Huutokauppakeisarin apumies Markku puhuu aikuisten miesten ystävyydestä: ”Tunnemme toisemme niin hyvin, että pelkkä katse riittää nauruun räjähtämiseen”

Markku Saukko, 49, seisoo Salakkajoen siltatyömaalla kaivinkoneensa vieressä ja katselee lähes valmista siltaa. Nyt tarvittaisiin tuumaustauko työnjohtaja Timo Hyppösen, 50, kanssa. Samassa puhelin soikin.

”Tervepä vaan terve. Ootko tulollasi? Täällä siltatyömaalla tarvittaisiin vähän apua”, sanoo Markku.

Kun Timo kurvaa paikalle, miehet alkavat pohtia fiksua tapaa jatkaa urakkaa.

Työkaverien välit alkoivat syventyä vuosia sitten, kun Timo piti työporukalle saunailtoja.

Niissä Markun ja Timon juttu luisti. Yhteisiin vuosiin on mahtunut monta kommellusta. Yhdestä miehille on jäänyt lentävä lause: ”Varo nenää.”

Huumoria

Markku: Toukokuussa 2003 menin uuteen työpaikkaan. Ensimmäisenä päivänä maanrakennusfirman johtaja esitteli Timon. Hän oli vaihtamassa hallissa renkaita työautoon. Tuli sellainen olo, että siinä on työnjohtaja, joka tarttuu toimeen. Timolta oli helppo kysyä neuvoa alusta asti, ja aina olen saanut opastusta.

Timo: Markku oli alussa paljon hiljaisempi kuin nykyään, mutta huomasin nopeasti, että hän on hirveän kätevä ja mukava työntekijä. Aika pian aloimme tehdä työmailla töitä työparina. Siinä tutustuttiin hyvin. Huomattiin, että meillä on samanlainen huumorintaju.

Markku: Ensimmäinen kommellus sattui työmaalla, kun minä pudotin styroksilevyjä ojan reunalta alas, ja Timo oli ojassa niitä vastaanottamassa. Yksi levy lipsahti ja osui Timon nenään. Säikähdin ja katsoin Timon ilmettä. Hän nauroi, vaikka varmasti sattui. Minäkin uskalsin sitten nauraa.

Timo: Sitä tapausta muistelemme vieläkin. Siitä jäi lentävä lause ”varo nenää”. Vähän olen varonut sen jälkeen nenää aina, kun Markku heiluu levyjen kanssa.

Markku: Olemme syntyneet samana päivänä kesäkuussa eli olemme kaksosia, joilla on eri äiti. Liekö kaksosten luonnetta, että olemme kumpikin saunahulluja. Timo järjesti työporukalle säännöllisesti rantasaunallaan saunailtoja. Siinä saunaa lämmitellessä tutustuimme yhä paremmin ja huomasimme, että viihdymme hyvin toistemme seurassa.

Timo: Siitä se ystävyys taisi alkaa. Lämmitettiin tuntikausia saunaa ja Markku teki vastoja. Yhteinen huumori on yhdistänyt meitä vahvasti alusta asti. Vitsailemme ja teemme toisillemme kaikenlaisia kepposia jatkuvasti.

Markku: Meillä on samanlainen kaksimielinen huumorintaju, josta nautin.

Timo: Markulla on vielä likaisempi huumorintaju kuin minulla.

Tällainen on Timo: ”Hyvä työnjohtaja, joka tarttuu herkästi lapioonkin. Tulee aina apuun.”
Tällainen on Markku: ”Luotettava ammattimies, kätevä ja mukava.” Hanna-Kaisa Hämäläinen / Otavamedia

Karaokea

Markku: Ystävyys syveni pikkuhiljaa. Tiesin, että Timo tykkää laulaa karaokea, joten kun järjestin uudessa kodissani tupaantuliaiset vuonna 2004, hankin karaokelaitteet. Timolla on mahtava ääni. Itse laulan kuin ähkyinen pöllö, joten hirvitti, kun isännän piti laulaa ensimmäinen kappale. Lauloin Joel Hallikaisen Kuurankukka, enkä ikinä unohda sitä jännitystä.

Timo: Ehkä Markun laulaminen oli silloin vähän epävireistä, mutta hän on kehittynyt vuosien aikana. Karaokesta on tullut meille yhteinen harrastus. Toinen yhteinen vapaa-ajan juttu on rakentaminen. Autamme aina toisiamme. Pyysin esimerkiksi Markkua apuun kuorimaan hirsiä kesämökkityömaalle. Markku kuori puita kaivinkoneella. Siihen ei moni pysty. Teimme myös yhdessä pihakaivon.

Markku: Timo on piippumestari. Hän on tehnyt nykyiseen taloomme jo kolme piippua. Ja nyt hän painostaa, että pitäisi uuni muurata alakertaan. En ole vielä ihan täysin syttynyt idealle.

