Jääkiekkolegenda Veli-Pekka Ketola kokee kivijalan olleen tukeva sukupolvelleen Suomessa: ”Saimme kasvaa ja elää melkoisessa lintukodossa”
Kiekkolegenda Veli-Pekka Ketola on kiitollinen tukevasta kivijalasta, jonka Suomi tarjosi hänen sukupolvelleen. Toinen betoninen tukijalka on ollut oma perhe.
Aktiiviurallaan Veli-Pekka Ketola pelasi illat jääkiekkoa ja oli päivät toimistotöissä vakuutusyhtiössä. ”Enää moinen ei onnistuisi.”
Numerot mittaavat ikää, ja niille rakentuu myös jääkiekkoilijan koko ura. Mutta myöhemmin elämässä niiden rooli muuttuu. Entinen jääkiekkoilija ja kiekkovalmentaja Veli-Pekka Ketola laskee lukuja enää harrastemielessä kuntosalilla ja jäällä.
Ketolan liikuntaporukassa nuorin on 35 ja vanhin, Vellu, täyttää maaliskuun lopussa 75. Luku kajahtaa syntymäpäiväsankarin korvissa suurelta.
”Ei ikää ehkä kannata liikoja miettiä.”
Porilaisperheen keskimmäinen – Veli-Pekka Ketola lähti 26-vuotiaana Amerikkaan
Veli-Pekka Ketola kasvoi viisilapsisen porilaisperheen keskimmäisenä. Sellainen perhe ei vuonna 1948 ollut poikkeuksellinen. Sodan jälkeen oli kiire kasvattaa väestöä. Vaikka kaikesta oli vielä pulaa, ilmapiiri oli optimistinen.
”Me kaikki lapset harrastimme urheilua. Minä lähdin jäälle yleisurheilevien isosiskojeni innostamana ja otin lajin tosissani. Silloin jääkiekko ei ollut sellaista välineurheilua kuin nykyään. Kun aloitin maajoukkueessa 19-vuotiaana, tuli ensi kertaa ajatus siitä, että jääkiekko voisi jollain lailla edesauttaa elämääni.”
Ammattilaisuuteen meni vielä jokunen vuosi. Vuonna 1974, 26-vuotiaana, Ketola lähti Heikki Riihirannan kanssa pelaamaan Pohjois-Amerikkaan ja pohjusti näin maanmiestensä tulevia siirtoja ulkomaille. Maajoukkueessa hän oli jo saanut matkustaa, ja into nähdä maailmaa edelleen kannusti matkaan.
Porin Ässien toimitusjohtajaksi
Ajan henkeen kuului, että piti saada tutkinto ja työpaikka. Veli-Pekka Ketolakaan ei ollut pelkästään mailan varressa kiinni. Hän kävi koulun jälkeen kauppaopiston ja valmistui merkonomiksi.
Myyntineuvottelijana aloittanut Ketola teki pitkän uran vakuutusyhtiössä edeten konttorinjohtajaksi, kunnes siirtyi 1993 jääkiekkovalmentajaksi ja myöhemmin Porin Ässien toimitusjohtajaksi. Vuonna 2016 hän palasi valmennuksen pariin ja oli Suomen nuorten joukkueenjohtajana voittamassa kultaa jääkiekon MM-kotikisoissa.
”Tänä päivänä jääkiekkouran ja säännöllisen päivätyön yhdistäminen tällä tavoin ei onnistuisi. Ammattilaisuus on muuttunut. Myös työpaikan löytäminen oli tuolloin helpompaa. Kaikki me ikätoverit löysimme paikkamme.”
Jäikö mikään kaivelemaan?
Veli-Pekka Ketola ei katso takapeiliin kuin autossa. Hän ei myöhemmin mieti, mitä olisi milloinkin pitänyt tehdä, vaan tarkastelee asioita, töppäilyjäkin, sellaisina kuin ne toteutuivat.
Suuret ikäluokat olivat Ketolasta mahdollisuuksien ikäluokka, vaikka olot eivät olleet kaikilla ruusuiset. Suunta oli monessa asiassa ylöspäin: asuinolot, ruoka ja koulutus paranivat.
”Vanhemmillamme oli karummat elämän ehdot. Minun sukupolvelleni Suomi yhteiskuntana tarjosi tukevan kivijalan opiskella, työskennellä, yrittää ja erehtyä”.
”Saimme kasvaa ja elää melkoisessa lintukodossa. Sodanjälkeinen Suomi oppi elämään hissukseen ison itänaapurinsa varjossa. Toki asioita myös piiloteltiin, mutta mitään todella pahaa ei tapahtunut avoimesti. Ei ennen kuin nyt, ikävä kyllä.”
”Perhe on betonia”
Suurimpana saavutuksenaan jääkiekkolegenda Ketola, kolmen lapsen isä ja seitsemän lapsen isoisä, pitää perhettä.
”Perhe on betonia.”
Veli-Pekka Ketola avioitui vuonna 1969 21-vuotiaana. Hän kiittää lämpimästi Marita-vaimoaan.
”Hän ansaitsisi mitalin siitä hyvästä, että on kestänyt minua kaikki nämä vuosikymmenet.”
Pakkipari Maaret Parviainen (oik.) ja Leena Nisonen 1977 Pro Hockey School -leirillä opettaneen Veli-Pekka Ketolan kainalossa. © Kotialbumi
Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti