”Koronan kauheudella oli kultareunus” – Viihdetaiteilija Johanna Pakonen palasi puutarhaopintojen pariin ja valmistuu pihasuunnittelijaksi

Jaa artikkeliLähetä vinkki
Johanna Pakonen tarttui koronan tarjoamaan mahdollisuuteen. ”Koskaan ei voi tietää, mitä eteen tulee. Jos on kovin fakkiutunut yhteen ajatukseen, maailma romahtaa sen viisi kertaa päivässä, kun asiat ei menekään etukäteen ajatellulla tavalla.”
Laulaja Johanna Pakonen tarttui koronan tarjoamaan mahdollisuuteen. ”Koskaan ei voi tietää, mitä eteen tulee. Jos on kovin fakkiutunut yhteen ajatukseen, maailma romahtaa sen viisi kertaa päivässä, kun asiat ei menekään etukäteen ajatellulla tavalla.” © Tommi Tuomi
Pandemia vei laulaja Johanna Pakoselta elinkeinon, mutta myös avasi mahdollisuuden uuteen ammattiin.

Kaikki langat omissa käsissä. Varalla vähintään suunnitelmat b, c, d ja e, jos a ei toimi. Sellaiseksi itseään kuvaa viihdetaiteilija Johanna Pakonen, 46.

Silti hän koki täystyrmäyksen, kun koronapandemia iski. Lamaannus kesti hetken. Sitten kanveesissa tuli oivallus: kurjuudella onkin kultareunus.

Väärin kitketty

Hajuherneet eivät ehtineet kukkaloistoon asti. Kun mummo näki parikymppisen Johanna Pakosen istutukset ensimmäisen oman kodin pihalla, hän totesi tämän kitkeneen kukanalut ja jättäneen rikkaruohot. Alku Karkkilasta vuonna 2004 ostetun talon pihalla ei ollut juuri lupaavampi.

”Istutin eriväristen tulppaanien sipuleita, mutta en ollut varma, kasvaisivatko ne kohti Karkkilaa vai Kiinaa”, Johanna Pakonen kertoo.

Nurmikon pohjan työstäminen sujui paremmin. Isän ohjauksessa hän opetteli, miten pikkukaivurilla onnistuu kaivaminen ja mullan tasoittaminen.

”Rekkakuskin tyttönä olen istunut pienestä asti ajohyteissä ja kiinnostunut kaikenlaisista siellä olevista napeista. Joku koneissa viehättää tietyllä tavalla yhä.”

Tavoite oli maltillinen: tehdä pihasta siistin näköinen ja helppohoitoinen.

”Vehkeillä oli mukava rällätä, mutta sitä mukavampaa oli, kun piha tuli valmiiksi.”

Innostus pihaan ja puutarhaan syttyi vasta myöhemmin. Aluksi se tosin ei riittänyt toivottuun tulokseen.

Tuhansia euroja taivaan tuuliin

Avioliitto vei Johannan Köyliöön vuonna 2009. Maalaistalon pihapiiri innosti kasvi- ja mansikkamaan perustamiseen, missä asian osaavana apuna oli maanviljelijäkoulun käynyt appi. Maapalstan viereen rakennettiin pergola viiniköynnöksineen. Johanna hankki myös kirsikka- ja koristekirsikka-, omena- ja luumupuita sekä marjapensaita.

Kaikki istutukset, kuten magnoliat, eivät menestyneet.

”Ostin paljon kaikenlaista, mutta ne eivät kasvaneet, enkä tiennyt miksi. Kokeiluillani meni tuhansia euroja taivaan tuuliin.”

Vanhojen mäntyjen juurille istutetut, hidaskasvuiset köynnöshortensiat eivät ehtineet edes alkuunsa.

”Niiden päältä ajettiin ruohonleikkurilla sen seitsemän kertaa.”

Samalla tavalla kävi suunnitellun ruusutarhan taimille.

”Istutin kasveja vääriin paikkoihin tai en merkinnyt istutuksia riittävän hyvin.”

Lopulta Johanna liimasi kartongille kuvia piha­piiriin haluamistaan kasveista ja tilasi pihasuunnittelijalta hahmotelman siitä, mihin ne kannattaisi istuttaa.

Puutarhasta ja sen parissa vietetystä ajasta tuli tarpeellisempaa kuin Johanna olisi osannut kuvitellakaan. Se oli paikka, jossa hän kävi läpi suruaan menetettyään odottamansa kaksospojat joulukuussa 2010.

”Puutarhatyöt olivat terapiaa, sillä niiden parissa sain olla omien ajatusteni kanssa ihan rauhassa.”

