Heidi Pakarinen: ”Nyt hallitsen elämääni”

Heidi Pakarinen ei enää vain myötäile tai nyökyttele. Viime vuodet ovat voimistaneet hänen temperamenttiaan. Ensimmäistä kertaa hän pitää elämänsä ohjaksia tiukasti omissa käsissään.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Heidi Pakarinen kertoo olevansa sydänjuuriaan myöten äiti. ”Se on ehdottomasti tärkein asia elämässäni.”

Heidi Pakarinen ei enää vain myötäile tai nyökyttele. Viime vuodet ovat voimistaneet hänen temperamenttiaan. Ensimmäistä kertaa hän pitää elämänsä ohjaksia tiukasti omissa käsissään.
(Päivitetty: )
Teksti:
Pirjo Kemppinen

Heidi Pakarisen, 41, keskustelu tyttärensä Helmin, 11, kanssa päättyi erikoisella tavalla.

”Omra”, Heidi toivotti.

Se on hänen sekä Helmin ja toisen tyttären, Hertan, 9, yhteistä kieltä ja tarkoittaa: olet maailman rakkain aina.

”Olen sydänjuuriani myöten äiti. Se on ehdottomasti tärkein asia elämässäni”, Heidi toteaa.

Toiseksi tärkeintä on olla laulaja. Vuonna 2013 Tangokuningattareksi kruunattu Heidi Pakarinen on vakiinnuttanut paikkansa iskelmätaivaan tähtenä.

”Työn kautta olen löytänyt itseni ja oman paikkani. Lavalla olen vahva ja elän. Musiikki on myös terapiaa. Se on auttanut minuakin pääsemään monen vaikean asian yli.”

Heidin ja oopperalaulaja Mika Pohjosen eroa kesällä 2015 puitiin pitkään julkisuudessakin. Heidi ei halua enää katsoa elämässään taaksepäin. Tytärten asioiden sopimisessa on vielä rutkasti toivomisen varaa, mutta se ei lannista Heidiä.

”Olen kiltti ja yleensä annan asioiden tapahtua ehkä enemmän toisten kuin omasta tahdosta. Viime vuosina temperamenttini on kasvanut. En vain nyökyttele ja myötäile. Tyttöjen puolesta jaksan taistella aina. Heidän hyvinvointinsa on kaikessa etusijalla ja ajan heidän toiveitaan.”

Heidi on tällä hetkellä onnellinen ja toivoo samaa muille.

”Olen nyt oman elämäni hallitsija. Kukaan ei määrittele, mitä ja miten asioita teen. Ohjakset ovat omissa käsissäni.”

Heidi ei tähyile myöskään tulevaisuuteen. Hän vastasi myöntävästi iskelmäprinssi Heikki Koskelon kosintaan. Häistä on puhuttu, mutta vielä ei ole aika suunnitella niitä.

Yksi suuri elämänmuutos Heidin mielessä kuitenkin kytee.

 

Työ

Heidi esiintyi julkisesti ensimmäisen kerran kolmevuotiaana laulaessaan kotikylänsä Jännevirran äitienpäiväjuhlilla Lapin äidin kehtolaulun. Intohimo tangoon syttyi, kun hän kuuli 13-vuotiaana kappaleen Hiljainen kylätie.

”Jokin vain napsahti, aivan totaalisesti. Tango on ollut siitä asti rakkauteni. Se onkin pisin rakkaussuhteeni.”

Vakavissaan hän mietti laulajan uraa lukion jälkeen, voitettuaan 19-vuotiaana Lavatähti-kilpailun, jonka myötä teki ensimmäisen keikkansa. Ajatus unohtui yo-merkonomiopintoihin ja päivätyöhön vakuutusyhtiössä Heidin muutettua Lahteen ja avoliittoon Mika Pohjosen kanssa vuonna 1997.

Helmi syntyi vuonna 2005 ja Hertta kaksi vuotta myöhemmin. Heidi oli kotiäitinä seitsemän vuotta. Niitä hän kuvaa tähänastisen elämänsä parhaiksi.

