Henkistynyt Jutta Gustafsberg: ”Minulla on oppaita henkimaailmassa”

Lopultakin Jutta Gustafsberg uskaltaa sanoa ääneen, mihin hän on alkanut uskoa.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Jutta uskoo, että synnymme tähän maailmaan oppiaksemme jotain.

Lopultakin Jutta Gustafsberg uskaltaa sanoa ääneen, mihin hän on alkanut uskoa.
Teksti:
Sanna Puhto

Pois ahdistus. Pois suru. Ajatukset pitää saada oikeille raiteille.

Jutta Gustafsberg kävelee sairaalan käytävällä ja hengittää syvään. Hän keskittyy. Ajattelee.

On lokakuu 2014, ja Jutta on menossa tapaamaan Arja-äitiään. Aggressiivinen vatsasyöpä on heikentänyt äidin nopeammin kuin lääkärit aluksi uumoilivat, ja äiti elää viimeisiä viikkojaan.

”Nyt vaan hyvää fiilistä päälle. Haluan viedä äidille sen, en itkuani ja ahdistustani”, Jutta tsemppaa itseään.

Kun Jutan käsi tarttuu äidin huoneen oveen ja vetää sen auki, hän on jo saanut itsensä täyteen hyvää tuulta, äidillekin jaettavaksi.

Itse asiassa Jutta otti ohjakset käsiinsä jo ennen kuin äiti joutui sairaalaan. Hän aloitti valmentamalla äitiä, jotta tämä muistaisi olla ystävällinen hoitohenkilökunnalle.

”Äiti oli luonnostaan sellainen, että sanoi asiat hirveän suoraan ja napakasti. Totesin hänelle, että jos kiukkuat ja kohtelet hoitajia huonosti, kukaan ei kiirehdi luoksesi, vaikka kuinka painaisit nappia. Mutta jos olet ystävällinen, saat todella hyvää hoitoa.”

Valmennus tehosi. Jutta kuuli sairaanhoitajilta, kuinka iloinen hänen äitinsä aina oli.

Onnellisia hetkiä

Jutta astui koutsin roolin aina, kun vieraili äidin luona – eli joka päivä.

Hän johdatteli puheenaiheet kaikkeen sellaiseen, mistä äiti nautti ja iloitsi. Kuten ainoaan lapsenlapseen, Jutan poikaan Maxiin. Yhteisiin matkoihin, joita he olivat tehneet.

”Kun äiti muisteli niitä, hänen mielensä täyttyi elämän onnellisista hetkistä. Äiti oli hyvin sairas, mutta hänen viimeiset hetkensä olivat tällaisen ajattelun ansiosta niin hyviä kuin vain oli mahdollista.”

Jutta ei puhunut äidin kanssa ollenkaan siitä, mihin tätä sattui tai oliko ruoka huonoa.

”Äidin viimeisten viikkojen aikana oma vahvuuteni tuli esiin. Pystyin valmentamaan äidin mieltä, vaikka hän ei ollut yhtään henkinen ihminen eikä kiinnostunut sellaisista asioista.”

Nyt äidin kuolemasta on kulunut yhdeksän kuukautta. Surusta Jutta on selvinnyt mielen hallinnalla.

”Kun pääsee akuutin vaiheen ohi, voi valita, miten suhtautuu menetykseen. Jääkö siihen jumiin ja katkeroituu vai jatkaako omaa elämäänsä.”

Vaikeuksista ja surusta selviämiseen vaikuttaa Jutan mielestä se, onko tottunut harjaannuttamaan omaa mieltään.

”Mieltä voi verrata kehoon. On paljon helpompi selättää jokin kremppa, jos on tottunut treenaamaan. Sama mielenhallinnassa: jos ei ole koskaan miettinyt mitään, kriisistä voi olla vaikeaa selvitä.”

