Ilmatieteen laitoksen pääjohtaja Petteri Taalas: ”Fossiilisista polttoaineista päästävä eroon”

Jaa kaverilleTilaa Seura
Petteri Taalas johtaa Ilmatieteen laitosta. Lähimmät säähavaintolaitteet löytyvät työpaikan katolta. © Kari Hautala/Otavamedia
Vastavalittu Maailman ilmatieteen järjestön pääsihteeri Petteri Taalas uskoo, että ilmastonmuutos on pysäytettävissä. Siihen tarvitaan sekä valtioiden yhteistyötä että tavallisten ihmisten pieniä valintoja.

Avarasta kulmahuoneesta aukeaa komea näkymä Helsingin Vallilan vehreälle puolelle. Puiston takana pilkottaa joukko maamerkkejä.

”Vankila, kierrätyskeskus, sairaala ja poliisi. Siinä ovat yhteiskunnan kulmakivet”, Petteri Taalas sanoo.

Puolitosissaan heitetty kommentti paljastaa, että Ilmatieteen laitoksen pääjohtaja on joutunut pohtimaan ihmisten elämään vaikuttavia laajempia rakenteita myös virkansa puolesta.

Taalaksen työpaikka on tuottanut yhteiskunnalle tärkeitä sää- ja ilmastotietoja kohta 180 vuoden ajan.

Laitos jatkaa toimintaansa tästä eteenpäinkin tavalliseen tapaan, mutta sen pääjohtaja vaihtaa maisemaa. Taalas valittiin Maailman ilmatieteen järjestön WMO:n pääsihteeriksi nelivuotiselle kaudelle.

Työ alkaa ensi vuoden alussa Sveitsin Genevessä.

Yhdistyneiden kansakuntien erityisjärjestö WMO keskittyy sään, ilmakehän, ilmaston ja vesivarojen tutkimukseen. Siihen kuuluu 191 jäsenmaata.

YK:n johtavissa asemissa nähdään harvoin suomalaisia. Taalas on työnsä aloittaessaan korkeimmassa kansainvälisessä virassa oleva suomalainen.

Se on hyvin mieheltä, joka kiinnostui meteorologiasta aivan sattumalta.

Uran käännekohta

Taalas on työskennellyt Ilmatieteen laitoksella koko uransa, lukuun ottamatta vuosia 2005–2007. Silloinkin hän oli perheensä kanssa Genevessä, WMO:n osastojohtajana.

Nuorena miehenä Taalas haki Helsingin yliopistoon opiskelemaan lääketiedettä ja fysiikkaa. Papereilla aukesi paikka jälkimmäiseen.

”Olin alun perin kiinnostunut vesien fysiikasta, mutta kuulin, ettei sillä alalla ole töitä.”

Taalas päätti etsiä jotain muuta.

”Luin muutaman kurssin meteorologiaa, joka tuntui tutkimusalana heti innostavalta.”

Siitä urkeni myös ura.

Ensimmäinen kesätyöpaikka tarjoutui vuonna 1986 Ilmatieteen laitokselta. Työ jatkui tutkijana opintojen ohessa ja sen jälkeen.

Tutkijasta tehtiin tohtori ja myöhemmin professori.

Tieteellinen ura viehätti Taalasta, mutta vuosituhannen vaihteen jälkeen eteen tuli tilaisuus tehdä jotain aivan toisenlaista.

Häntä kehotettiin hakemaan vapautuvaa Ilmatieteen laitoksen pääjohtajan virkaa.

”Se ensimmäinen kesätyö ja sitten tämä pääjohtajan työ ovat olleet sellaisia virstanpylväitä urallani.”

Sveitsiin mukaan lähtee vaimo ja 15-vuotias tytär. Vanhemmat lapset ovat lähteneet jo omille teilleen opiskelemaan.

Uudet sääolot

Genevessä uusi pääsihteeri haluaa kehittää kansainvälistä yhteistyötä ja parantaa eri maissa toimivien ilmatieteen laitosten toimintakykyä.

