Hyvinvointivalmentaja Karita Tykkä avoimena: ”Minulla on ollut aina miellyttämisen tarve”

Hyvinvointivalmentaja Karita Tykän, 43, henkinen kasvu alkoi raskauden myötä. Teininä mallin työt aloittanut ex-missi on ollut puolet elämästään arvostelun kohteena, mutta hän on oppinut rakastamaan kehoaan.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Karita Tykkä on oppinut rakastamaan kehoaan.

Hyvinvointivalmentaja Karita Tykän, 43, henkinen kasvu alkoi raskauden myötä. Teininä mallin työt aloittanut ex-missi on ollut puolet elämästään arvostelun kohteena, mutta hän on oppinut rakastamaan kehoaan.
Teksti: Linda Martikainen

Hyvinvointivalmentaja Karita Tykkä muistuttaa ajan antamisesta toiselle. Pelkkä fyysinen olemus ei riitä, vaan mukana on oltava rakkautta, läsnäolon iloa.

Merkityksellinen aika yhdessä

”Rakastan perhettäni. Monesti puhutaan siitä, miten merkityksellistä on antaa aikaa toiselle. Se on merkityksellistä oikeastaan vain silloin, jos ihminen pystyy olemaan oikeasti läsnä siinä tilanteessa.

Perheeseeni kuuluu mieheni Petrin lisäksi yhdeksänvuotias Luca-poika. Tunnen pientä haikeutta hänen kasvamisestaan, mutta on myös ihanaa nähdä, miten toinen itsenäistyy.

Joskus samanikäiset lapset saattavat olla jo kuin pieniä aikuisia. Lucalle olen aina sanonut, että hänellä ei ole mikään kiire olla iso poika, aikuisena ehtii olla myöhemminkin. Minusta olisi sääli, jos lapselta jää lapsuus ja sen ihmeet elämättä.”

Karita Tykkä haltioituu helposti näkemästään

”Rakastan myös elämää ja haltioidun helposti näkemästäni. Yritän tietoisesti nähdä ympärilläni kaikkea hyvää ja minusta on ihanaa bongailla luonnosta makeita juttuja.

Tunnustan, että henkinen kasvuni alkoi raskauden myötä. Raskaaksi tulo ei onnistunut heti ja siinä vaiheessa tuli tehtyä aikamoista itsetutkiskelua.

Kun lopulta tulin raskaaksi, menetin hyvän ystäväni syöpään. Se oli aika käänteentekevää aikaa. Rakensimme samalla myös taloa, joten ilmassa oli kaikenlaista muutosta.”

Lapsi on kuin peili

”Ajoittain koin olevani vauvan kanssa melko yksin, vaikka sainkin tukea. Lucan syntymän jälkeen päätin antaa itselleni kunnolla aikaa tottua uuteen elämäntilanteeseen. Olin Lucan kanssa kotona ja annoin rauhan itselleni.

Löysin itsestäni paljon uusia asioita tuona aikana ja tajusin, että lapsi on kuin peili.

Maailma on täynnä kaikenlaisia guruja, mutta lapsi on se suurin ja tärkein opettaja. Lapsilla ei ole kaavoja tai uskomuksia, he näkevät maailman ihmeenä ja ovat avoimia kaikelle.”

Iän myötä leikkisyys häviää

”Jossain vaiheessa kun ikää tulee lisää, leikkisyys häviää. Ihminen alkaa rajata itseään ja elämä alkaa ohjautua ulkoa päin. Aikuisenakin olisi hyvä nähdä, että joskus maailman suurin ihme voikin vaikka olla pieni kukkanen.

Olen tuntenut elämäni aikana paljon riittämättömyyttä. Se tunne on ollut vahvasti mukana jo nuoresta asti. Minulla on ollut aina miellyttämisen tarve.”

Mallintöihin jo 15-vuotiaana

”Aloitin mallin työt 15-vuotiaana eli olen yli puolet elämästäni ollut arvostelun kohteena. Se on väistämättä muokannut minua. Olen ollut väärän kokoinen, näköinen tai puutteellinen jollain tapaa.

Vuosien varrella olen oppinut rakastamaan kehoani. Etenkin raskauden aikana olin ihan haltioitunut sen kyvykkyydestä toimia ja synnyttää lapsi.”

Riittämättömyydentunne kalvaa työelämässä

”Tunnen riittämättömyyttä edelleen aika ajoin työelämässä. En aina pysty venymään jokaiseen juttuun niin kuin haluaisin, mutta nykyään riittämättömyyden tunne on vain hetkellinen ja osaan hengittää sen kanssa.

Pelkään vaihtelevasti juttuja, mutta tällä hetkellä mieleni päällä on pelko rakkauden menettämisestä. Usein pelkään kiireessä myöhästyväni, mutta silloin yritän miettiä mihin myöhästyminen voisi pahimmillaan johtaa.

Siihenkö, että sitten minut tuomitaan tai minulle sanotaan jotain negatiivista? Entäs sitten? Minäkin olen vain ihminen ja niin voi joskus käydä.”

”Lapset ovat lahja”

”Uskon, että eteemme tuodaan ne asiat, joita me elämältä haluamme, jos olemme avoimia ja valmiita ottamaan ne vastaan. Elämässä tulee eteen vaikeita asioita ja joskus niitä on hyvin vaikea ymmärtää.

En voinut ymmärtää esimerkiksi ollenkaan sitä, kun siskoni menetti kaksosensa. Toinen eli viikon, toinen kuoli heti. Hänellä oli jo onneksi kaksi vanhempaa lasta, mutta menetyksiä oli silti vaikea hyväksyä. Luca oli silloin kolme kuukauden ja tapahtuma sai minut havahtumaan, kuinka kiitollinen sain olla hänestä.

Itselläni jäi lapsen saaminen melko myöhään. Syynä oli ihan se, että ensin ei ollut kumppania, jonka kanssa olisin lapsen toivonut ja sitten kun kumppani löytyi menikin vielä pari vuotta ennen kuin nappasi.

Lapset ovat lahja. Niitä ei valita – lapset valitsevat meidät.”

Karita Tykkä poseeraa puistossa.

© MIRVA KAKKO / OTAVAMEDIA

Fyysinen energia kiinnostaa

”Ennustan, että seuraavaksi hurahdan johonkin keholliseen asiaan. Olen monia vuosia pyrkinyt työstämään juttuja mielen puolella ja luulen, että seuraavaksi fyysinen energia on se, johon keskityn enemmän.”

Lue myös: Hyvinvoinnin lähettiläs ja valmentaja Karita Tykkä tunnustaa tasapainoilevansa: ”Arjestani ei tulisi mitään ilman stressinhallintataitoja”

X