”Minulle ja tytöille kehittyi hyvin vahva, avoin ja tunnerikas suhde. Pystymme puhumaan kaikesta. Nyt he ovat jo sen ikäisiä, että keskustelemme isoistakin asioista. Heillä on omia upeita näkemyksiä ja mielipiteitä, joita haluan kunnioittaa.”

Kotiäitivuosien jälkeen oli aika luoda oma ura. Heidi Pakarinen kilpaili tangokuningattaruudesta vuosina 2011 ja 2012, mutta onnistui vasta kolmannella kerralla vuonna 2013.

”Pääsin viimein tekemään sitä, mitä olin odottanut ja mistä unelmoinut liki 25 vuotta.”

Toinen levy Meitä varten julkaistaan 31. maaliskuuta. Tulevaisuudessa Heidi ei ehkä ainoastaan laula, vaan on mukana sanoittamassa kappaleita. Tekstinpätkiä syntyy jo nyt.

 

Talous

Tangokuningatarkisan jälkeen Heidi Pakarinen hankki ensimmäisen oman auton. Elokuussa 2015 hän osti 150 neliön rivitaloasunnon Lahdesta.

”Ensimmäistä kertaa elämässäni minulla on jotain ihan omaa. Se tuntuu mielettömän hienolta. Kodin ja auton omistaminen merkitsee paljon.”

Taloudellisen vastuun kantaminen yksin ei pelota.

”Minulla on ollut vahva tunne siitä, että pärjään.”

Heidi keikkailee ahkerasti.

”Olen onnellisessa asemassa, sillä minulla on töitä. Jokaista euroa ei tarvitse laskea.”

Hän on kokenut toisenlaisiakin aikoja. Heidi oli kuusivuotias vanhempiensa erotessa. Elämä äidin ja sisaren kanssa oli niukkaa.

”Perjantaisin saatoimme ostaa jäätelöt tai paketin Wilhelmiina-keksejä kolmisin jaettavaksi. Niitä nautiskelimme samalla, kun katsoimme Dallasta tai Dynastiaa.”

Nykyään Heidi ei aikaile mieleisen vaatteen tai kenkien osuessa kohdalle. Hankintoja on tehtävä jo työnkin vuoksi.

”Kun ansaitsen rahat omalla työlläni, voin tuloilla palkita itseäni.”

Heidi miettii, että voisi olla nykyistä säästäväisempi.

”Mutta en ole pussin vartija tai rahavirran palvoja. Riittää, että pärjään.”

”Olen onnellisessa asemassa, koska minulla on töitä. Jokaista euroa ei tarvitse laskea.” © Vesa Tyni

Terveys

Heidi pitää lämpimästä. Mukana kulkevat aina äidin kutomat villasukat. Hän käyttää mielellään suuria villapaitoja ja kietoutuu pehmeisiin kaulaliinoihin.

Ääni on Heidin työkalu, instrumentti, josta hän yrittää pitää huolta mahdollisimman hyvin. Aina ei päivittäin syöty hunajakaan auta. Joskus Heidin on ollut pakko perua muutama keikka ja potea flunssa kotona.

”Se on ikävää ja tuntuu pahalta, mutta artistit eivät ole yli-ihmisiä.”

Heidin hemoglobiiniarvo on korkea, joten hän luovuttaa verta kolmen kuukauden välein.

”Tuntuu hyvältä myös, että samalla voin auttaa muita.”

Mielenrauha ja -hallinta ovat osa itsestä huolehtimista. Henkisessä hyvinvoinnissa Heidiä auttavat seesteiset ajatukset ja päivittäiset pari ulkoilulenkkiä perheen 4,5-vuotiaan kääpiöpinseri Nestorin kanssa.

”Tykkään kulkea metsässä, kuunnella lintujen ääniä ja katsella kaikkea kaunista. Luonnossa liikkumisesta tulee hyvä ja rauhoittunut mieli.”