”Suomessa meillä on varsin hyvätasoinen ilmatieteen laitos, joka pystyy täyttämään yhteiskuntamme tarpeet hyvin. Kaikkialla näin ei ole.”

Ilmastonmuutos lisää tarvetta myös yli maarajojen toimivalle ennakkovaroitusjärjestelmälle.

”Tulvat, helleaallot, kuivuus ja myrskyt ovat lisääntyviä sääilmiöitä, joihin pitää voida varautua.”

Tarvitaan myös tietoa, joka auttaa varautumaan ja sopeutumaan ilmastonmuutoksen pidempiaikaisiin vaikutuksiin.

”Vesivarojen hallinta on yksi asia, johon ilmastonmuutos vaikuttaa. Osa maailmasta tulee kärsimään pahenevasta kuivuudesta, ja veden käyttöä pitää suunnitella paremmin”, Taalas sanoo.

Hänen mukaansa Suomi on pitkään ollut yksi kärkimaista sää- ja ilmastotiedon kansainvälisessä tutkimuksessa. Tätä osaamista pitää levittää myös niihin maihin, joissa tutkimus ei ole niin hyvällä tasolla.

Talkootyön aika

Taalas suhtautuu maapallon tulevaisuuteen omien sanojensa mukaan lievän optimistisesti. Tiedeyhteisön viesti ilmastonmuutoksesta on mennyt perille poliittisille päättäjille ja tavallisille ihmisille.

”Parhaillaan tehdään töitä sen eteen, että ilmastonmuutos saataisiin pysäytettyä. Joka tapauksessa se tulee etenemään seuraavat 50 vuotta, teimme päästöille mitä tahansa.”

Taalas toteaa, että tänä vuonna Pariisissa pidettävään ilmastokokoukseen kohdistuu suuria odotuksia.

Hänen mukaansa toiveita herättää etenkin se, että Yhdysvallat ja maailman suurin saastuttaja Kiina ovat antaneet ymmärtää olevansa valmiita päästövähennyksiin.

Kehitysmaiden päästöt ovat toistaiseksi niin pieniä, ettei niihin puuttuminen pysäytä ilmastonmuutosta. Taalas muistuttaa, että läntinen maailma on aiheuttanut suuren osan ongelmasta.

”Hyvinvointivaltioiden pitää kantaa isompi taakka päästövähennysten rajoittamisesta. Se on ollut pelin henki alusta asti. Mutta esimerkiksi Kiina ja Intia tarvitaan ehdottomasti mukaan.”

Kaikille tärkeä ala

Työ sää- ja ilmastoasioiden parissa on tuntunut Taalaksesta aina mielekkäältä. Oman urakehityksen lisäksi koko ala on muuttunut vauhdikkaasti.

Pääasiallisen työn lisäksi hänellä on ollut lukuisia luottamustehtäviä, muun muassa Itä-Suomen yliopiston hallituksen puheenjohtajana ja Fortumin hallituksessa.

”Sellaista leipääntymisen makua ei ole koskaan tullut”, hän sanoo.

Taalaksen mielestä säähän ja ilmastoon liittyvässä työssä antoisaa on sen yhteiskunnallinen merkitys.

”Esimerkiksi ilmastonmuutostutkimus vaikuttaa suoraan poliittiseen toimintaan. Sääalalla on voimakas yhteiskunnallinen kytkentä.”

Se, että Suomi toimii talvisin näinkin hyvin, on paljolti hyvin toimivan sääpalvelujärjestelmän ansiota.

”Jos Keski-Euroopan maissa sataa vähän lunta, niin yhteiskunta on aika kaaoksessa. Meillä pystytään toimimaan lumen ja jään keskellä varsin hyvin.”

Yhteiskunnallisen merkityksen lisäksi tärkeää on käytännöllisyys. Sekä tutkimus että sääpalveluiden tuottaminen pohjautuvat todelliseen tarpeeseen.

