Tavastialla kiertueen päätteeksi 80–90-luvun taitteessa pidetyt kaksi keikkaa peräkkäisinä iltoina.

”Pidin finaalina jo ensimmäistä keikkaa, ja juhlin rundin päättymistä vetämällä hirveät lärvit keikan jälkeen.

Mutta juhliminen jäikin päälle, enkä enää aamulla muistanut, että olisi pitänyt skarpata, koska illalla olisi se jälkimmäinen keikka. Skarppaamisen sijaan otin vielä herättyäni iltapäivällä jyrkän nousukännin, ennen kuin vaimo hätisteli minut taksiin ja lähtemään Tavastialle.”

Juominen jatkui Tavastian takahuoneessa Juhani Merimaan toimittamia laatuviinejä ja raideriin kuuluvia jalluja nauttimalla. Soundcheckiä ei tarvittu, koska oli jo toinen ilta peräkkäin.

”Kun tuli aika lähteä lavalle, minulla ei ollut vaikeuksia pysyä pystyssä, mutta oli todella suuria vaikeuksia tajuta yhtään missä mennään. Kaiken häpeän viimeinen pisara oli, että molemmat poikani olivat siellä muistaakseni vielä tyttöystävineen ja parhaine kavereineen juuri sinä iltana. Se oli aika luokatonta esiintymistä,” Hector muistelee kirjassaan.

Vaarille ei ole kunniakasta olla kännissä

Joskus alkoholi vei sivuraiteelle siviilissäkin. Kirjassa hän pohtii, että viinareissut poissa kotoa ovat varmasti vaikuttaneet ikävällä tavalla myös perheeni elämään.

”Muun muassa Matti Pellonpään kanssa pyörimme paljon yhdessä ja reissasimme milloin missäkin. Tampereelta löytyi aina tuttua muusikkojengiä. Olen nukkunut Juicen kanssa Koskipuistossa yhden yön. Dokattiin hulluina, ja aamulla herättiin lokkien lauluun ja siihen, kun ihmiset menevät töihin ja katsovat, että siinähän makaa penkillä kaksi miestä, tuttuja hahmoja molemmat.”

Hector pohtii juomistaan myös Seurassa. Vaarin rooli on tuonut juomiseen uuden ulottuvuuden.

”Vuosien mittaan minusta kehkeytyi humalahakuinen alkoholinkäyttäjä. Kunnon känni oli ehkä helpoin tapa karistaa estoisuus, työn rasittavuus ja harteilta vastuu. Se, että olen yhä hengissä, kertoo erittäin kovasta viinapäästä.”

”Ennen lastenlasteni syntymää aloin olla tilanteessa, jossa yksi lasillinen oli liian vähän ja kaksi liikaa. Kun ensimmäinen lapsenlapseni syntyi yhdeksän vuotta sitten, totesin, ettei vaarille ole kunniakasta olla kännissä.”

Sen jälkeen Hector on joka päivä päättänyt olla tänään juomatta.

”Jonkun kerran olen senkin jälkeen nauttinut alkoholia, mutta en enää humalatarkoituksessa.”

Lue Seurasta 44/2017, mitä tapahtui, kun Hectorin Erkki-veli kuoli. Tai hanki digilehden lukuoikeus.

 

X