 

Rakkaus

Heidi tapasi Heikki Koskelon ensimmäisen kerran Tangomarkkinoilla vuonna 2011. Sen jälkeen he satunnaisesti kohtasivat keikkapaikoilla ja soittelivatkin toisinaan.

Tammikuussa 2016 Heidi jutteli jälleen puhelimessa Heikin kanssa. Pitkä keskustelu sai Heidin äidin kommentoimaan tietävällä äänellä: ”ahaa”.

Heidi vakuutti äidilleen:

”Heikki ei ole lainkaan minun tyyppiäni. Olemme vain hyviä kavereita.”

Vain vajaan kuukauden kuluttua Heidin mielipide muuttui.

”Heikki alkoi olla ajatuksissani ihan eri tavalla kuin aiemmin.”

Helmikuussa he totesivat seurustelevansa. Sen myöntäminen oli Heidille iso askel.

”Katselin ja kuulostelin. Suin päin en voinut häneen luottaa. Toisaalta en halunnut siirtää aiempaa elämää nykyisen painolastiksi, tarkastella ihmisiä menneen kautta.”

Tällä hetkellä hän on onnellinen.

”Olen tässä suhteessa enemmän oma itseni, vahvempi, vapaampi ja rohkeampi kuin ennen.”

Heikki kosi Heidiä elokuussa 2016. Se oli yllätys, mutta Heidi ei epäröinyt vastata myöntävästi. Häitä hän ei kuitenkaan vielä suunnittele.

”Yhdessä koetut hetket avaavat toisen elämää, ajatuksia ja sielunmaailmaa koko ajan yhä enemmän. Emme vielä tiedä kaikkea toisistamme.”

Heidi luottaa vaistoavansa, kun on oikea hetki solmia avioliitto.

”Luotan tunnevirtoihin. Asiat tapahtuvat, kun on niiden aika.”

Toistaiseksi Heidi asuu Lahdessa. Tyttäret ovat vuoroviikoin hänen ja isänsä luona. Heikin koti on vajaan viiden sadan kilometrin päässä Kajaanissa, missä hänen lapsensa edellisistä liitoista asuvat. Niilo, 12, Eemil, 10, ja Neea, 5, ovat hyviä ystäviä Helmin ja Hertan kanssa. Aikaa vietetään yhdessä aina, kun siihen on mahdollisuus.

Mihin he perustavat aikanaan yhteisen kodin?

Heidi on alkanut kaivata synnyinseudulleen Savoon. Ajatus palata Kuopioon ei tunnu mahdottomalta.

”Olen umpisavolainen. Ihailen Kuopion luontoa ja henkeä, siellä on helppo olla. Kaupan jonoissakin turistaan.”

Heidin lähisukulaiset asuvat pääasiassa Savossa.

”Lahdessa olen jotenkin yksin, vaikka minulla on täällä onneksi paljon ystäviä.”

Tärkeää on, että Kuopio on tytärtenkin suosikkikaupunki.

”He rakastavat Kuopiota.”

 

Intohimo

Heidi Pakarinen on herkkä. Kyyneleet vuotavat vuolaina hänen poskillaan, kun hän puhuu rakkaudesta tyttäriinsä ja musiikkiin. Hän on myös vahva.

”Pystyn ilmaisemaan mielipiteeni ja seisomaan niiden takana.”

Heidi kävi kaksi viikkoa kestäneen työvoimatoimiston järjestämän kurssin Luovasta alasta leipäpuu vuonna 2011. Hän ajatteli saavansa sieltä viittoja tielle kohti tangokuningattaruutta.

Kurssi antoi enemmän.

”Paperille piirtyivät siellä hetkessä mieleeni nousseet sanat: tunne, vetovoima ja ilo. Niistä tuli tunnuslauseeni, joka pätee edelleen niin musiikissa ja ylipäänsä elämässä.”

Sydänkäyrä

Heidi Pakarinen piirsi elämänsä ylä- ja alamäet

Galleria

X