Samalla kirkastui myös halu oppia alasta lisää.

Tavoite ei ollut vaihtaa mikrofonia multaan.

”Olen pedantti kaikessa mihin rupean, vaikka kyse olisi vain harrastuksesta. Halusin oppia kaiken ruohonjuuritasosta alkaen, ymmärtää maaperän koostumusta, osata valita sopivia kasveja ja tietää, miten niitä hoidetaan.”

Johanna alkoi suorittaa puutarhurin perustutkintoa syksyllä 2011 Huittisten ammatti- ja yrittäjäopistossa Kokemäellä. Opinnot oli kuitenkin pakko keskeyttää puolen vuoden kuluttua, kun hän alkoi odottaa nyt 10-vuotiasta Nelliä.

”Raskausaikana ei saa käsitellä multaa ja nurmea homeiden vuoksi.”

Puutarha-alaa koskeva suunnitelma ei kuitenkaan unohtunut, mutta se jalostui.

Johanna Pakonen, tangokunigatar on opiskellut viherrakentajaksi. Kuvattu Pukinmäen puutarhassa.

Tangokuningatar Johanna Pakonen on opiskellut viherrakentajaksi. Pukinmäen puutarhasta löytyy pihasuunnitelmien istutuksiin tulevia kasveja. © Tommi Tuomi

Alakuloisuus otti vallan

Kun kotona suunnitellaan remonttia tai uutta sisustusta, Johanna näkee lopputuloksen mielessään ennen kuin työt aloitetaan.

”Olen sillä lailla visualisti.”

Hän suunnittelee ja ompelee vaatteita, valitsee keikoille huolellisesti myös asusteet ja tietää, miltä haluaa esiintymislavan valoineen näyttävän.

”Olen tarkka jopa siitä, mistä piuhat vedetään.”

Kun koronapandemia alkoi keväällä 2020, ei vaatteita tarvinnut valita tai areenoita suunnitella. Täysi keikkakalenteri pyyhkiytyi tyhjäksi yhtäkkiä.

Ensimmäinen reaktio oli äärimmäinen tehokkuus. Johanna etsi uupumatta tietoja niin taudista kuin taiteilijoiden tukimahdollisuuksista. Kun kaikki mahdollinen oli tehty, eikä mihinkään enää voinut vaikuttaa, iski lamaannus.

”Kipuilin minuuteni kanssa. Mikä minä olen, jos en voi laulaa, tehdä musiikkia, opettaa tanssia, ajaa autoa tai roudata esiintymiskamoja?”

Välillä tuli hetken helpotuksia, kuten Selviytyjät-televisio-ohjelman kuvaukset ja tuokion tilaisuus keikkailla. Sitten yleisötilaisuudet jälleen kiellettiin.

Alakuloisuus otti vallan.

”Alkoi tuntua, etten ehkä enää uskalla tai edes osaa laulaa.”

Minuuden ydin kirkastui – ”Olen identiteetiltäni viihdyttäjä”

Musiikkialalla vaikuttava sukulainen Jussi Jaako ei antanut Johannan jäädä kotiin synkistelemään. Studiolla puuhailun tuloksena syntyi lopulta Vähän valoa -albumi, joka julkaistiin viime lokakuussa. Sen kappaleilla on yhteinen nimittäjä, jonka Johanna otti tienviitaksi laulajan uralleen.

”Haluan laulaa biisejä, joista tulee hyvä olo myös minulle.”

Se tarkoittaa paluuta iskelmä- ja popmusiikkiin esiintymisareenoilla, ravintoloihin ja laivoille. Perinteisille tanssilavoille Johanna ei suunnittele palaavansa. Niillä ei suvaita musiikkia, jota hän on kuitenkin levyttänyt jo parikymmentä vuotta.

”Olen saanut tehdä töitä hienojen biisintekijöiden kanssa. On kohtuutonta, että en ole pystynyt esittämään sitä tuotantoa keikoilla. Ne kappaleet ovat olleet kuultavissa vain levyiltä tai suoratoistopalveluista. On myös suomalaisia ja ulkomaalaisia klassikoita, joita haluan laulaa omina sovituksina.”

Alun ahdingon jälkeen kirkastui minuuden ydin.

”Olen identiteetiltäni viihdyttäjä.”

Sen Johanna toivoo nousevan esiin pihasuunnittelijana, jollaiseksi hän lopulta valmistuu.

