”Ihmiset epäilivät meidän pesevän rahaa” – Miss Suomi Alina Voronkovan perhe kohtasi paljon ennakkoluuloja

Tunnustan, että olin pienenä kova murtamaan luitani. Olin hyvin tapaturma-altis. Lapsena minulla oli myös ongelmia suoliston kanssa ja vietin siksi pitkiä aikoja sairaalassa. Polvistani lääkärit ovat nyt nähneet alkavan nivelrikon, joka on peruja äitini puolelta.

Missikorkkareilla kävely ei aina ole mukavaa, mutta olen itsevalintani tehnyt ja olen tyytyväinen. Äidin reumakivut tuntuvat hurjan pahalta, ja joskus itkemme molemmat niiden vuoksi.

Pelkään eniten epäonnistumista. Olen luonteeltani perfektionisti, salailen pelkoa itseltänikin. Tunnen pettymystä esimerkiksi silloin, kun olen päättänyt mennä viikon aikana viisi kertaa salille, mutta en pääsekään kuin neljästi.

Hain ensimmäisen kerran Miss Suomeksi vuonna 2015 enkä silloin päässyt kärkikymmenikköön. Se oli kova kolaus. Päätin kehittyä ja annoin itselleni aikaa kasvaa kolme vuotta – ja nyt kruunu on päässäni!

Vanhempani ovat aina rohkaisseet minua kokeilemaan asioita ja tavoittelemaan haaveitani. Olen yrittäjäperheestä. Yrittäjän arkihan on sitä, että halutaan onnistua. Ehkä juuri siksi saatan olla liian ankara itselleni joissakin tilanteissa.

Vanhempani ovat silti aina kannustaneet minua toteuttamaan itseäni. En koe, että he olisivat rikkoneet siipiäni missään kohtaa.

Ennakkoluuloja yritysmaailmassa

Olen nähnyt myös yritysmaailman nurjat puolet. Kohtasimme ennakkoluuloja kun pesulabisneksemme Pertunmaalla alkoi. Meitä katsottiin kuin muukalaisia, sillä isäni oli venäläinen ja äiti inkeriläinen, joka vielä puhui suomea aksentilla. Asiakkailla oli stereotypioita venäläisiä kohtaan: emme olleet luotettavia tai meidän epäiltiin pesevän pyykkien sijaan rahaa.

Äitini on tehnyt valtavan työn mielikuvien murtamiseksi. Hän on uskaltanut jutella asioista ihmisten kanssa.

Nelisen vuotta sitten meillä oli yksi oikeudenkäyntikin. Vanhempani selvisivät pitkästä piinasta hienosti kielimuurista huolimatta. Olen heistä valtavan ylpeä.

Sain ensimmäisen oman kännykkäni yläasteella ja ensimmäisen älypuhelimeni ostin omilla rahoillani, kun olin yhdeksännellä luokalla. Selailin puhelimesta kauneuslehtiä ja niiden kuvia. Totta kai tällaiset asiat ovat vaikuttaneet omaan naiskuvaan.

Pienenä minua kiusattiin koulussa ja itseluottamukseni oli sen vuoksi nollassa.

Onneksi vanhempani ja isovanhempani kannustivat ja kehuivat minua. Liikunnallisuuteeni on vaikuttanut paljon se, että harrastimme usein koko perheen kanssa liikuntaa.

Yleisurheilussa olin yleensä aina hyvä. Joka kisoista kannoin jonkinlaisen mitalin kotiin.

Aloin myös harrastaa teatteria. Tuli tunne, että lavalla pystyin näyttämään kiusaajilleni. Lavalla voin heidän edessään olla mitä tahansa. Yritin pitkään pitää kiusaamisasian vain itselläni, kun en halunnut jakaa murhetta muille.

Perhearvo tärkeä

Löysin elämäni rakkauden kolme vuotta sitten. Joonakselle voin kertoa tunteistani ja siitäkin, mistä asioista olen itsessäni ylpeä. Rakkaustarinamme alkoi Instagramista.

Joonas pelaa tällä hetkellä jääkiekkoa Japanissa, joten välillä menee kuukausia, ettemme näe toisiamme livenä. Hän jaksaa kuitenkin aina olla kiinnostunut kuulumisistani. Tietysti tällainen etäsuhde on välillä raskas, mutta luotan siihen, että rakkaus kestää tämänkin välimatkan.

Arvostan suuresti omien vanhempieni avioliittoa. He ovat olleet naimisissa pian jo kolmekymmentä vuotta. Heillä on yhä se kipinä, ja rakkaus välittyy isän ja äidin puheissa ja katseissa.

Perhearvot ovat minulle kaikista tärkeimmät. Isosiskoni sai esikoislapsensa keväällä eli olen nyt täti. Iso perhe viehättää minua. Haluan ehdottomasti perheen jossain vaiheessa.

Ennustan, että pärjään Miss Universum -kisoissa hyvin. Olen tavoitellut tätä Miss Suomen työpaikkaa niin monta vuotta, että olen valmis paiskimaan rankasti töitä unelmieni eteen.

En tietenkään halua burn outia, mutta aion pitää tähtäimen korkealla. Olen katsellut kanssakilpailijoita ja huomannut, että nyt haetaan persoonaa. Toivon kovasti, että Joonas pääsisi katsomaan kisoja Thaimaahan.