Uhkauksia, vihapostia, kaverien ja terveyden menettämiset – Näin Jari Lindström summaa ministerikauden, joka oli viedä hengen

Jaa kaverilleTilaa Seura
”En ole kadottanut sitä aatetta, mutta puolue ei ollut enää sellainen, jollaiseksi sitä kuvittelin. Jos joskus palaan politiikkaan, tiedän, että perus­suomalaisiin en enää ikinä tule menemään.”
”En ole kadottanut sitä aatetta, mutta puolue ei ollut enää sellainen, jollaiseksi sitä kuvittelin. Jos joskus palaan politiikkaan, tiedän, että perus­suomalaisiin en enää ikinä tule menemään.” Kuva: Tommi Tuomi/Otavamedia
Jari Lindström sairastui vakavasti työ- ja oikeusministerinä ollessaan. Vuodet politiikassa opettivat hänet arvostamaan yhteistyötä.

Jari Lindström, 54, teki kevätsiivousta kotinsa työhuoneessa, kun hän löysi tavaroiden seasta avaamattoman kirjekuoren. Se oli osoitettu ”sinisten p*skaministerille”. Kuoressa oli Aktiivikuntoutuksen lippalakki. Lindström naurahtaa kertoessaan tapausta.

Aina ei ole naurattanut. Kun Jari Lindström oli työ- ja oikeusministeri 2015–2019, vihapostia tuli kotiin niin paljon, että hän kielsi vaimoaan avaamasta kirjekuoria yksin. Aina kun Juha Sipilän (kesk) hallituksen aktiivimallista uutisoitiin, työministerin somekanavat ja sähköposti täyttyivät.

Lindström sai myös tappouhkauksia, ja puolen vuoden ajan kodin lähellä asui poliisi. Aktiivimallin takia jotkut hänen kaveruussuhteet katkesivat.

Jari Lindström oli ennen jopa nauttinut yleisötilaisuuksista, mutta varsinkin kotiseudullaan Kouvolassa hän alkoi olla varuillaan, sillä vastassa saattoi olla kymmeniä vihaisia kansalaisia. Ministerille tultiin huutamaan niin, että räkä lensi kasvoille.

”Ihon alle meni väite, että minun päätehtäväni olisi ollut tarkoituksellisesti keksiä ihmisille mahdollisimman ikävää tehtävää ja kiusata kansalaisia. Sanottiin, että olin kääntänyt takkini ja olin EK:n juoksupoika.”

Ministeriys oli lopulta lähellä viedä Lindströmiltä hengen.

Oikeassa paikassa

Jari Lindström työskenteli paperimiehenä Voikkaan tehtaalla yli 22 vuotta ja oli viimeisten vuosien aikana varaluottamusmiehenä. Vuonna 2006 UPM sulki tehtaan ja työttömäksi jäätyään Lindström opiskeli laborantiksi.

Politiikasta hän kiinnostui Tony Halmeen lähiöjytkyn jälkeen ja liittyi perussuomalaisiin vuonna 2006. Muutama vuotta myöhemmin hän oli kuntavaaleissa Kouvolan perussuomalaisten ääniharava, ja vuonna 2011 eduskunnan ovet avautuivat. Nousu politiikan huipulle oli nopea.

”Satuin olemaan oikeassa puolueessa oikeaan aikaan. En ole hakeutunut mihinkään, mutta olen ilmoittautunut vapaaehtoiseksi kaikkiin huonoihin paikkoihin, ja se on johtanut vastuun lisääntymiseen.”

Kuin Via Dolorosa

Viimeisen vuoden Lindström on saanut olla rauhassa. Eduskunnasta pudottuaan hän ei ole laittanut pukua päälleen.

Jari Lindström kävelee verkkaista tahtia Kouvolan Kuusankoskitalon puistoalueella. Kymijoen veden pinta helmeilee auringossa, ja jossain pörisee kaivinkone. Kun se hiljenee, kaukana häämöttävän UPM Kymin tehdas alkaa hurista.

Koronaepidemian takia Lindström on alkanut kävellä enemmän kuin vuosiin, sillä kuntosalille ei ole nyt asiaa. Lindström käy hoitamassa muistisairasta äitiään, joten hän yrittää pitää tartuntariskit vähissä.

Kahta kauttaan eduskunnassa Lindström muistelee nyt jo ylpeydellä.