Meedio auttoi

Jutta on elämänsä varrella saanut harjoitella vaikeuksista selviämistä. Rankin paikka oli hänen puolisonsa ja Maxin isän, Petteri Jussilan hukkuminen kesällä 2004.

Parin yhteinen poika oli vasta kymmenen kuukauden ikäinen. Järkytys ja suru hyökyivät Jutan päälle.

”Sitä aikaa on vaikea sanoin kuvailla. En kuitenkaan hetkeäkään ajatellut, että elämäni olisi tässä. Minulle sanottiin, että jatkoin elämääni liian nopeasti – että kyllä se suru sieltä vielä tulee ja kaataa sänkyyn. No, ei ole vielä tullut ja tuskin tuleekaan.”

Tätä haastattelua tehdään sattumalta Petteri Jussilan kuoleman vuosipäivänä.

”Ai, onko se tänään?”

Päivämäärällä ei ole Jutalle erityistä merkitystä. Se on vain päivä muiden joukossa.

Itse asiassa koko kuolema on asia, jota Jutan mielestä ei ole edes olemassa.

”Meillä jokaisella on sielu, joka jatkaa matkaansa, kun maallinen keho kuolee.”

Jutta on tullut tähän johtopäätökseen luettuaan asiaan liittyviä kirjoja ja pohdittuaan elämää monelta kantilta. Yksi tärkeistä kokemuksista oli meedion luona käynti Petterin kuoleman jälkeen.

”Se helpotti paljon, koska sain sillä tavalla yhteyden Petteriin ja varmistuin siitä, että hänellä ei ollut mitään hätää. Sen jälkeen minun oli helpompi jatkaa elämääni.”

Raha ei tuo onnea

Ajatus siitä, että kuolemaa ei ole, on auttanut Juttaa keskittymään elämässään oleelliseen: elämään tässä hetkessä.

”Ei kannata tuijottaa puutteita ja virheitä vaan nähdä se, mikä nyt on hyvin. Oli asia vaikka kuinka pieni, siitä voi tuntea kiitollisuutta.”

Ehkäpä Jutan on helppo tuntea kiitollisuutta, kun hänen vieressään sohvalla lojuu tuhansien eurojen arvoinen luksuslaukku ja laukussa avainnippu, jossa on kahden BMW:n avaimet?

”Ei raha tuo onnea. Olen nuorempana yrittänyt ostaa itseni onnelliseksi, mutta se on mahdotonta.”

Jutta on tähän mennessä ehtinyt olla mukana monenlaisessa bisneksessä. Hän on myynyt pehmisjäätelöä, vaatteita, ternimaitokapseleita, kahvia. On tullut rahaa, mutta myös taloudellista ahdinkoa ja alamäkeä.

Viisi viimeistä vuotta on ollut menestystä. Hän on pyörittänyt yhdessä Jari ”Bull” Mentulan kanssa miljoonabisnekseksi kasvanutta laihdutus- ja fitnessvalmennusyritystä.

”Olen käynyt läpi samoja vastoinkäymisiä kuin moni muukin. En vain koskaan ole suostunut luovuttamaan, koska aina löytyy keino selvitä.”

Jutalle selviämiskeino on ollut juuri yritteliäisyys. Kun yksi bisnes on kaatunut, hän on kokeillut jotain muuta. Vastoinkäymiset ovat pakottaneet myös pohtimaan uudelleen rahan ja maallisen mammonan merkitystä.

”Nuorempana elämäni rakentui täysin pinnallisten asioiden varaan. Mutta nykyisin olisin valmis luopumaan kaikesta vauraudesta ihan koska vain. Materia ei ole tärkeää. Se on sivuasia elämässä.”

Todellako?

Jos ette usko, kuunnelkaa, mitä Jutta sanoo.

Henkiopas ohjaa

Jutta tietää, ettei pelkkä kehon treenaaminen riitä.

