Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen nauttii vihdoin omasta isoisyydestä: ”Olen aina ollut heikkona vauvoihin”
Jari Sinkkosella on vauvatutkijan koulutus, joka tulee nyt tarpeeseen. Sen lisäksi Sinkkonen vinkkaa, millaisia joululahjoja kannattaa ostaa.
Jari Sinkkonen on tuore isoisä, mutta hänellä ei ole suunnitelmia mennä hääräämään lapsen ja vanhempien välille.
Jouluihmiseksi tunnustautuvasta lastenpsykiatri Jari Sinkkonen tuli isoisäksi elokuussa. Myös vauvatutijakoulutuksen saanut Sinkkonen kertoo Seuralle mitä ajatuksia lapsenlapsi herättää, pohdiskellen myös joulua.
Miksi olet odottanut isoisäksi tulemista?
”On hauska nähdä vauva ja kokea isoisyys. Lapset ovat aikuisia, joten tämä onnellinen perhetapahtuma oli valtavan suuri ilo. Olen aina ollut ihan heikkona vauvoihin. Onerva on poikkeuksellisen kaunis, erittäin hyvin kehittynyt ja aivan briljantti – ja tämä kaikki on isoisän puolueeton näkemys.
Minulla on myös vauvatutkijan koulutus. Kun olin terveyskeskus- ja neuvolalääkärinä, oli hirveän hauska tutkia vauvoja ja pelleillä niille. Koulutuksen myötä ymmärrän vuorovaikutuksen merkityksen, ja tuli tunne, että olisi kiva nähdä osittain omaa lihaa ja verta oleva vauva.
Tässä vaiheessa vauva on enemmän mielensisäinen asia minulle ja vaimolleni. Tärkeintä on antaa perheen olla nyt rauhassa, ei ole mitään tarvetta mennä sähläämään siihen väliin.”
Mikä on ollut parasta isoisyydessä?
”Se, että on isoisä. Kun lapsi on terve ja suloinen, ja minulla on toivottavasti edessäni riittävän kauan aikaa katsoa, miten muksu kehittyy. Ei mene kauaa, kun Onerva lähtee konttaamaan, kävelemään ja sanoo ensimmäiset sanansa. Hänen äitinsä sanoi yhdeksän kuukauden ikäisenä ensimmäiset sanansa.
Kehitystä on ihana seurata. Hän on tietysti hyvin erityislaatuisen rakkauden kohde. On sellainen sanonta, että oma lapsi on lapsi, mutta lapsenlapsi on lapsukainen.
Kun minulle tulee mieleen Onervan hymy, niin itseänikin alkaa hymyilyttää. Hän on tavattoman vastavuoroinen, jokeltelee, juttelee, jodlaa ja hymyilee. Ensin omalle peilikuvalleen, mutta nyt hän on luopunut siitä ja kääntää pään pois.
Onerva on jollain tavalla tajunnut, että tuosta ei ole hänelle iloa. Kun äiti ja isä tai ukki ja mummi reagoi, se on antoisampaa.”
Miten isoisyys ja isyys eroaa?
”Paljonkin. Vaimoni sanoo, että sitten kun lapsi rupeaa itkemään, niin vauva annetaan äidille. Isovanhemmat saavat kuoria kerman päältä. Olen kirjoittanut kirjoja isyydestä, käynyt läpi omaa isyyttäni ja isäsuhdettani. Isoisänä on paljon rennompaa.”
Oletko jouluihminen?
”Olen. Joulu ankkuroituu jollain lailla lapsuuteen ja muistoihin.
Äitini oli alakoulun opettajana pienessä maalaiskansakoulussa. Asuimme opettajan asunnossa koulurakennuksessa, ja vietin koululaisten kanssa aikaa jo ihan pikkupoikana. Sieltä lähtien joulun odotus, joululaulut, joulukuusi ja -koristelut, sekä joulunäytelmät ovat olleet tärkeitä.
Kylällä oli mukava henki, oli marttojen pikkujoulut ja kyläläisten omia juhlia. Hartaushetket tapahtuivat koululla, sekin liittyi joulunaikaan.”
Pystytkö yksilöimään rakkainta joulumuistoa?
”Vanhempani ovat kuvanneet, kuinka taaperona olin juhlatuulella ja lauloin joululauluja täyttä kurkkua. Sellaisen joululahjan muistan, kun sain marmeladirasian, jonka kannessa oli kuva kellosta. Se oli minusta älyttömän hieno.
Sain punaisen kelkan ja semmoisia juttuja. Nykyään vietetään Black Friday -ostostapahtumaa, mutta lopulta lapset voivat olla onnellisia hyvin pienistä asioista. Ei meillä alakouluopettajan ja metsurin tuloilla rellestetty tai matkustettu Kanarialle. Marmeladirasia on jäänyt mieleen hienona juttuna.”