”Se on vähän sama juttu kuin armeija, hyvät muistot jäävät elämään. Jos joku työtehtävä minulle uskotaan, teen sen, ja niin tein politiikassakin. Mutta päivääkään ei ole ollut ikävä ministerin hommia, ei yhtenäkään!”

Aikaa tuplaministerinä hän kuvaa ”kahden vuoden Via Dolorosaksi”. Koko ajan olo tuntui epämukavalta ja vatsaa painoi. Jatkuva paine omilta puoluetovereilta ja kannattajilta tuntui ”järjettömän stressaavalta”.

Ministereitä ristikuulusteltiin omassa ryhmässä varsinkin maahanmuuttoasioista, ja yhtä lausetta saatettiin muotoilla tuntikausia.

”Päivääkään ei ole ollut ikävä ministerin hommia, ei yhtenäkään.”

Jari Lindström koki välillä jääneensä vetämään yksin puolueen linjaa, kun perussuomalaisten puheenjohtaja, ulkoministeri Timo Soini oli paljon matkoilla. Lindström tunsi usein verenpaineen kohoavan taivaisiin, kun häntä hiillostettiin.

”Kyselytunti on armoton paikka. Tuntui epäreilulta joutua puolustamaan yksin esimerkiksi aktiivimallia. Ajattelin, että se on surkea, siinä on valuvikoja, mutta kun siitä on päätetty, puolustan sitä. Hallituspuolueiden edustajat yksi toisensa jälkeen katosivat ovesta ja usein vain Vartiaisen Juhana (kok) uskalsi puolustaa sitä kanssani.”

Jatkuvaa kyräilyä

Jari Lindström huomasi jo vuonna 2016, että terveys ei kestä tuplaministe­riyttä. Oikeusministerin sihteeri epäili jo tuolloin, että ministerillä on diabetes, ja varasi tälle aikoja lääkäriin. Lindström jätti joka kerta mene­mättä.

”Se oli hölmöä, olisi pitänyt heti käydä. Minulla oli asennevamma lääkäriin menemiseen. Käytin kaikki tunnit vuorokaudesta siihen, että selvisin työtehtävistä. Liikunta jäi.”

Maaliskuussa 2017 Lindström meni viimein lääkäriin, ja joutui korkean verenpaineen ja stressin takia Meilahden sairaalaan. Kalenteri tyhjennettiin pariksi päiväksi, ja Lindström tajusi, että tuplaministeriydestä on luovuttava.

”Sanoin Soinille kolmannen kerran, että en pysty hoitamaan kahta ministerin salkkua. Sitten kävin Sipilän juttusilla ja sanoin, että olen tehnyt tätä hommaa henkeni kaupalla, ja nyt kävi lähellä. Jos oikeusministerin salkkua ei oteta pois, lähden hallituksesta.”

Sipilä ymmärsi, ja oikeusministeriksi nousi kokoomuksen Ant­ti Häkkänen. Perussuomalaisissa oikeusministerin salkun menettäminen otettiin raskaasti vastaan. Lindström arvelee sen olleen ”yksi sysäys ryhmän repeämiselle”. Vuoden 2017 kuntavaalien alla Laura Huhtasaaren ja kahdeksan muun kansanedustajan maahanmuuttovastainen ulostulo jakoi eduskuntaryhmän hänen mielestään lopullisesti.

Kesän puoluekokouksen jälkeen Lindström ja 19 muuta kansanedustajaa jättivät puolueen ja perustivat siniset.

”Se perussuomalainen puolue, johon liityin, ei ollut maahanmuuttovastainen vaan -kriittinen. Ne ovat minun mielestäni kaksi eri asiaa. Vuoden 2015 vaaleissa eduskuntaryhmään tuli paljon poliitikkoja, jotka olivat aina jotain vastaan. Kahtiajako alkoi jo silloin.”

Kouvolassa perussuomalaisten paikallisyhdistys hajosi jo pari vuotta aiemmin. Kotiseudun poliittiset riidat ovat Lindströmin uran raskain aihe. Vanhat puoluetoverit arvostelevat häntä yhä somessa ja paikallismedian mielipidepalstoilla.

”Heidän mielestään olen syyllinen kaikkeen, jopa puolueen ja eduskuntaryhmän hajoamiseen. Koska en ole vastannut heidän lehtikirjoituksiinsa, he ajattelevat, että olen myöntänyt heidän olevan oikeassa. Jatkuva kyräily on ollut helvetin raskasta.”

