Jani Toivola pohtii vanhemmuuttaan yksinhuoltajana: ”Suhde lapseeni on elämäni intensiivisin ihmissuhde”
Jani Toivola ajattelee, ettei vanhemman ei tarvitse olla lapselle kaikkea, vaan laajempi aikuisten yhteisö antaa lapselle perspektiiviä maailmaan. Vanhemmuutta tulisikin hänestä tarkastella ihmissuhteena muiden joukossa.
Jani Toivola ja hänen tyttärensä Pantteri seikkailevat Toivolan lämminhenkisissä Instagram-julkaisuissa, joiden tarkoitus oon Toivolan mukaan tehdä tilaa erilaisille perheille. © Pauliina Salonen, Otavamedia
Jani Toivola kasvoi itse yksinhuoltajan kanssa elämänsä ensimmäiset kymmenen vuotta. Lapsen kanssa asuminen kahden ei siksi häntä etukäteen pelottanut, kun hänen nyt 7-vuotias tyttärensä syntyi. Oman rajallisuutensa hän on halunnut silti yksinhuoltajana tunnustaa, lapsensa parhaaksi.
”Minulla on ollut kasvatuksellinen ajatus, että olen halunnut tarjota lapselleni laajemman yhteisön, jossa hänellä olisi mahdollisimman monta turvallista aikuista, jotka voisivat antaa hänelle erilaisia peilejä maailmaan. Ihmisiä, jotka edustavat erilaisia arvoja ja ammatteja ja ovat kiinnostuneita eri asioista”, Jani Toivola sanoo.
Toivola ja Pantteri, kuten hän tytärtään leikkisästi kutsuu, ovat olleet vauva-ajasta asti jatkuvasti liikkeellä. Parivaljakko on hakeutunut sosiaalisiin tilanteisiin ja ystävien luo. Toivolan mukaan se on osa hänen luonnettaan, mutta kyse on myös siitä, että siten he voivat elää elämää, jossa on muita ihmisiä ympärillä.
Yhden vanhemman arjessa korostuu, ettei yksi ihminen voi olla toiselle kaikkea. Silloin on Toivolan mukaan lahja, jos arkeen tulee muita ihmisiä, jotka näkevät hänen tyttäressään uusia puolia ja jaksavat syventyä hänen kanssaan juttuihin, jotka eivät häntä kiinnosta.
Joku on urheilullinen ja joku toinen taas on kiinnostunut luonnosta.
”Se on mahtavaa ja vapauttavaa, että kaikkien asioiden ei tarvitse tulla minulta. On myös ihana katsoa sivusta, kun lapsi tekee jonkun toisen ihmisen kanssa jotain uutta. Se tuntuu vanhempana valtavan hyvältä, että nyt hän saa tuollaisen katseen tai seikkailun jonkun toisen ihmisen kanssa.”
Jani Toivola kipuili itse lapsena, koska ei kokenut mahtuvansa ympäröivän maailmaan normiin. © Pauliina Salonen, Otavamedia
Sosiaalisessa media on Toivolalle kurottautumista
Sosiaalisesta mediasta on tullut Jani Toivolalle tärkeä vaikuttamisen kanava. Perheensä asioista hän ei kutenkaan aiemmin siellä puhunut. Tilanne muuttui, kun koronapandemia alkoi ja he joutuivat Pantterin kanssa viettämään pitkiä aikoja kotona.
”En ajattele jakamista niinkään julkisuuden kautta, vaan se on sellaista jakamista, jota tekisin, vaikka en tekisi julkista työtäkään. Minulle siinä on kyse vertaisuudesta ja yhteydestä muihin ihmisiin. Ne tarinat ja tuokiot meidän elämästämme alkoivat tuntua sellaisilta, joita voisin luontevasti jakaa ja sanoittaa muille ihmisille.”
Näytä tämä julkaisu Instagramissa.
Avoin jakaminen on Toivolalle jatkuvaa aaltoliikettä. Hän kokeilee, mikä tuntuu hyvältä ja tunnustelee sosiaalista ilmapiiriä. Omien tuntemusten lisäksi päätöksiin vaikuttaa tietenkin tyttären mielipide.
”Hänen on vielä aika vaikea hahmottaa, mistä sosiaalisessa mediassa on kyse, koska hän ei itse siellä ole. On vielä minun vastuuni vanhempana päättää, mille hän siellä altistuu ja missä ne rajat menevät. Juttelemme aiheesta useimmiten kuvien kautta. Näytän hänelle, mitä aion julkaista. Joskus hän sanoo, että ei halua nyt kuvaan ja silloin en sitä kuvaa julkaise.”
Jani Toivola tekee tilaa heidän näköiselleen perheelle
Instagramin tuokiokuvat liittyvät Toivolalla myös siihen, että heidän kaltaisiaan perheitä näkyy julkisuudessa vain vähän. Tummaihoinen yhden homomiehen ja tyttären muodostama perhe ei ole se normi, jonka kuvista lapsiperheartikkelit täyttyisivät.
”Itselläni on vähän vertaisia, joista puhuttaisiin tai jotka näkyisivät. Se on tapa luoda meille tilaa. Me olemme täällä ja tällaista elämää elämme, ihan yhtä arkista ja tavallista kuin kaikki muutkin.”
Näytä tämä julkaisu Instagramissa.
Toivolan perhettä saatetaan edelleenkin katsoa poikkeuksellisena perheenä tai jopa kyseenalaistaa sitä, onko hänellä homomiehenä oikeutta olla vanhempi.
