Jaakko Saariluoma: Haluan säilyttää poikamaisuuden

Jaa artikkeliTilaa Seura
Jaakko Saariluoma on innostunut painonnostosta. © Sampo Korhonen/OM-arkisto
Näyttelijä ja stand up -koomikko Jaakko Saariluoma, 47, tietää, että vanhetessa jokainen aamu on hieman edellistä hitaampi. Siksi hän aloitti harrastuksen, joka pitää hänet nopeana.

TUNNUSTAN, että innostun hyvin helposti asioista. Olen luonteeltani utelias. Olen aina tykännyt liikkua ja urheilla. Olisi helpompi luetella ne urheilulajit, joita en ole koskaan kokeillut, kuin ne joita olen. En ole koskaan jämähtänyt vuosikausiksi harrastamaan jotain tiettyä lajia.

Nyt olen innostunut painonnostosta. Tempaus ja työntö ovat lajeina hyvin haastavia. Niissä vaaditaan räjähtävää nopeutta.

Vaikka olin harrastanut lajia vasta puoli vuotta, valmentajani Matti Vestman ilmoitti minut viime vuonna veteraanien suomenmestaruuskilpailuun. Tulin omassa sarjassani kolmanneksi.

 

ENNUSTAN, että jatkan painonnostoharrastustani. Tavoitteellinen harjoittelu on tärkeä porkkana kehittymisessä. Vanhetessa jokainen aamu on hieman edellistä hitaampi, ja haluan pysyä kunnossa. Tykkään pelata pallopelejä, joten nopeuden säilyttäminen on tärkeää.

Olen samaa mieltä sen lääkärin kanssa, joka sanoi, että on hengenvaarallista, kun keski-ikäiset miehet revittelevät kerran viikossa sata lasissa. Se on aivan liian raju rykäisy. On tärkeää liikkua enemmän ja pitää itsensä kunnossa.

 

TUNNUSTAN, että hyppään usein tuntemattomaan. Olen aina yrittänyt ajatella, että mieluummin reilusti persiilleen kuin hyssytellen hyvin.

Valmistuin Teatterikorkeakoulusta näyttelijäksi vuonna 1994. Ensimmäisen ohjaukseni tein Svenska Tea- terniin kymmenisen vuotta sitten, kun satuttiin pyytämään. Ensimmäinen ohjaustyö tapahtui tavallistakin hankalammissa olosuhteissa, koska halusin pitää työkielenä ruotsin, vaikka olen suomenkielinen. Se oli todellinen hyppy epämukavuusalueelle. Kun menee epämukavuusalueelle omasta halusta, se kasvattaa.

Uskon, että asiat onnistuvat, jos on vilpittömän innostunut siitä, mitä tekee.

 

ENNUSTAN,  että jos joskus vielä pitäisi ryhtyä esittämään stand upia jollain uudella kielellä, tekisin sen espanjaksi. Nyt esiinnyn pääosin suomeksi, mutta olen tehnyt keikkoja myös ruotsiksi ja englanniksi.

Olen opiskellut espanjaa, mutta sillä kielellä esiintyminen tuntuu vielä aikamoiselta haasteelta.

 

ENNUSTAN,  että teen jatkossakin paljon teatteria. Vaikka olen nyt tehnyt paljon stand upia ja tv-projekteja, olen aina pyrkinyt siihen, että kontakti teatteriin säilyisi.

Kahtena viime vuonna olen ohjannut, mutta aion ehdottomasti vielä myös näytellä. Ohjaaminen on ongelmanratkaisua ja siksi se kiinnostaa minua. En kuitenkaan suunnittele tulevaa, en elämää enkä työtä, vaan tartun eteen tuleviin kiinnostaviin tilaisuuksiin.

 

TUNNUSTAN, etten haluaisi vanheta koskaan. Haluaisin säilyttää poikamaisen uteliaisuuden ja välttää energiaa vievän kyynistymisen.

Luonteeni mukaisesti saan kuukausittain ajatuksen, että olisipa hienoa muuttaa maalle tai lähteä jonnekin palmun alle tekemään etätöitä. Näitä ajatuksia tulee usein stressitilanteissa. Todennäköisesti kaipaisin kuitenkin pian kavereitani ja työyhteisöjäni.

Paras tapa ladata akkuja on aktiivinen laiskuus, jossa saa vain olla jouten. Voin unohtua soittelemaan kitaraa tai katselemaan purjevenettä ilman kiirettä minnekään. Silloin voi aivan yhtäkkiä innostua vaikkapa jostain kirjasta, jonka löytää hyllystä.

Parasta rentoutumista on myös koiran kanssa ulkoileminen. Tunti metsässä nollaa ajatukset hyvin. Tai se, kun joskus vain olemme ja naureskelemme perheen kanssa. Sellaiset hetket ovat jo aika harvinaisia, sillä 13- ja 15-vuotiaat poikani ovat hyvin aktiivisia urheiluharrastuksissaan. Aika paljon on tullut seistyä kaukalon laidalla. Vanhempi poika on pelannut aktiivisesti jääkiekkoa jo kymmenen vuotta, nuorempi pelaa tällä hetkellä jalkapalloa, hän on samanlainen kokeilijaluonne kuin minäkin.

 

TUNNUSTAN, että saan kuulla jälkikasvulta aika hyvää läppää. Olen yrittänyt opettaa pojilleni ironiaa. Täytyy sanoa, että he osaavat heittää sitä jo aika hyvin. Itseen kohdistuvia vitsejä pitää kestää. Ne tekevät vain hyvää, auttavat siinä, etten ala ottaa tekemisiäni liian vakavasti. Tällä en tarkoita missään nimessä ilkeilyä, vain lämmintä huumoria, joka voi välillä osua hyvinkin tarkasti.

 

ENNUSTAN, että tekemämme hyväntekeväisyystyö todella muuttaa monen ihmisen elämän kehitysmaissa. Olen tehnyt useita varainkeruuohjelmia televisiolle ja käynyt kohdemaissa katsomassa, kuinka apu menee perille. Avulla saadaan aikaan konkreettisia parannuksia.

Olen ylpeä ja iloinen, että minut nimettiin viime vuonna Unicefin hyvän tahdon lähettilääksi. Minulle ei ole merkitystä sillä, onko apua tarvitseva lapsi Suomessa, Ruotsissa vai Afrikassa, sillä jokainen pelastettu lapsi on tärkeä.

X