Jari Sinkkonen tunnustautuu jouluihmiseksi. Lasten joululahjoja kannattaa miettiä tarkkaan, mutta hömpötystäkin pitää olla. © Tommi Tuomi
Mitä joulu merkitsee sinulle tänä päivänä?
”Rauhoittumista ja taukoa. Ruokkimisesta tulee ongelma isommalla porukalla, koska joulupöydän pitäisi pysyä kohtuullisena. On kasvissyöjiä, jotkut eivät voi syödä kalaa. Vaimon kanssa syömme mielellämme kalaa, emmekä saa mitään oireita.
Myös kristillinen sisältö ja sen riemu on merkityksellinen minulle. Lapsuuden joulujuhlat ja niiden musiikki oli suureksi osaksi hengellistä. Myöhemmin esimerkiksi Bachin Jouluoratoriosta on tullut tärkeä.”
Tuoko isoisyys jouluun uuden kerroksen?
”Ihan varmasti. Aiemmin jouluun on kuulunut minun ja vaimoni lisäksi kuusi aikuista, vauva tuo siihen ihan uuden ulottuvuuden. Joulu on lasten juhla, mutta toivon ettei hän vielä saa mitään kovin kummoista. On sanottu, että keskiluokkaisen amerikkalaisperheen lapsella on syntymän hetkellä jo yli 30 lelua. Siinä ei ole mitään järkeä.
Muutama vuosi sitten luovuimme lahjojen hankkimisesta. Ainakin yritämme toimia siten, että lahjat ovat jotain tarpeellista, tai sitten ei mitään. Ehkä hankin vaimolleni jotain ja hän minulle pyjaman, mutta ei enää kasoittain lahjoja. Lahjat olivat usein kirjoja, mutta nyt ei enää niitäkään. Olemme pärjänneet ihan hyvin.”
Kuinka Joulupukkiin kannattaa suhtautua?
”Meidän perheessämme oli Joulupukki lasten ollessa pieniä. Se on jaettu satu. Se ei saa olla pelottava, mutta siinä on tietty lumous, joka jossakin vaiheessa lakkaa olemasta lumoava. En missään nimessä vastusta Joulupukkia tai sano, ettei lapselle pitäisi ylläpitää satua, joka ei pidä paikkaansa.
Siitäkin voi jossain vaiheessa jututtaa, että miltä tuntuisi, jos tänä vuonna Joulupukki ei tulisikaan. Lapset voivat sanoa, että joo kyllähän me tiedämme, että se on naapurin setä ja tonttu jättää ovelle lahjat. Ei ole mitään yhtä totuutta.”
Mitä vastata, jos lapsi kysyy, onko joulupukkia olemassa?
”Se riippuu lapsen iästä. Kyllä sellaiselle neljä- tai viisivuotiaalle sanoisin jotain sellaista, että kyllä pukki saattaa meilläkin piipahtaa, ja olla ikään kuin siinä fantasiassa mukana. Se on kuin hammaskeiju. Minusta hammaskeiju on ihan herttainen ja Joulupukkikin ihan okei.
Seitsemänvuotiaan kysymykseen esittäisin varmaan vastakysymyksen, että mitä itse ajattelet? Jos lapsi kertoisi, että kaveri sanoi, että sitä ei ole olemassa, niin en rupeaisi vängällä valehtelemaan, vaan toteaisin, että kyllä kaveri taitaa olla oikeassa. Yhteinen satu voi kuitenkin olla ihan kiva sitten jouluaattona.”
Minkälainen joulu on tulossa?
”En tiedä vielä. Vauvaperhe on omillaan, ulkomailla asuva poikani empii, toinen tytär oli miehensä kanssa luonamme viime vuonna, joten he saattavat lähteä miehensä vanhemmille. Saatamme olla vaimon kanssa kahdestaan.
Olemme kerran viettäneet joulun kahden ja meillä oli todella kivaa. Pieni konjakki ja tuikku siihen. Ei meillä aiemmin sellaista ollut. Vauvaperhe varmaan nähdään, mutta tänä vuonna iso kööri ei kokoonnu.”
Voiko joulumieli tulla myös kahdestaan?
”Oh yeah! Erittäin hyvin. Olemme viihtyneet yhdessä yli 40 vuotta.”
Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen menetti isänsä nuorena. Hän oli myös koulukiusattu, mikä jätti jälkensä. © Ari Heinonen / OM-arkisto
Lue myös: Isän menetys ja koulukiusaaminen ovat seuranneet Jari Sinkkosen elämää aikuisuuteen asti