Häävalssi

Timo: Kun Markku tapasi nykyisen vaimonsa Annen, olin hänen puolestaan onnellinen. Markusta tuli taas iloisempi ja vapautuneempi. Kun Markku pyysi minua laulamaan heille häävalssin, oli kunnia-asia laulaa Markulle ja Annelle. Se oli hieno hetki.

Markku: Kun tapasin Annen, oma persoonani tuli taas esiin pitkästä aikaa. Kysyin Timolta, osaatko laulaa Matin ja Tepon kappaleen Kyllä maailma on ihmeellinen. Halusimme sen häävalssiksi, koska kuuntelimme sitä alkuaikoina Annen kanssa. Häävalssi oli tärkeä ja tunteikas hetki. Oli mahtavaa, kun Timo lauloi sen. Minulle tulee yhä vedet silmiin, kun kuuntelen sitä kappaletta.

Timo: Markku on paras ystäväni. Näemme päivittäin töissä ja vapaa-ajallakin soittelemme päivittäin. Markun kanssa ei voi riidellä, hän on niin reilu tyyppi.

Markku: Puhelimessa höpötellään iltaisin pitkiäkin aikoja. Suunnittelemme Timon kesämökkiprojektia tai minun uuden uunini rakentamista. Viime aikoina on puhuttu myös omasta tv-ohjelmastamme. Tunnemme toisemme niin hyvin, että kun toinen sanoo jotain, pelkkä toisen katse riittää nauruun räjähtämiseen. Myös töissä kommunikointi on helppoa, kun tietää jo toisen eleestä, mitä pitää tehdä. Kun istun kaivinkoneessa ja Timo näyttää ulkona jotain käsillä, ymmärrän heti.

Markku: Kun tuotantoyhtiö ehdotti minulle omaa ohjelmaa, sanoin, että vain Timon kanssa suostun. Ohjelmasta tulee yhdessä hauskempi, kun meillä juttu lentää ja kepposet ovat usein mielessä. Suomen huutokauppakeisari esittää: Markku hoitaa -ohjelmaa tehdessä oli hauskaa. Kierrämme ohjelmassa pakettiautolla ympäri maata auttamassa ihmisiä.

Markkua ja Timoa yhdistävät keksiminen ja rakentaminen. Huutokauppakeisari Aki Palsanmäki ei turhaan sano Markkua Hirvaskankaan MacGyveriksi. Hanna-Kaisa Hämäläinen / Otavamedia

Jekkuja

Markku: Ollaan me opetettu toisillemme paljon hyödyllisiä taitoja. Opetin Timon esimerkiksi kukkumaan kuin käki. Olimme työreissulla Konginkankaan hautausmaan vieressä. Joimme autossa kahvia, kun ajattelin vähän jekuttaa kahta naista. Avasin ikkunan ja aloin kukkua. Naiset alkoivat katsella ylös, että missä se käki kukkuu. Opetin taidon Timollekin.

Timo: Se onkin ollut hyödyllinen taito. Laiturin nokassa kun kukuin, lähiseudun käet sekosivat. Minä olen antanut Markulle vuosien aikana lauluvinkkejä ja hänen laulutaitonsa onkin parantunut selvästi. Olen minä vissiin saanut Markulle opetettua myös erilaisia työtapoja.

Timo: Hyvä esimerkki yllytysprojekteistamme on veneeni. Markku ehdotti, että korotetaan venettä, jotta saadaan yläohjaamo. Minähän innostuin. Niin teimme veneeseen kolmannen kerroksen. Kun olin yläkannella maalaamassa, vene keikahti ja putosin alas. Nilkka vääntyi pahasti, eikä se ikinä enää taivu kunnolla.

Markku: Puoliksi tosissani vaan heitin, että eikö olisi kiva ylhäältä katsella järvelle ja ajella. Timohan innostui heti. Kun hän sitten onnettomuuden jälkeen soitti sairaalasta, säikähdin, mitä meninkään ehdottamaan!

Timo: Markku teki mahtavan ystävän eleen ja vei minut veneajelulle, kun jalka oli kipsissä. Pääsin vähän nauttimaan veneilystä. Jouduimme vaimon kanssa perumaan 20-vuotishäämatkamme Kyprokselle onnettomuuden vuoksi. Se olisi ollut ensimmäinen lentomatkani.

Markku: Olemme tunteneet 16 vuotta, ja tuntuu, että ystävyys on koko ajan syventynyt. On harvinaista ja hienoa, että voin olla Timon seurassa rento ja oma itseni.

Timo: Uskon, että olemme ystäviä loppuelämän.

Artikkeli on julkaistu ensi kerran Viva-lehdessä 3/19.

Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti