Ismo Alanko vajosi syviin vesiin vanhaa albumiaan kuunnellessa – Uusi optimistinen levy syntyi kellarissa istuessa pandemian aikana
Ismo Alanko ei tiedä lauluja tehdessään, onko jotakin kestävää syntymässä vai ei. Pöytälaatikkoon jää kymmeniä lauluja.
Ismo Alanko ei aseta itselleen tavoitteita lauluja kirjoittaessaan. Prosessi koostuu sävelten ja sanojen pallottelusta .
Kun muusikoiden maailma pysähtyi koronapandemian vuoksi keväällä 2020, Ismo Alanko, 62, istui kellarissa.
”Istuin työhuoneessani harrastamassa musiikkia ilman päämäärää. Kaikki uuden levyn kappaleet ovat oikeastaan saman aikakauden lauluja”, Ismo Alanko kertoo.
Laskutavasta riippuen, helmikuussa julkaistu Me olemme ihme on laulaja-lauluntekijän 24. studioalbumi. Vielä lauluja tehdessään hän ei tiedä, onko luomassa jotakin kestävää vai ei.
”Tavoitteita sävellys- tai sanoitusprosessissa ei ole, annan vain tulla. Joskus on sellainen olo, että jotain on tuloillaan, mutta en tiedä mitä. Silloin koneet pitää vain saada käyntiin, enkä pidä itselläni mitään rimaa, että pitäisi tulla hyvää. Kunhan vain tulee jotain.”
Innostuksen hetkiä tulee silloin, kun Alanko kokee saavansa hyvän kappaleen valmiiksi. Se on hänen mielestään musiikin tekemisen parhaita hetkiä. Yleensä sellaiset biisit ovat päässeet levylle, mutta aina hyväkään laulu ei mahdu tulevan albumin tunnelmaan.
”Levyltä saattaa jäädä yli parikymmentä biisiä”
Lauluntekoprosessissa sanoja ja säveliä pallotellaan edestakaisin, mutta Ismo Alangon tekstit syntyvät usein vaivattomasti.
”Joissain kappaleissa täytyy muuttaa asioita moneen kertaan, aloittaa alusta ja kirjoittaa kokonaan uudet sanat, mutta se on harvinaisempaa. On yllättävää, että biisin sisältö tulee yleensä jostakin alitajunnasta siihen tekstiin, ja vasta sitten alan käsittelemään sitä aihetta.”
Me olemme ihme -albumille valikoitui luontevasti ”vilpittömämmät, raikkaammat ja runollisemmat” kappaleet. Alanko myöntää, että äkkiväärää ja ironisempaa materiaalia oli myös olemassa, mutta ne eivät sopineet hahmottuvassa olevaan kokonaisuuteen.
”Harvoin pöytälaatikkoon jääneet biisit saavat uutta elämää myöhemmin. Levyltä saattaa jäädä yli parikymmentä biisiä, joista yksi on sellainen, johon haluan palata ja julkaista seuraavalla levyllä.”
Joskus menneisyydestä voi kuitenkin löytyä jotain käyttökelpoista.
Ismo Alanko törmäsi 2000-luvun taitteessa Hassisen Koneen aikaiseen muistiinpanovihkoon, josta hän löysi kiinnostavan lauseen: ehkäpä elämä onkin vain sitä miltä tuntuu. Lausahdus inspiroi niin paljon, että siitä tuli Sisäisen solariumin (2000) viimeinen kappale.
Ismo Alanko Sielun Veljien aikaan vuonna 1985. Sielun Veljet perustettiin vuonna 1982, Hassisen Koneen hajoamisen jälkeen. © Fred Ohert / OM-arkisto
Iloinen-kappale jäi säästöön
Ismo Alanko on ehtinyt soittaa omilla soolokeikoillaan muutamia levyn kappaleita ennakkoon. Albumin vanhin kappale on Iloinen, mutta sitä ei ole soitettu aikaisemmin kuin sinfoniaorkesterien kanssa.
Lauluntekijä teki kappaleen tilauksesta Tampereen Filharmonialle vuonna 2018, kun Tampereella järjestettiin kolmipäiväinen Talossa Ismo Alanko -festivaali.
”Myöhemmin teimme useamman konsertin ympäri Suomea Jaakko Kuusiston kanssa. Jaakko ja Oulu Sinfonia halusivat levyttää kappaleet, mutta Iloinen jäi levyltä pois, koska sinfoniaorkesteriversio ei toiminut niin hyvin. Ajattelin, että oma bändini pystyisi tekemään siitä paremman version. Säästelin sitä”, Ismo Alanko kertoo.
Kaiken maailman kehtolauluja (2021) jäi kapellimestari Jaakko Kuusiston (1974–2022) viimeiseksi levytykseksi.
”Huomasin olleeni aika syvissä vesissä”
Kun Ismo Alanko saa uuden albumin valmiiksi, suhtautuminen edellisiin muuttuu: ne eivät ole enää samalla tavalla yksilöitä, vaan mennyt tuotanto on kokonaisuus, josta poimia biisejä keikalla esitettäväksi. Valinnassa on oltava tarkka, ettei hyvät laulut unohdu.
”Yritän aina keksiä vanhasta ohjelmistostani uutta soitettavaa keikoille. Kun etsiessäni kuuntelen satunnaisesti omaa tuotantoani, monesti jälkeenpäin tajuan, missä fiiliksissä on tiettyinä aikoina ollut. Ismo Kullervo Alankoa kuunnellessani huomasin olleeni aika syvissä vesissä. Synkeää matskua.”
Myös realiteetit vaikuttavat kappaleiden valintaan.
”En voi rääkätä bändiäni loputtomiin, heillä on jo nyt toistasataa biisiä tuotannostani hallussa. Aina kun olemme lähdössä kiertueelle, he ajattelevat, että ”aijaa, toit taas 50 biisin listan treenattavaksi.”
Ismo Alanko tunnetaan aktiivisena kokoonpanojen vaihtajana.
Merkittäviä albumeja on julkaistu neljän eri kokoonpanon nimen alla: Hassisen Kone, Sielun Veljet, Ismo Alanko Säätiö ja Ismo Alanko Teholla. Sen lisäksi tietysti niin sanottua soolomateriaalia, jonka parissa Alanko on nyt kymmenen edellistä vuotta työskennellyt.
Ismo Alanko tunnetaan aktiivisena kokoonpanojen vaihtajana. Nykyisen bändinsä kanssa Alanko on viihtynyt jo kymmenen vuotta. © Kaisa Rautaheimo / Kuvaryhmä / OM-arkisto
”Tässä vaiheessa elämää sellainen porukka tuntuu tärkeältä”
Nykyinen bändikokoonpano on Alangon yli 40-vuotisen uran pitkäikäisin. Periaatteena on ollut alusta alkaen, että taustanauhoja ei käytetä – elektroniset sounditkin soitetaan manuaalisesti.
”Bändi koostuu hienosta porukasta ja meillä on hyvä meininki yhdessä. Tässä vaiheessa elämää tuntuu tärkeältä, että on sellainen porukka. Bändi on ollut niin vapaa, että samalla on voinut tehdä muuta.”
Paljon Ismo Alanko onkin bändin ohella ehtinyt: konsertteja sinfoniaorkesterien kanssa, keikkailua shamanistisen Pohjonen Alanko -kokoonpanon kanssa, Hassisen Koneen paluukonsertit vuonna 2022. Edellisten lisäksi Alanko on esiintynyt myös paljon yksin.
”Vuosina 2017–18 tein paljon soolokeikkoja, mikä oli iso elämys ja kokemus. Jouduin ylittämään kaikki pelkoni, ja menemään lavalle yksin vajavaisten soittotaitojen kanssa. Tilanne piti pitää näpeissä.”
”Musiikkini äärelle kokoonnutaan sovittuina ajankohtina”
Edellisen studioalbuminsa, Minä halusin olla niin kuin Beethovenin (2019), Ismo Alanko teki kokonaan ilman bändiään. Hän soitti esimerkiksi kitarat ja bassot itse, saadakseen levystä kulmikkaamman.
”Olen saanut toteuttaa itseäni niin paljon muissa projekteissa, että on ollut ihana palata soittamaan tämän bändin kanssa. He ymmärtävät myös sävelkieleni ja estetiikkani, mikä on tärkeää.”
Alanko haluaa ajatella nykyistä bändiään vapaana kollektiivina – sellaisia hänen yhtyeensä ovat olleet vuodesta 1990 alkaen.
”Ihmiset voivat tehdä muita hommia, ja minun musiikkini äärelle kokoonnutaan hyvissä ajoin sovittuina ajankohtina. Siinä on aikamoinen säätäminen, että saadaan treeniaikaa. Tämän kiertueen alla meni tosi paljon aikaa siihen, että saimme uuden levyn biisit treenattua.”
Ismo Alanko myöntää tekevänsä ratkaisunsa tunteella, mutta sanoo pyörittävänsä niitä sen jälkeen järjellä. © Sampo Korhonen