”Minun työni on auttaa ihmisiä saamaan tiukka vatsa ja pyöreät pakarat. Mutta olen tehnyt tätä jo pitkään ja nähnyt, etteivät piukat pakarat tee ketään onnelliseksi. Päinvastoin. Liika ulkonäköön keskittyminen voi jopa aiheuttaa huonoa oloa. Olisi hirveän tärkeää saada ihmisille lempeämpi viesti.”

Tämän lempeämmän viestin Jutta on koonnut vastailmestyneeseen kirjaansa Jutan voimakirjaan, jonka hän on tehnyt yhdessä toimittaja Elina Tanskasen kanssa. Kirjassa Jutta käyttää itseään esimerkkinä.

”Ajatus on, että jos minä pystyn kehittymään, kuka tahansa pystyy.”

Hän tiivistää onnellisen elämän reseptin kirjassa seitsemään pointtiin.

”Ota muut huomioon. Pidä huolta itsestäsi. Ole kiitollinen. Puhu myönteisesti. Älä haali materiaa. Hyväksy vastoinkäymiset. Elä tietoisesti tässä hetkessä.”

Ei sanaakaan trimmatuista lihaksista tai hallitusta ruokavaliosta.

Jutta menee vielä pidemmälle. Hän kertoo kirjassa uskovansa henkioppaisiin. Hän ajattelee, että jokaisella on täällä maan päällä jokin asia, jossa hänen on määrä kehittyä.

Henkioppaat ovat avuksi tässä tehtävässä.

”Minulla täytyy olla oppaita henkimaailmassa. Olen tällainen blondi ja pärjännyt näin hyvin. Ei se olisi mahdollista ilman apuvoimia.”

Edelliset elämät

Jutta kertoo olleensa yhdessä edellisistä elämistään hyvin laiska ihminen, jota ei kiinnostanut työnteko. Eräässä toisessa elämässä hän oli onnellinen paimentolainen vailla omaisuutta.

”Ehkä korkea työmoraalini ja suhtautumiseni mammonaan ovat kaikuja edellisten elämien kokemuksista.”

Jutta uskoo, että synnymme tähän maailmaan oppiaksemme jotain. Hänen oma tehtävänsä tässä elämässä on ollut oppia luopumaan läheisistään.

”Kun vaikeuksien merkityksen oivaltaa, niistä ei tarvitse katkeroitua.”

Jutan mielestä kaikki elämän eteen tuomat vastoinkäymiset ovat pohjimmiltaan tilaisuuksia oppia jotain.

”Sielunsuunnitelmaan uskominen ei tarkoita sitä, etten ottaisi elämästäni täyttä vastuuta ja yrittäisi vaikuttaa siihen, mitä minulle tapahtuu. Päinvastoin.”

Kaapista ulos

Jutta on alkanut viime aikoina ajatella, että tässä elämässä hänelle on annettu auttajan rooli.

”Pystyn antamaan muille hyvää mieltä, iloa ja energiaa,” hän sanoo.

”Tämä on lähtenyt kehollisista asioista ja mennyt henkisempään suuntaan.”

Jutta on itsekin hieman hämmentynyt siitä, mihin on tullut. Henkioppaista tai edellisistä elämistä puhuvaa naista on vaikea tunnistaa samaksi Jutaksi, joka vielä muutama vuosi sitten kutsui ylipainoista ihmistä läskiksi.

Viisi vuotta sitten Jutta mietti, veisivätkö jutut edellisistä elämistä uskottavuuden yrittäjänä.

”Enää en pelkää puhua henkimaailman asioista. En aio pysyä kaapissa loppuelämäni.”

Jos joku ei tästä pidä, se sopii Jutalle. Satatuhatta Facebook-tykkääjää antaa selkänojaa ajatella noin.

Jutta ei olisi Jutta, ellei hänellä olisi jo uusi suunnitelma muhimassa.

”Ehkä vielä kirjoitan hörhökirjan, jossa kerron, miten tavallinen pirkko saa elämäänsä lisää henkisyyttä.”

X