”Se on kuitenkin yhä hyväksytty kanta, että sinulla on oikeus päättää, millaisia perheitä tässä maailmassa saa olla. Se on sellainen omantunnon kysymys, kuten politiikassa tavataan sanoa. Se ei ole minusta enää oikein. Se on vanhanaikaista ja jäljessä elävästä elämästä, jota perheet oikeasti elävät.”
Vanhemman ja lapsen suhde on elämän intensiivisin ihmissuhde
Kun Jani Toivolalta kysyy, miten hän luonnehtisi hänen ja tyttärensä suhdetta, vastaus kuuluu, että he ovat parivaljakko. Instagramissa hän käyttääkin usein aihetunnistetta #pantterijaperävaunu.
”Meitä on perheessä vain kaksi. Hyvässä ja pahassa. Siinä on paljon sellaista ihanaa, kun miettii sitä matkaa, jonka olemme tehneet yhdessä. Mutta välillä se on myös haastavaa, että sitä matkaa tehdään niin paljon kahdestaan.”
Isoin asia, mitä Jani Toivola ei osannut ajatella, oli se miltä tuntuu, kun ei ole toista aikuista, jonka kanssa jakaa vanhemmuutta ja siihen liittyviä päätöksiä.
”Ne ovat arkisiakin asioita: sataako, onko pakkasta, minkälaiset hanskat pitää pukea. Tai kun tulee riita lapsen kanssa, ei ole toista aikuista, jonka kanssa purkaa sitä. Totta kai minä soitan välillä ystäville, mutta silloin pitää kurottautua kodin ulkopuolelle verrattuna siihen, että toinen on siinä.”
Vaikka Jani Toivola on aikuinen ja hänen tyttärensä on lapsi, on suhteessa monenlaisia ihmissuhteen elementtejä. Välillä kyllästytään ja toisinaan ihastutaan uudelleen.
”Suhde lapseeni on elämäni intensiivisin ihmissuhde.”
Välillä jakaminen unohtuu arjen kiireessä. Kun on taas lomaa, niin molemmat kertovat enemmän ajatuksiaan ääneen. Sitten taas loman jälkeen on lähes kivuliasta palata takaisin arjen rytmiin.
”Välillä minusta tuntuu, että vanhemmuuspuhe häivyttää lapsen ja vanhemman suhteesta paljon tasoja: sitä, kuinka paljon ihmissuhdetaitoa vanhemmuudessa tarvitaan. Ne ovat asioita, joita voin harjoittaa. Musta voi tulla parempi vanhempi, kun mietin, miten käyttäydyn suhteessa toiseen.”
Jani Toivola linnanjuhlissa vuonna 2018. © Kristiina Kurronen, Otavamedia
Kun on saanut elää itsensä näköistä elämää, toivoo samaa lapselleen
Jani Toivola on vanhemmuuden myötä alkanut tarkkailla lasten maailmaa ja palannut ajatuksissaan myös omaan lapsuuteensa. Kun Toivolalta itseltään kysytään, kuinka hänestä on tullut niin rohkea puhumaan aroistakin asioista, vastaus löytyy hänen mukaansa suhteesta omaan äitiin.
”Olen itse saanut kasvaa äidin rinnalla, joka ei asettanut ehtoja, että älä ole, älä näytä, älä puhu. Kun olen kertonut äidilleni omasta homoudestani, niin ensimmäinen asia, joka sieltä nousi ei ollut se, että et saa olla tuota, vaan pelko siitä, mitä maailma ajattelee ja miten se minua kohtelee.”
Toivola käsittelee itsensä hyväksymistä ja aikuisten lapsiin kohdistamia odotuksia tuoreessa lastenkirjassaan Poika ja hame. Kirjan päähenkilö, Roni, on poika, joka ihastuu äitinsä punaiseen hameeseen, pukee sen ylleen kouluun ja joutuu kohtamaan maailman odotukset siitä, millainen lapsi poika saa olla.
Ronin hahmossa on Toivolan mukaan paljon häntä itseään, mutta myös Pantteria ja kaikkia maailman lapsia. Kirjan aikuisissa taas on paljon niitä samoja pelkoja ja odotuksia, joita aikuiset lapsiin kohdistavat.
Näytä tämä julkaisu Instagramissa.
Juuri omien pelkojen tunnistaminen on Toivolan mukaan keskeistä, koska taipumus miellyttää ulkomaailmaa on meissä kaikissa. Jos reagoi omasta pelosta, voi tulla typistäneeksi lapsen minuutta, vaikka se ei olisi edes tarkoitus.
”Pantteri on esimerkiksi meistä se sosiaalisempi ja minä ujompi. Jos hän menee puhumaan vieraille ihmisille, niin minä en saa vetää häntä sieltä pois, koska minua hävettää. Lapsi on usein avoin, vaikka olisi ujokin lapsi. Lapsi ei ole niin tietoinen kaikista säännöistä ja koodeista tai ajattele, mitä muut ajattelevat.”
Vanhempien odotukset voivat rajoittaa lasta
Lapsen kasvaessa vanhemmat joutuvat kohtaamaan myös omat odotuksensa lastensa suhteen. Esimerkiksi omat käsitykset siitä, mitkä ovat hyviä ammatteja tai minkä väriseksi tukan saa värjätä, voivat muuttua tavoiksi rajoittaa lapsesta itsestään nousevia haluja.
”On helppo sanoa, ettei odotuksia ole, mutta oikeasti se testataan vasta, kun niitä odotuksia tulee kohdalle. Minä olen itse elänyt sellaisen elämän, jossa olen kipuillut paljon ulkomaailman sääntöjen kanssa, mahdunko niihin ja yrittänyt elää itseni näköistä elämää riippumatta siitä, mitä muut ajattelevat. Toivon, että se auttaa minua antamaan Pantterin elää hänennäköistään elämää”, Jani Toivola sanoo.