Jari Kurri: ”Olen aina ollut tällainen jöröjukka”

Jari Kurrin sinisissä silmissä on kostea kalvo.

Hän nousee Suomen Urheilugaalassa lavalle yhdessä Marja-Liisa Kirvesniemen ja Lasse Virenin kanssa. Heidät on kutsuttu suomalaiseen urheilun Hall of Fameen. Legendaarinen numero 17 on ilmiselvästi liikuttunut kunnianosoituksesta.

”Vanhemmiten sitä on herkistynyt. Siellä lavalla aataminomena teki erikoisia liikkeitä”, hän tunnustaa jälkeenpäin.

Jari Kurri on ainoa suomalainen jääkiekkoilija, joka on valittu NHL:n Hockey Hall of Fameen. Hän on voittanut viisi Stanley Cupia. NHL-tilastoissa on edelleen hänen nimissään olevia ennätyksiä. Pelipaita on nostettu Edmontonin jäähallin kattoon.

Vaatimaton, hiljainen ja jopa vähän juro pelaaja nauttii Amerikan kiekkopiireissä jopa suurempaa arvostusta kuin kotimaassaan.

Hyppy tuntemattomaan

Kurri on suomalaisen ammattilaiskiekkoilun uranuurtaja. Hänen menestyksensä avasi portit Esa Tikkaselle, Teemu Selänteelle, Koivun veljeksille ja monille muille. NHL-seurat tajusivat, että Suomestakin voi löytyä tähtipelaajia.

Kun 20-vuotias helsinkiläisnuorukainen lähti kesällä 1980 Edmontoniin, hän ei tiennyt kovinkaan paljoa joukkueesta tai NHL:stä. Kielitaitokin oli vähän kintaalla, mutta silti hän hyppäsi tuntemattomaan.

”Silloin suomalainen media ei seurannut NHL:ää eikä televisiosta nähty pelejä. Siltasen Risto ja Hagmanin Matti olivat jo Edmontonissa ja he auttoivat kotiutumisessa. Joukkueesta tiesin sen verran, että siellä on joku (Wayne) Gretzky, joka on ollut kova pelimies junnusarjoissa.”

”Ei mulla ollut hajuakaan, että Edmonton voisi nousta viisinkertaiseksi Stanley Cupin voittajaksi. Siitä kasvoi uskomaton joukkue.”

Edmonton on Albertan provinssin pääkaupunki ja talousalueella asuu noin miljoona ihmistä. Talvi on pitkä – kuusi kuukautta – ja kylmä. Kaupunki hengittää jääkiekkojoukkue Oilersin ja tähtipelaajien tahtiin. Gretzky, Kurri, Coffey, Lowe, Messieur, Fuhr, Tikkanen ja kumppanit olivat puolijumalia, heidät tunnettiin kaikkialla.

Pari vuotta suomalaistähti eleli yksin. Sitten Tiina-vaimo muutti keskelle preeriaa ja kaksospojat Ville ja Joonas syntyivät. Elämä pyöri jääkiekon ehdoilla, mutta perhe toi siihen uuden ulottuvuuden.

”Pelipäivät olivat rutiininomaisia: aamujää, kotiin ja lounastankkaus, lehtien lueskelua tai tv:n katselua, pieni lepo ja takaisin hallille, peli ja myöhään illalla kotiin. Päivän aikana ei paljon syvällisiä keskusteltu.”

”Perhe ja koti olivat ja ovat edelleen kuitenkin kaikki kaikessa, elämässä pitää olla muutakin sisältöä kuin jääkiekko. Taustojen pitää olla kunnossa. Toisaalta jos lapset eivät pienenä nukkuneet, olivat kipeitä tai himassa ei mennyt hyvin, se näkyi myös peleissä. Sehän on itsestään selvää.”

Kurkkua myöten

Jari Kurrin peliura loppui 1998. Oilersin dynastia alkoi murentua 1980-luvun lopussa, kun omistaja Peter Pocklington joutui taloudellisiin vaikeuksiin ja Wayne Gretzky myytiin Los Angelesiin. Kurrin 90-lukuun kuului vuoden visiitti Italiassa ja useita eri seuroja NHL:ssä. Muuttojen myötä perhe oppi pakkaamaan.

Jari Kurri ei jaa murheitaan kavereiden tai edes perheen kanssa, vaan käsittelee vastoinkäymiset omassa päässään. Kuva: Jorma Marstio.

”Päätin jo kaksi vuotta aikaisemmin, että lopetan keväällä 1998. Peliaika väheni ja rooli kentällä muuttui.”

Edessä oli paluu Suomeen ja arkeen – eläkeläiseksi alle nelikymppisenä. Loistelias ura takasi taloudellisen riippumattomuuden, mutta jotain tekemistä piti keksiä. Valitettavan usein vielä 1980-luvulla oli kaksi vaihtoehtoa: hakeutua rakastamansa lajin pariin tai tarttua pulloon. Kurri valitsi jääkiekon.

”Minulle lopettaminen ei ollut vaikeaa, olin valmistautunut siihen niin pitkään. Kunnianhimoni oli tyydytetty ja olin tätä myöten täynnä pelaamista”, Kurri kuvailee ja käsi nousee kaulalle.

”En oikeastaan ajatellut koko lopettamista, oli niin paljon muuta mietittävää. Siviiliasiat piti saada kuntoon.”

Jarin ja Tiinan liitto päättyi avioeroon. Kurri ei halua puhua asiasta, toteaa vain, että ero ei johtunut peliuran päättymisestä, kyse oli pitkästä prosessista.

Nykyisen vaimonsa Vanessa Forsmanin Jari tapasi vuonna 2000 ja pari avioitui 2004. Yhteisiä lapsia on kolme: Odessa, Alissa ja Paulus.

Pehmeä lasku työelämään alkoi kiekkokommentaattorina MTV3:lla ja pari vuotta myöhemmin maajoukkueessa apuvalmentajana. Nykyinen titteli on amerikkalaistyylinen General Manager.

Ei kapteenityyppiä

Maajoukkuetehtävistä huolimatta Jari Kurrille jää aikaa myös perheelle. Hän sanoo suoraan, että perhe ja lapset ovat tärkein asia. Elämä on erilaista kuin peliuran aikana, nyt hän pystyy antamaan aikaansa kunnolla perheelle. Lasten harrastukset haukkaavat illoista paljon suuremman osan kuin jääkiekko, vaikka matkapäiviä kertyy edelleen reilusti yli 100.

”Vanessa on sporttihenkinen ja ymmärtää minun elämäntilanteeni. Hänellä on oma duuninsa ja silloin vastuu lapsista ja heidän harrastuksistaan jää minulle.”

Vanessa tekee Liv-kanavalle perhe-elämään keskittyvää tv-ohjelmaa Vanessa ja pikkuväki.

Kurri toteaa, että kotijoukkueessa jääkiekosta tuttu kapteenin merkki ”C” vaihtelee vähän tilanteesta riippuen hänen ja Vanessan välillä. Hetken mietittyään hän myöntää, että ehkä se on useammin vaimon paidan rintamuksessa.

”En ollut jääkiekossakaan koskaan kapteenityyppi. Nyt olen paljon enemmän koti-isä kuin pelivuosien aikana. Odessa ja Alissa pelaavat tennistä ja käyvät jumpassa. Paulus sai tänä talvena ensimmäiset luistimensa. Menoa riittää iltaan asti ja siitä saa makeita fiiliksiä, kun tytöt esittelevät ennen nukkumaan menoa jumpassa opittuja uusia temppuja.”

Jari Kurri ei tiedä, tuleeko hänen nuoremmista lapsistaan urheilijoita. Sen hän kuitenkin lupaa, että he saavat mahdollisuuden, jos haluavat kokeilla rajojaan. Paulus huitoo kotona kovasti mailan kanssa ja isä on opettanut oikean otteen: kolmevuotiaasta tulee rightin mies.