Lue myös: Laulaja Johanna Pakonen pelkää talonsa menettämistä: ”Olen hakenut jopa parkkipirkoksi”

Koronan kultareunus

Johanna palasi tuolloin kolmevuotiaan Nellin kanssa syntymäkaupunkiinsa Ouluun avioeron jälkeen vuonna 2015. Hän osti rivitaloasunnon, jonka pihaa reunustamaan istutti vadelma-, karviais- ja viinimarjapensaita. Siitä tuli rakas koti kuudeksi vuodeksi. Kun asunto viime vuonna tuli myyntiin, kerrottiin julkisuudessa koronan aiheuttamasta talousahdingosta.

”Totta on, etten halunnut käyttää säästöjäni tilanteessa, jossa elinkeinoni estettiin, eikä kenelläkään ollut ajatusta siitä, miten se kompensoitaisiin kulttuurialan väelle.”

Kyse oli silti myös provosoinnista.

”Pidin kaikkea mahdollista älämölöä saadakseni huomiota koronan kurittamalle kulttuurialalle. Olen leijonaemo, joka yritti pitää kaikkien puolta.”

Sen aika on ohi.

”Koronan kauheudella oli kultareunus. Minulla oli mahdollisuus jatkaa sitä, minkä aikanaan jouduin jättämään kesken ja kytemään taka-alalle.”

Viime kesästä saakka koti on ollut vuokra-asunto Kauhajoella, Suupohjan koulutuskuntayhtymä Vuoksen naapurissa. Siellä Johanna suorittaa viime syksynä aloittamaansa viheralaan suuntautunutta puutarhurin perustutkintoa.

Kodin piha on ilahduttavan iso. Istutuksista päätellen siellä on asunut aikaisemminkin viherpeukalo. Syksyllä Johanna ehti istuttaa kukkasipuleita. Tällä kerralla ei tarvitse jännittää, puskeeko kukkaloisto esiin Kiinassa vai Kauhajoella.

Johanna arvelee saavansa koulutuksen vaatimat näyttötodistukset päätökseen vuoden vaihteessa. Hän uumoilee jatkavansa sen jälkeen opintoja maisema-arkkitehdiksi.

”Miksi en kehittäisi itseäni siinä, mikä kiinnostaa ja kiehtoo? Minulla on isot odotukset siitä, mitä pystyn vielä kaikella tiedolla ja taidolla tekemään.”

Johanna Pakonen, tangokunigatar, Pukinmäen puutarhassa.

Johanna on ollut innokas kotiensa remontoija ja sisustaja. ”Sitten mietin, miksi en veisi näkemyksiäni myös ulos, pihapiiriin.” © Tommi Tuomi

Hankala, taipuisa ja kestävä

Kauhajoella on muutakin mieluista kuin opiskelupaikka, sillä siellä asuu kihlattu Samu. Myös hän nauttii piha- ja puutarhatöistä.

”Haaveilemme omakotitalosta. Olemme sen ikäisiä, että etsimme tavallaan loppusijoituspaikkaa. Kotia, jonka voimme laittaa pysyväksi turvasatamaksi.”

Paikka saisi olla mielellään kodin ja mökin yhdistelmä kasvihuoneineen ja pihasaunoineen. Onko se Kauhajoella? Sitä Johanna ei tiedä. Kaupungissa ei ole tarjolla veden läheisyyttä, jota hän kaipaa.

”Mielelläni muuttaisin vaikka johonkin pöpelikköön. En tarvitse hälinää ja hulinaa. Naapurit eivät haittaa, kunhan eivät ihan ikkunasta sisälle katsele. Elämisen ääniä saa olla, mutta liikenteen melua en halua kuulla. Siitä tulee liikaa lähdön meininki.”

Suunnitteluyritys Viherkuningatar Oy on jo perustettu. Mahdotonta ei ole sekään, että tulevaisuudessa yritystoimintaa pyöritetään yhdessä puolison kanssa.

Entä viihdetaiteilijan ura? Johannan keikkakalenterissa on jo merkintöjä parille seuraavalle vuodelle.

”Minulla on viisivuotissuunnitelma siitä, mitä teen ja miten uraani kehitän.”

Johanna ei ole vaihtamassa mikrofonia multaan vieläkään.

”Teen luovaa työtä toisen luovan työn rinnalla. Paitsi suunnittelijana, toivon vahvuuteni tulevan puutarha-alalla esille myös asiakkaiden kohtaamisessa, huomioimisessa ja työympäristössä.”

Identiteetti on siis viihdyttäjän. Mutta jos Johanna olisi kasvi, mikä hän olisi?

”Villiviini, hankala, mutta taipuisa ja kestävä.”

Kuvausvaatteet: Farkut ja pusero Maranello, rannekorut Annkai. Kuvauspaikka Pukinmäen Puutarha

X