”Ihmisten hyöty on keskiössä. Tämä ala ei ole pelkkää akateemista mielenkiintoisuustoimintaa.”

Päästöt kuriin

Puhe palaa ilmastonmuutokseen. Sen pysäyttäminen on Taalaksen mukaan aivan mahdollista.

”Fossiilisista polttoaineista pitäisi päästä eroon. Hyvä uutinen on se, että meillä on keinoja säästää energiaa ja tuottaa sitä muilla tavoin. Nämä keinot ovat myös merkittävästi halvempia kuin aikaisemmin.”

Mitä ilmastonmuutoksen pysäyttäminen sitten maksaisi?

”IPCC:n arvion mukaan ilmastonmuutoksen rajoittaminen kahteen asteeseen vaatisi vuosittain 0,06 prosenttia maailman bruttokansantuotteesta aina vuoteen 2100 asti. Eli ei puhuta kohtuuttomista summista”, Taalas toteaa.

Mikä sitten on ongelma?

”Yritykset ja valtiot, jotka saavat suuren osan tuloistaan fossiilisista polttoaineista, kuten öljystä ja kivihiilestä.”

Talousnäkökulmat painavat vaakakupissa. Taalas kertoo, että Euroopassakin on vahva kivihiilen lobbausorganisaatio.

Tiedeyhteisön viesti

Päästöjä tuottavalla energialla nettoavat yritykset tukevat ilmastonmuutokseen liittyvän vaihtoehtotiedon tuottamista.

Ilmastotutkijat ovat kuitenkin yhtä mieltä siitä, että ilmastonmuutos on todellinen ja ihmisen aikaansaama ongelma. Taalas huomauttaa, että tiede on itseään korjaavaa.

Jos joku osoittaisi ilmastonmuutoksen johtuvan esimerkiksi auringon aktiivisuudesta, tulokset julkaistaisiin tieteellisissä sarjoissa. Löydöksen tekijät voittaisivat mitä luultavimmin Nobel-palkinnon.

Taalas itse vastaanottaisi mielellään tiedon ihmisen osattomuudesta ilmastonmuutokseen.

”Se olisi loistava uutinen. Olisin tosi tyytyväinen, pitäisin suuret juhlat löydöksen kunniaksi. Valitettavasti sellaisia tuloksia ei vakavasta tieteestä löydy.”

Pienet asiat

Taalaksen puheista käy selväksi, että ilmastonmuutokseen puuttuminen ratkaistaan suurvaltojen politiikassa. Voiko yksittäinen ihminen vaikuttaa omilla teoillaan?

”Lämmitysenergian valinnalla on merkitystä. Esimerkiksi omakotitaloissa maalämpöratkaisut ovat ihan merkittävä asia”, Taalas sanoo.

Hänen mukaansa myös sillä, miten liikumme paikasta toiseen, on merkitystä. Vähäpäästöisten autojen tai joukkoliikenteen käyttö on hyvä alku.

”Jos pystyy pyöräilemään tai kävelemään paikasta toiseen, vielä parempi. Samalla parantaa omaa terveyttään.”

Taalas pyrkii itsekin noudattamaan ohjettaan. Matka kotoa Espoon Nuuksiosta Ilmatieteen laitokselle taittuu lihasvoimalla, silloin kun kalenteri sen sallii.

”Pyöräilen töihin kerran pari viikossa. Työmatka on 25 kilometriä, joten ihan joka päivä en pysty sitä tekemään.”

Vuodenvaihteen jälkeen työmatka kulkee alppimaa Sveitsissä. Uuden kodin sijainnista ei ole vielä tietoa, mutta haastetta on luvassa paitsi töissä, myös pyörän satulassa.

”Mäkistä maastoa se on. Aion jatkaa pyöräilyä, mutta voi olla että se tapahtuu enemmän vapaa-ajalla”, Taalas toteaa.

X