”Kaksospojista Joonas pelasi jääkiekkoa B-junioreihin asti ja lopetti sen jälkeen. Pelaaminen ei ollut aina helppoa, kun selässä luki Kurri.”

Ville ja Joonas ovat 25-vuotiaita ja elävät omaa elämäänsä. Ville työskentelee tasavallan presidentin innovaatiopalkinnonkin saaneen, sumunäyttöjä valmistavan FogScreenin markkinointitehtävissä ja Joonas on pankkialalla ja opiskelee samalla kauppakorkeakoulussa.

”Pojilla ei ole vielä perhettä, ja he viettävät normaalia nuoren miehen elämää. Heitä saa aina välillä kaivaa kiinni.”

Viisikymppinen jöröjukka

Kurri täytti viime kesänä 50 vuotta. Hän ei ole koskaan katsonut elämäänsä taaksepäin sillä mielellä, että olisiko pitänyt tehdä jotain toisin. Elämään mahtuu myös takaiskuja, mutta ne pitää pystyä nollaamaan.

Kurri käsittelee vastoinkäymiset omassa päässään eikä ole koskaan jakanut murheitaan edes perheen tai parhaiden kavereidensa kanssa. Sama pätee myös pelivuosien ystävyyssuhteisiin, hän ei pyöri netissä, ei ole Facebookissa eikä soittele rapakon taakse.

”Olen aina ollut tällainen jöröjukka.”

”Käyn aika usein toisella mantereella erilaisissa pelipaitojen jäädyttämisissä, hyväntekeväisyyspeleissä ja myös nykyisen työni puitteissa. Silloin tulee nähtyä vanhoja tuttuja.”

Peliuran jälkeisen ja ehkä koko uran vaikein hetki oli, kun Leijonien päävalmentaja Raimo Summanen erotettiin lokakuussa 2004. Silloin heiluivat ”pitkät puukot” eivätkä kaikki haavat ole vieläkään umpeutuneet. Suomen World Cup -joukkueen sisällä oli kiehunut pitkin syksyä ja erimielisyyksiä käsiteltiin näkyvästi myös mediassa.

”Ramin kanssa välit ovat kunnossa ja moikkaamme kun tapaamme. Mutta koko tapahtuman yllä vellonut paska, väärä tieto, syytökset ja verkostoitumiset sekä kiekkopiireissä että mediassa olivat jotain sellaista, mitä en ymmärtänyt”, tuhahtaa Kurri, joka toimi tuolloin apuvalmentajana.

Turvattua perhe-elämää

Huikea ura NHL:ssä on taannut Kurrille taloudellisen riippumattomuuden. Agentti Don Baizley totesi nuorelle pojalle jo heti uran alussa, että laske, paljonko tarvitset elämiseen ja pistä loput rahat säästöön.

”Oli minunkin pakko ostaa heti auto, mutta se ei ollut mikään Porsche tai Ferrari vaan urheilu-Datsun, joka sekään ei ollut kovin järkevä valinta Edmontonin talveen.”

Kurri sanoo, että hänen raha-asiansa eivät kuulu julkisuuteen. Hän vetää muutenkin selkeän rajan yksityiselämänsä suhteen. Jari ja Vanessa tunnetaan kaikkialla ja työnsä puolesta molemmat ovat paljon julkisuudessa, mutta he pystyvät viettämään myös normaalia perhe-elämää.

Kurri ei ole tehnyt suuria tulevaisuudensuunnitelmia.

”Maajoukkueen osalta katse on jo tiukasti ensi vuoden kotikisoissa. Sen jälkeen mietin, mitä teen jatkossa.”

Jääkiekkoilija Jari Kurri kutsuttiin Suomen Urheilugaalassa talvella 2011 suomalaisen urheilun Hall of Fameen. Haastattelu ilmestyi Seurassa 6/2011.