Anna-lehti: Kun Lotta Hintsa laskeutuu vuorelta, hän soittaa ensimmäiseksi äidilleen – ”Luovuttamisen suurin muoto on se, että ei tule reissuilta takaisin tai loukkaantuu pahasti”
Isän kuolema vuonna 2016 herätti Lotta Hintsan ajattelemaan, että elämä on tässä ja nyt. Vaikka adrenaliiniryöpyt kannustavat jatkamaan vuorikiipeilyä, Lotta ei halua ottaa tekemisissään turhia riskejä.
Lotta Hintsa nähdään parhaillaan Extremepäiväkirjat -sarjassa TV5- ja Dplay -kanavilla.
Vuorikiipeilijä ja Miss Suomi vuodelta 2013 Lotta Hintsa, 31, kertoo Anna-lehden haastattelussa tunnistavansa kuolemanvaaran, joka on läsnä kiipeilyssä. Lotan amerikkalainen valmentaja Don Bowie joutuukin usein toppuuttelemaan suojattiaan, että on syytä pysähtyä.
Hintsa jäi vuorikiipeilyn koukkuun
”Minulla on vähän huonosti itsesuojeluvaistoa. Pitää olla ehkä jollakin tavalla sosiopaatti tai psykopaatti, jos ei oikeasti koe pelkoa vaaratilanteissa”, Lotta Hintsa sanoo.
Alun perin Lotta jäi koukkuun vuorikiipeilyyn Kilimanjarolla kolmisen vuotta sitten. Tuolloin hän oli häämatkalla silloisen puolisonsa, jääkiekkoilija Kristian Näkyvän kanssa.
Viime kesästä lähtien Lotta on elänyt sinkkuna ja treenaa tällä hetkellä vuorikiipeilyä varten täysillä, noin 20—30 tuntia viikossa. Lisäksi kalenterin täyttävät matkat Lotan valmentajan Donin kotimaahan Yhdysvaltoihin.
Antautuminen ei merkitse luovuttamista
Vaikka adrenaliiniryöpyt kannustavat Lotta Hintsaa jatkamaan vuorikiipeilyä, tieto auttaa vähentämään täpäriä tilanteita.
”Mitä enemmän ymmärrän vaaroja, sitä paremmin pystyn minimoimaan riskejä. Tietysti joskus pelottaa, mutta tilanne pitää käydä nopeasti mielessä läpi: analysoitava riskit, pysyttävä toimintakykyisenä ja jatkettava matkaa”, Lotta kertoo.
Lotta Hintsa tunnustautuu seikkailijaksi, joka haluaa silti tehdä järkeviä valintoja kiipeillessään vuorilla. Hän ei halua tuottaa pettymystä läheisilleen sillä, että vahingoittuisi itse. Tämän vuoksi joskus on ollut pakko antautua ja jättää haaveet vuoren huiputtamisesta esimerkiksi huonojen sääolosuhteiden vuoksi.
Näin Lotalle kävi G2-vuorella vuonna 2019.
”Se tuntui luovuttamiselta, vaikka en ole luovuttaja. Mutta seuraavana yönä katselin, kun jäätävä lumivyöry pyyhkäisi reittimme yli samassa kohdassa, jossa meidän olisi ollut tarkoitus olla kiipeämässä. Ymmärsin, että luovuttamisen suurin muoto on se, että ei tule reissuilta takaisin tai loukkaantuu pahasti.”
Miss Suomi Lotta Hintsa kuvattuna yhdessä Aki-isän kanssa kesäkuussa 2013. © Pekka Nieminen / Otavamedia
Isän sairastuminen herätti ajattelemaan
Perhe merkitsee Lotta Hintsalle tärkeää tukijoukkoa.
Lotta, kaksi isosiskoa sekä pikkuveli muuttivat lapsuudessaan useita kertoja, mikä on saanut nelikon hitsautumaan tiiviisti yhteen.
”Ymmärrämme toistemme ajatusmalleja ja toimintatapoja paremmin kuin kukaan muu”, Lotta kertoo.
Ikävä läheisiä ihmisiä iskee toisinaan myös vuorikiipeillessä.
”Joka kerta jossain kohdassa mietin, että mitä hittoa teen täällä. Mutta ajatus menee nopeasti ohi ja jatkan taas. Olen todella kiitollinen siitä, että saan toteuttaa intohimoani.”
Lotta tietää, että läheiset myös huolehtivat hänen hyvinvoinnistaan. Äiti onkin se henkilö, jolle Lotta soittaa aina ensimmäisenä vuorelta laskeutumisen jälkeen.
”Usein tulee mieleen, että haluaisin soittaa heti myös isälle.”
Lotan isä, urheilulääkäri ja ortopedi Aki Hintsa kuoli syöpään vuonna 2016. Isän kamppailu sairauden keskellä merkitsi käännekohtaa Lotan elämässä.
”Isän sairastuminen ei sysännyt minua vuorikiipeilijäksi, mutta kriisi oli niin suuri, että se herätti minut ajattelemaan: elämä on tässä ja nyt.”
Lue myös: Kivat näkymät, Lotta Näkyvä! Pukeutumisessa ei ole vikaa, mutta ihkaoma tyyli puuttuu