”Negatiiviselle politiikalle tulee olemaan tilausta, ja perussuomalaiset elää epä­järjestyksen luomisesta. Puolueella on edessä toinen repeäminen, sillä yhteinen linja on löytynyt vain maahanmuuton vastustamisesta”, Jari Lindström sanoo.

”Negatiiviselle politiikalle tulee olemaan tilausta, ja perussuomalaiset elää epä­järjestyksen luomisesta. Puolueella on edessä toinen repeäminen, sillä yhteinen linja on löytynyt vain maahanmuuton vastustamisesta”, Jari Lindström sanoo.

Toiveissa terveyttä

Eduskuntavaaleissa siniset menetti kaikki kansanedustajapaikkansa. Jari Lindström lähti ehdolle velvollisuudentunnosta ja aisti jo kauan ennen vaaleja putoavansa.

”Kun perussuomalaisten teltassa ramppasi aikoinaan porukkaa, viime vaaleissa kukaan ei tullut luokseni, tai sitten he kiersivät ja katsoivat halveksuen.”

Eduskunnasta pudottuaan Lindström on nostanut sopeutumisrahaa ja keskittynyt muistelmakirjansa kirjoittamiseen. Lisäksi hän on ollut mukana Kouvolan kaupungin työllisyys- ja oppisopimusmallia edistävässä verkostossa ja käynyt puhumassa työllisyydestä myös Helsingissä.

Tulevaisuudessa Lindström toivoo olevansa kehittämässä työllisyyttä joko yrittäjänä tai konsulttina.

”Työelämää olisi vielä kymmenkunta vuotta jäljellä. Toivoisin löytäväni jotain järkevää tekemistä. On minua usutettu jo tuonne mansikkapelloillekin.”

Tulevilta vuosilta hän toivoo ter­veyttä: Lindström aikoo painaa ensimmäistä kertaa 2000-luvulla alle sata kiloa. Diabeteslääkäri on arvioi­nut, että hänellä on hyvät mahdollisuudet päästä lääkkeistä eroon liikunnan ansiosta.

Ainoa pysyvä vamma ministeriydestä jäi oikeaan silmään, johon tuli korkean verenpaineen takia verenkiertotukos kesällä 2018.

”Olen aina liikkunut, en ole koskaan tupakoinut ja käytän alkoholia vain juopumistarkoituksessa. Ma­keat ovat heikkouteni, pullaa pitää olla. Ministeriaikana join niin järkyttävät määrät limonaatia, että hävettää. Söin myös salmiakkia, mikä teki hyvää verenpaineelle,” Lindström tunnustaa.

”Löysin rajani”

Vuodet valtakunnan politiikassa ovat muuttaneet Jari Lindströmin ajattelutapaa. Politiikkaan lähtiessään hän tunsi herravihaa ja hänellä oli vahvoja näkemyksiä. Nyt hän painottaa huudon ja meuhkaamisen sijaan yhteistyötä.

”Minusta on vissiin tullut vanhemmalla iällä poliitikko”, hän nauraa.

”Nyt olen nähnyt, mitkä asiat ovat mahdollisia ja mitkä mahdottomia. Jos en tietoa ja kokemusta saadessani pystyisi vaihtamaan kantaani, olisin hölmö.”

Sanna Marinin (sd) hallitusta kohtaan Lindström tuntee sympatiaa ja kehuu pääministeriä erityisesti sel­keästä esiintymisestä.

”Tiedän itsekin, millaista on työskennellä paineessa. Kun koronatilanne helpottaa, seuraavilla hallituksilla ei ole kivaa jaettavaa. Olisi pahinta populismia mennä lupaamaan, että sitten leikataan vain rikkailta. Helppoja aikoja ei ole luvassa kenellekään.”

Politiikan Lindström aikoo jättää toistaiseksi, kun kaupunginvaltuutetun kausi ensi vuonna päättyy.

”Tällä hetkellä on olo, että tämä oli tässä. Ennen olisin sanonut, että ei ikinä, mutta nyt olen jättänyt itsel­leni takaportin. Näihin kuntavaaleihin en aio asettua ehdokkaaksi, vaikka kaikki suuret puolueet ovat kysyneet ehdokkaaksi, ihan joka ikinen, paitsi perussuomalaiset. Se kertoo siitä, että en ole polttanut siltoja takanani.”

Lue myös: Kirjapaljastus: Jari Lindström kertoo, miten salainen operaatio sinisten perustaminen oli – Hotellikabinettikin varattiin salanimellä

X