Jonna Tervomaa: ”Rakastan älyä ja hyviä keskusteluita”

Jaa kaverilleTilaa Seura
© niclas mäkelä/otavamedia
Isänsä ALS-tautiin menettänyt laulaja Jonna Tervomaa, 44, on saanut koskettavaa palautetta faneiltaan. Mutta miksi älyä rakastava laulaja pelkää omaa sukupolveaan?

Tunnustan,

 että Ääni on isojen aiheiden levy. Tämä ei tarkoita sitä, että edelliset levyni olisivat olleet jonkinlaisia välipaloja.

Esimerkiksi neljä vuotta sitten julkaistu Eläköön-levyni niputti hemmetin hyvin sen hetkiset ajatukseni. Sitä kirjoittaessani omassa elämässäni tapahtui todella isoja, ajan rajallisuutta korostavia asioita, jolloin minun piti laittaa itseni sivuun. Jokainen kokee näitä asioita jossain vaiheessa elämäänsä, minulla se hetki oli silloin.

Otin uusinta levyä tehdessäni paljon rohkeita askelia, koska tein levyn pitkälti yksin. Se ei ole ollut minulle ominaista. Olen aina nauttinut bänditoiminnasta ja kimppakirjoittamisesta. Olen tarvinnut muita ihmisiä tosi paljon levyn tekemiseen.

Nyt tavoitin jotain olennaista, ainakin täydellisen vapautumisen muiden odotuksista. Musiikissa pitäisi aina pystyä säilyttämään täydellinen tekemisen vapaus.

Pelkään,

että oma sukupolveni ei osaa hyödyntää sitä tietotaitoa, mikä meillä on. Tarkoitan henkisiä arvoja ja luontoa sekä tämän planeetan hyvinvointia. Mihin oma sukupolveni valjastaa voimansa ja taitonsa? Nuorista en ole huolissani, he ovat tulleet maailmaan, jossa asioihin osataan reagoida tehokkaammin.

Tämä on ehkä ikäkysymyskin. Tietyssä vaiheessa elämäänsä ihminen haluaa turvata ensisijaisesti oman pesänsä ja selustansa. Se kuuluu ihmisluontoon. Meillä riittäisi silti rahkeita niin paljon muuhunkin.

Minusta ei ikinä tule aktiivista paasaajaa, mutta kirjoitan lauluja näistä aiheista. Omat ekotekoni ovat sellaisia, että ostan tosi vähän mitään uutta ja käytän etenkin elektroniset laitteet niin loppuun kuin vain on mahdollista. Lähipiirini työrintamalla on ihan raivona, kun minun laitteeni eivät useinkaan toimi moitteettomasti.

Rakastan

älyä ja hyviä keskusteluita ihmisten kanssa. Jos haluaa viettää kanssani hauskaa iltaa, siinä tapauksessa minut kannattaa viedä tanssimaan. Muuten alan helposti syventyä ihmisiin ja houkutella kaikkia pohtimaan maailmaa.

Rakastan myös vettä. Se on ollut minun elementtini aina. Kannan siitäkin huolta ja välttelen sen vuoksi esimerkiksi turhia risteilyjä. Rakastan tietenkin myös perhettäni ja musiikkia.

Nämä ovat isoja juttuja, jotka kuuluvat kaikki saman sateenvarjon alle. Jos näistä jokin on jollain tapaa rikki, se rampauttaa koko elämää.

Hurahdan

todennäköisesti seuraavaksi aikuisten naamiaisiin. Arjesta pitää päästää välillä irti, ja minulla on tähän liittyviä suunnitelmia.

Luulen, että hurahdan myös seinäkiipeilyyn. Se on alkanut kiehtoa minua kuten myös retkeily. Minua vietiin muksuna paljon metsään. Väitän, että ihminen, joka on viettänyt lapsena aikaa luonnossa, kaipaa sinne myös aikuisena.

Metsässä ovat läsnä kaikki perusasiat. Siellä on yksinkertaisesti niin kaunista. Maisema ja valo muuttuvat koko ajan. Metsässä on esteettistä taikaa.

En haaveile ainakaan vielä maaseudulle muuttamisesta. Käyn aika usein synnyinseudullani Forssassa, jossa on helppo päästä luonnon ääreen.

Liikutun

siitä, millaista palautetta olen saanut etenkin kahden viimeisimmän levyni tiimoilta. Olen lähes tulkoon itkenyt ihmisten kirjeitä lukiessani.

Isäni sairastuminen ALS-tautiin ja hänen kuolemansa kolme vuotta sitten ovat olleet selkeä samaistumistarina monelle. Ihmiset ovat kokeneet siihen liittyvät lauluni hyvin tärkeiksi omassa elämäntilanteessaan.

Olen saanut palautetta, että esimerkiksi Minä toivon -biisin myötä joku on saatu riuhtaistua kuilun partaalta takaisin ylös. Kyllähän ne ovat aika isoja juttuja kuulla.

Ennustan,

että itsetuntoni tästä vain paranee ja paranee. Sanoisin, että minulla on ollut aina verrattain hyvä itsetunto. Olen samalla myös tosi herkkä. Kuulen ja näen herkästi, mutta kestän hyvin asioita.

Ympärilläni on aina ollut aikuisia ihmisiä omien vanhempieni lisäksi. Isäni kanssa meillä oli hyvin erilainen tie musiikissa. Isäni valinnat ja ratkaisut olivat toisenlaisia kuin minun. Hän koki tehtävänsä toteutuvan viihdyttäjänä. Isä olikin siinä valtavan hyvä, vaikka muusikkona oli taiteilijasielu.

Opin häneltä jo varhain sen, että jokainen keikka tehdään niille ihmisille, jotka ovat paikalla päällä kuuntelemassa. Jokainen kerta on erityinen, ja lavalla täytyy antaa kaikkensa. Täysillä heittäytyminen ja hyvin tehty työ eivät koskaan loukkaa ketään. Ei ainakaan minun maailmassani.

Koripallo on ollut myös yksi tärkeä tekijä itsetuntoni rakentumisessa. Oman paikan löytäminen, yhdessä voittaminen ja häviäminen sekä sen ymmärtäminen, että kaikkia tarvitaan, on ollut omiaan vahvistamaan itsetuntoani. En ole hajonnut kolhuista ja arvosteluista. Olen aina kerännyt nopeasti pelikamani.

X