Jari Tervo palaa arkena askeettiseen elämään: ”Jouluna otan kihtilääkettä, jotta voin syödä huolettomin mielin”
Jari Tervo, 61, kirjailijavaimo Kati ja Tampereella opiskeleva poika Kalle viettävät joulua perheen kesken kotonaan Helsingissä – samaan tapaan kuin aiempina vuosinakin.
Jouluna kirjailija Jari Tervo haluaa erottaa juhlan arjesta myös ruokapöydässä. ”Sillä ei ole merkitystä, mitä syö joulun ja uudenvuoden välillä, vaan sillä on merkitystä, mitä syö uudenvuoden ja joulun välillä.”
”Olemme niin perhe- ja kotikeskeistä porukkaa, että korona-aika ei ole suuresti muuttanut meidän elämäämme. Jouluna nyhjäämme, syömme ja luemme kirjoja”, sanoo Jari Tervo.
Ainoa muutos aiempiin vuosiin on Ukko-koira, jolle joulu on ensimmäinen. Ukolle on jo hankittu herkkuja ja lahjavaatteita, jotka on jo otettu käyttöön. Tonttulakkia tai poronsarvia Ukon päähän ei laiteta.
Kinkkusiivu leivän päällä olutpullollisen kera
Joulurauhan julistuksen seuraaminen on tärkeä osa Tervojen jouluohjelmaa, samoin kuin jouluaterioista nauttiminen. Jari ei tunnustaudu kinkun ystäväksi, mutta hän syö yhden siivun leivän päällä olutpullollisen kera aatonaattona.
Muuten Jari Tervo herkuttelee kalalla, vaikka kihdin takia esimerkiksi pienet kalat ja herneet ovat muuten pannassa. Tapaninpäivänä aterian kruunaa lipeäkala.
”Jouluna otan kihtilääkettä, jotta voin syödä huolettomin mielin. Joulun jälkeen palaan nuhteettoman askeettiseen elämään.”
”Kun Kati sanoi, että hänellä on kasvain selkäytimessä, kuulosti, että täydellinen halvaantuminen on hyvä vaihtoehto”
Koronaa enemmän Tervojen syksyä on rajoittanut Katin kuntoutuminen selkäleikkauksesta, jossa selkäytimestä poistettiin kasvain. Tervot eivät ole juuri tavanneet ystäviä.
”Olemme ehkä vetäytyneet enemmän kotioloihin. Vasta viime viikkoina Kati on pystynyt liikkumaan muuallakin kuin kotona, ja minulla on kirja kesken, joten nyhjäisin työhuoneessa joka tapauksessa, oli koronaa tai ei. En ole kaivannut muualle.”
Katin kuntoutuminen on edennyt hyvin, sillä hän kävelee jo lyhyitä matkoja täysin ilman tukea ja kävelysauvojen avulla useamman kilometrin. Rollaattori on jo parvekkeella säilytyksessä.
Vaimon toipuminen on ollut ilouutinen Jarille. Pahempaakin pelättiin.
”Kun Kati sanoi, että hänellä on kasvain selkäytimessä, kuulosti, että täydellinen halvaantuminen on hyvä vaihtoehto, muut ovat vielä huonompia. Suomalainen lääketiede on hämmästyttävällä tasolla, ja Kati on kuntouttanut itseään sinnikkäästi”, Jari Tervo sanoo.
