Jere Karalahti löysi viimein rauhan: ”Nannassa on jotain mystistä minulle edelleen – en ole katunut, että kohdatessamme tunne voitti järjen”

Jaa artikkeli
Jere Karalahti
”Viimeksi kuluneina vuosina olen oppinut avautumaan, uskallan olla avoin ja rehellinen parisuhteessa”, sanoo Jere Karalahti. © Tommi Tuomi/Otavamedia
Nannan vetovoima oli valtava ja Jere Karalahti luotti tunteeseen. Siitä alkoi opintie rehelliseen parisuhteeseen.

”En ollut kokenut koskaan aikaisemmin yhtä vahvaa tunnetta ja voi olla, ettei moni koe sellaista eläissään”, Jere Karalahti muistelee.

Elettiin marraskuuta 2013 ja Jere Karalahti pelasi Jokereissa.

”Bongasin hallilla kauniin vaaleahiuksisen naisen. Kun selvisi, että hän on joukkuekaverini Henrik Koiviston sisko Nanna, tein sopimuksen: teen seuraavassa pelissä maalin ja hän antaa siskonsa puhelinnumeron.”

Jere ei onnistunut maalinteossa, mutta teki Henrikin kanssa uuden sopimuksen seuraavaan peliin.

”Jos meistä jompikumpi tekee maalin, saan numeron. Henrik teki. Seuraavat viikot viestittelin Nannan kanssa, kunnes tapasimme ensimmäisen kerran joulukuun puolivälissä. Vietettyämme vajaan vuorokauden yhdessä olin myyty.”

Suhde Minskissä

”Pelasin Minskin Dinamossa Valko-Venäjällä pari vuotta ja palasin Suomeen silloisen vaimoni Susannan ja tyttäremme Ronjan luokse maaliskuussa 2013. Minulla oli ollut Minskissä suhde Oksana-nimisen naisen kanssa. Hän tiesi kuukausia, että palaan perheeni luokse Suomeen. Kuitenkin vain pari viikkoa ennen muuttoani Oksana tuli raskaaksi eikä pyynnöistäni huolimatta suostunut tekemään aborttia.

Susanna sai tietää Minskin tapahtumista marras-joulukuussa. Hän halusi silti jatkaa suhdettamme ja joitain viikkoja yritimme, mutta ei se kaiken jälkeen enää onnistunut.

Erosimme.”

Nanna ja suuri vetovoima

”Aloin tapailla Nannaa. Elämäntilanteeni oli sekava. Vetovoima Nannaan oli kuitenkin niin suuri, etten siinä tilanteessa voinut tai edes halunnut ajatella järjellä.

Muutimme pian yhteen asumaan, kosin häntä uutenavuotena 2015 ja häitä juhlittiin seuraavana kesänä. Jax syntyi vuoden kuluttua ja Alexia vuonna 2018. Olemme nykyään tiivis perhe, aina yhdessä.

Helppoa meillä ei ole ollut. Parisuhteemme tähän päivään saakka on mieletön kasvutarina.

Kun kohtasimme, Nanna oli vasta 25-vuotias. Hänellä oli median luoma kuva minusta eli hän ei tuntenut minua lainkaan. Puhuimme asioista, mutta kumpikaan ei kertonut kaikkea. En maininnut esimerkiksi, että minulle oli syntynyt lapsi joulukuun lopussa. En kertonut siitä kenellekään. Olin aikaisemmin tottunut salailemaan asioita niin paljon, ettei sitä voinut kutsua enää edes kaksois-, vaan ehkä kuutoiselämäksi.

Lisäksi en osannut oikeasti kuunnella Nannaa eikä hän minua.

Olemme samanlaisia pohjiltamme: molemmilla äärettömän vahva tahto ja mieletön ego. Tuli yhteentörmäyksiä, koska kumpikaan ei antanut periksi.”

Uran lopettaminen

”Keväällä 2017 erosimme. Käännekohta tapahtui, kun olimme palanneet yhteen vajaan vuoden eron jälkeen.

Olin jääkiekkovuosina lukemattomia kertoja päihdekuntoutuksen terapioissa, joissa minua yritettiin muuttaa suurin piirtein väkisin. Sen vuoksi olen vastustanut kaikkea terapiaa. Sitten perheystävämme Varpu ja Sami Hintsanen tarjoutuivat juttelemaan minun ja Nannan kanssa pariskuntina. Hekin olivat joutuneet käsittelemään liitossaan rankkoja aiheita.

Ne keskustelut olivat ensimmäinen potkaisu siihen, että ryhdyin käymään läpi asioita myös itseni kanssa.

Pelasin jääkiekkoa ammattilaisena 23 vuotta. Sen uran lopettaminen vuonna 2016 oli kova paikka. Aluksi en osannut enkä halunnut ajatella, kuinka iso osa jääkiekon myötä lähti elämästäni.

Nannakin on tehnyt valtavan suuren työn itsensä kanssa. Hänen on täytynyt työstää omat juttunsa, löytää vastauksensa ja tapansa toimia. Minun on pitänyt antaa hänen tehdä niin, antaa hänelle vapaus ja oma tila. Se ei ole ollut helppoa, sillä jotenkin olen aina halunnut hallita ja määrätä.”

”Uskallan olla avoin ja rehellinen”

”Viimeksi kuluneina vuosina olen oppinut avautumaan, uskallan olla avoin ja rehellinen parisuhteessa. Ei ole enää salaisuuksia ja se on vapauttavaa. Olen löytänyt samanlaisen mielettömän rauhan ja itseluottamuksen, mikä minulla aiemmin oli kaukalossa.

Nykyään puhumme ja olemme kiinnostuneita siitä, miten toisella menee. Aika paljon pitäisi tapahtua, että suhteemme kariutuisi. Silti voin luvata vain tämän hetken ja tämän päivän.

Nannassa on jotain mystistä minulle edelleen. Tunnen joka päivä häntä katsoessani vatsanpohjassa asti jonkin ihmeellisen vetovoiman. En ole kertaakaan katunut, että kohdatessamme tunne voitti järjen.”

Jere Karalahden elämästä kertovan elokuvan Karalahti ensi-ilta helmikuussa.

Lue myös: Nanna Karalahti elämän arvaamattomuudesta: ”Pelko pitäisi keskittää energiaksi ja iloksi tähän hetkeen”

"Raskaus ja äitiys muuttivat niin paljon, että oli helppokin opetella hyväksymään itsensä."

”Raskaus ja äitiys muuttivat niin paljon, että oli helppokin opetella hyväksymään itsensä.” © Niclas Mäkelä/Otavamedia

X