Johtamaan tottunut Jutta Urpilainen: ”Minulla on kaksivuotias, joka ei pidä auktoriteettiasemaani minään”

Jaa kaverilleTilaa Seura
"Tunnen suunnatonta rakkautta ja onnea lapsesta", Jutta Urpilainen sanoo. © TOMMI TUOMI/OTAVAMEDIA
Kansanedustaja Jutta Urpilainen kertoo uudenlaisesta arjestaan kaksivuotiaan pojan äitinä. "Tunnen suunnatonta rakkautta ja onnea.”

Kansanedustaja Jutta Urpilainen kertoo tuoreessa Seurassa uudenlaisesta arjestaan kaksivuotiaan pojan äitinä.

”Tunnen suunnatonta rakkautta ja onnea lapsesta, mutta samalla olen jatkuvasti huolissani siitä, miten pystyn suojelemaan häntä kaikelta”, hän sanoo Seurassa.

Jutta ja hänen miehensä Juha Mustonen adoptoivat keväällä 2016 yksivuotiaan pojan Kolumbiasta. Jutta Urpilainen palasi kansanedustajan työhönsä viime talvena oltuaan miltei vuoden vanhempainvapaalla. Nyt hän on siirtynyt niiden työssäkäyvien äitien joukkoon, jotka rientävät päiväkotiin hakemaan lastaan, vaikka kesken kokouksen.

Parilla ei ole vahvaa lapsenhoitorinkiä ympärillään, vaan he pyörittävät lapsiperheen arkea lähinnä kahdestaan. Tosin nyt kun Urpilainen otti vastaan Timo Soinin toiveesta rauhanvälityksen erityisedustajan tehtävän, perheen arkeen on tullut uusia haasteita. Pesti vaatii matkustelua, joten Kokkolassa asuva Urpilaisen äiti on tullut apuun lastenhoidossa.

Jutta Urpilainen ja Juha Mustonen. © PEKKA MUSTONEN/OTAVAMEDIA

Uhmaikä naurattaa ‒ sitten kun kohtaus on ohi

Kun tilanne uhmaikäisen kanssa on päällä, Urpilaista ei paljon naurata, mutta heti sen jälkeen kylläkin.

”Olen tottunut olemaan auktoriteetti, joka sanoo mitä tehdään ja mitä ei tehdä, mutta nyt minulla on kaksivuotias, joka ei pidä auktoriteettiasemaani minään”, hän sanoo lehdessä.

Arki lapsen kanssa oli sitä, mitä Urpilainen eniten toivoi ja odotti. Samalla se on asia, joka on yllättäen tuntunut vaikeimmalta.

”Varmaan se johtuu siitä, että olen koulutukseltani kasvatustieteilijä ja kasvatusalan ammattilainen. Olen saanut nöyrtyä sen edessä, että kirjatieto on eri asia kuin konkreettinen arki. Juuri kun on saanut jonkin asian hanskaan, niin tulee taas jotain uutta, jonka suhteen huomaa olevansa ihan alkutekijöissä.”

”Tylsää ei ole, sen voin sanoa”

Perhe asuu kahdessa kaupungissa. Helsingin-kodissa he viipyvät tiistaista perjantaihin. Työviikon päätyttyä he siirtyvät Kokkolaan, Urpilaisen kotikaupunkiin. Maanantait Urpilainen tekee vaikuttamistyötään omassa vaalipiirissään.

Entisessä lapsettomassa elämässä hypättiin lentokoneeseen ja oltiin hetkessä siellä missä piti. Nyt lapsen kanssa matkustamisessa on enemmän haasteita. Sen jo melkein tietää, että jos junan vessaan ei tule vettä, silloin tulee keskimääräistä vaikeampi kakkavaippatilanne.

”Kannan mukanani niin järeää varustusta, että kaikista tilanteista on selvitty. Tylsää ei ole, sen voi sanoa. Tuntuu, että elämä on niin täynnä tällä hetkellä.”

Lue Seurasta 43/2017, miten työyhteisö on suhtautunut Jutta Urpilaisen uuteen elämän vaiheeseen ja mitä hän ajattelee rauhavälityksen erityisedustajan tehtävästä. Voit myös hankkia digilehden lukuoikeuden.

X