Jenni Poikelus kärsii häpeän vuoksi unettomista öistä: ”Olen itseni pahin kriitikko”
Radio- ja televisiopersoona Jenni Poikelus, 32, rakastaa naurattaa ihmisiä, vaikka välillä vähän hävettäisikin. Korona-ajan eristäytymisessä Poikelus näkee myös hopeareunuksen.
Jenni Poikelus on radiotoimittaja, televisioesiintyjä ja käsikirjoittaja. Kuva: Sampo Korhonen / Otavamedia
Televisioesiintyjä Jenni Poikelus, 32, pajljastaa, että hän oli nuorena ujo ja kokee olevansa sitä yhä pohjimmiltaan.
Jenni Poikeulus – Pelle ja hauskuuttaja
”Uudessa seurassa olen tarkkailija. Pystyn rentoutumaan ystävien kanssa, ja ehkä osaltaan siksi radio on minulle helppo ympäristö. Radiossa paikalla on tutut ihmiset, eikä paikalla ole yleisöä.
Pellen ja hauskuuttajan roolilla olen pystynyt peittämään ujoutta ja oikeaa minuutta. Olen käyttänyt sitä eräänlaisena kilpenä ja voimavarana, mutta lopulta hauskuuttajan roolista on tullut minulle myös luontainen tapa olla.
Kouluaikoina olin tunnollinen koululainen mutta heittelin mielestäni muka nokkelia välikommentteja asioihin. Viihde ja komedia kiinnostivat minua jo silloin, ja katsoin tosi paljon muun muassa MTV Movie Awardseja ja parodioita.”
Introverttiys näkyy oman ajan tarpeessa
”Pelkään sitä, että jään yksin. Olen vasta viime vuosina tajunnut, kuinka huono olen ollut pitämään huolta ystävyyssuhteista.
Olen teini-iästä asti seikkaillut kaveriporukoista toiseen ja pari pidemmän ajan ystävää on jäänyt vuosien varrelle. Välillä minuun iskee kateus, kun huomaan muilla sellaisia kaverisuhteita, jotka ovat kestäneet vuosikymmeniä. Itse olen aina vain ollut hetken aikaa osa sellaista kaveriporukkaa, johon en ole kuitenkaan sitten jäänyt.
Olen aina viihtynyt paljon yksin, ujouteni liittyy varmaan osaltaan siihen. En tykkää lokeroida ihmisiä introvertteihin tai ekstrovertteihin, koska uskon jokaisessa olevan molempia puolia. Itsessäni introverttiys näkyy kuitenkin oman ajan tarpeessa.
Huvittavaa on ollut huomata tässä korona-ajassa se, miten vähän oma arkeni on lopulta muuttunut kaiken eristäytymisen keskellä. Kerrankin minun ei ole tarvinnut selittää ihmisille miksi haluan olla himassa!”
”Rakastan sitä, kun saan ihmiset nauramaan”
”Olen ehdottomasti itse itseni pahin kriitikko. Jostain syystä viime aikoina olen viettänyt unettomia öitä häpeän vuoksi. Olen pitänyt itseäni aina edes jotenkin älykkäänä ja loogisena ihmisenä, mutta esimerkiksi Suurmestari -ohjelmassa koin olevani ihan dille! Ja nyt sen saavat huomata katsojatkin.
Häpeän ja hauskuuttamisen suhde on erityislaatuinen. Niin masokistista kuin itsensä häpeään saattaminen onkin, nautin ihmisten hauskuuttamisesta sillä.
Rakastan sitä, kun saan ihmiset nauramaan. Se on se maailman paras tunne, jonka jo pienenä tajusin jossain kevätjuhlaesityksessä.
Koen olevani aika nauravainen ihminen itsekin, mutta se on muuttunut iän myötä. Minua naurattavat tänä päivänä enemmän erilaiset pienet jutut, mikroilmeet ja tilannekomiikka kuin itse vitsit.”
Tätä työtä tekemällä olen tavallaan pilannut itseltäni monet stand upit ja vitseihin perustuvat ohjelmat, koska analysoin niitä palasiksi päässäni. Homma on mennyt vähän atomitasolle, mutta onneksi on vielä niitäkin koomikoita, jotka yllättävät iloisesti.
Omat unelmani stand up -lavalle nousemisesta olen ainakin hetkeksi haudannut. En tiedä, pystyisinkö tai haluaisinko kokeilla sellaista enää. Ihailen suuresti ihmisiä, joilla on itsevarmuutta siihen taiteenlajiin.”
Käsikirjoittajan komedian kaipuu
”Ennustan hurahtavani seuraavaksi viherkasveihin. Äitini on viherpeukalo ja lapsena sainkin elää sellaisen sademetsän keskellä kotonamme Tampereella. En ymmärtänyt kasvien hienoutta silloin, eikä minulla ollut myöhemmin omassa kodissani muuta kuin äidiltä saamani traakkipuu. Nyt se on poikinut lisää traakkipuita.
Ostin vähän aikaa sitten muutaman huonekasvin lisää ja olen nyt siitä puuhasta tosi innoissani. Tein kasveille jopa oman vihkon, johon kirjoitin jokaisen kasvin omat hoito-ohjeet.
Unelmoin siitä, että saisin käsikirjoittaa enemmän komediaa. Sille pitäisi vain itse myös tehdä jotain.
Välillä tuntuu siltä, että ihmiset luottavat vähän liikaakin siihen, että jotain vain tapahtuu. Itse olen kuitenkin vakaasti sitä mieltä, että kukaan soittele perään, jos ei itse aktivoidu.
Hyvin realistinen unelmani on yhä myös ystäväkirjoissa mainitsemani Hollywood-tähteys. Sanoisin jopa, että sehän on todennäköinen!”
Ali esiintyi elokuussa kahden kollegansa kanssa kolmella loppuunmyydyllä keikalla Savo-Karjalassa. © Sampo Korhonen / Otavamedia