”En usko, että Jope unohtuu keneltäkään, joka hänet on tuntenut” – Jope Ruonansuun ystävyys ja huumori elää kaihon pilkkeenä läheisten mielisissä
Jopen kanssa sai nauraa, mutta koomikko nauroi myös itse. Jope Ruonansuun veli Seppo ja kollega Mika Räinä muistelevat koomikko-imitaattoria – ja paljastavat hersyvän pelin, joka viihdytti heitä kaikkia.
Viihdetaiteilija Jope Ruonansuu menehtyi heinäkuussa 2020.
Jope Ruonansuu oli koomikko ja imitaattori, jonka huumori puri suomalaisiin vuosikymmeniä. Jope oli taitava siinä mitä teki, lisäksi hän vaikutti olleen myös rakastettava persoona.
”Jope on joka päivä mielessä. Kun tulee joku pöljä oivallus tai huumorijuttu mieleen, ajattelen heti, että Jopelle pitäisi soittaa. Enää ei ole ketään kenelle niistä jutuista soittaisi. Kaikki ei ymmärrä sen sorttista huumoria”, Jopen veli, Seppo Ruonansuu kertoo.
Soittamista kaipaa myös Mika Räinä, helmikuussa ilmestyneen Jope ite -dokumentin käsikirjoittaja ja entinen kollega, joka teki koomikon kanssa suosittua Jopet Show’ta.
”Kun Jope rauhoittui ja keikkatahti hiljeni, meillä oli aikaa soitella. Loppuaikoina hän vähän johdatteli minua elämässäni. Haastavissa tilanteissa mietin, että mitäköhän Jope tähän sanoisi. Hän aina sanoi, että sydämestä löytyy vastaus kaikkeen”, Mika Räinä sanoo.
”En usko, että Jope unohtuu keneltäkään, joka hänet on tuntenut. Hän oli niin lämminhenkinen ihminen. Ihmisyyden mittari on se, minkälainen olet ihmisenä, ei se mitä olet tehnyt ja saavuttanut.”
Seppo Ruonansuu ja Mika Räinä muistelevat koomikko Jope Ruonansuuta. Jope oli paitsi rakas veli myös hyvä kollega. © Tommi Tuomi
”Jope oli niin kauhean kiltti mies”
Seppo Ruonansuu muistelee erityisesti lapsuusaikoja isoveljensä kanssa. Parhaat muistot sisältävät perinteisiä lasten puuhia, kuten metsissä juoksentelua.
”Jope oli niin kauhean kiltti mies, ettemme kauheasti tehneet mitään kolttosia. Jotakin tupakin polttamista salaa, kiivettiin korkealle puuhun polttamaan ja sitten oksennettiin sieltä puusta. Tietenkin vanhojen ukkojenkin jutut olivat mukavia, mutta kyllä lapsuus tulee aina mieleen”, Seppo kertoo.
Jope oli esiintyjä jo nuorena. Hän halusi naurattaa perhettään, mutta myös musikaaliset kyvyt tulivat esiin jo varhain. Seppo ihmettelee vielä tänäkin päivänä, miten Jope pystyi omaksumaan uuden soittimen niin nopeasti.
”Kun hän sai soittimen minkä hyvänsä, kohta Jope soitti sillä biisin helposti. Ei siinä kauaa mennyt.”
Mika Räinä uskoo, että Jopella oli synnynnäinen rytmitaju ja korva musiikille. Hän huomauttaa Jopen olleen tutkija, joka oli aina kiinnostunut paitsi musiikista myös erilaisista vempaimista.
Veli muistelee, kuinka Jope purki lapsena radiot ja kellot osiin nähdäkseen, mistä ne koostuvat. Myöhemmin hän rassasi autojaan ja mopojaan. Jope oli käsistään muutenkin kätevä, olihan taustalla puusepän koulutus.
Jope oksensi verta pelkästä tuskasta
Koulukiusaaminen varjosti Jopen elämää koko elämän. Vaikka hän pystyi kääntämään negatiiviset kokemuksensa voitoksi, kouluajat olivat vaikeita.
Perhe ei tiennyt kiusaamisesta. Jope keksi kotona paljon tekemistä, ja siellä toisaalta oli myös isoveljet turvana.
”Olimme varmaan alle 10-vuotiaita, kun vähän isompi naapuripoika kiusasi Jopea kotipihallamme. Isoveli Jukka oli kuunnellut seinän takana sitä keskustelua, nappasi yhtäkkiä kiusaajan kiinni, otti jaloista ja humpsautti sadevesitynnyriin. Jukka kysyi, että vieläkö kiusaat. Siihen loppui se kiusaaminen”, Seppo muistelee.
Osin kiusaamisen vuoksi, Jope siirtyi kahdeksannella luokalla ammattikouluun. Kiusaaminen jatkui. Nyt Jope ite -dokumentissa kuullaan, miten hän kertoo oksentaneensa verta tuskasta ja miettineensä hetken isänsä kiväärin ottamista kouluun.
”Jos Jope sanoo meinanneensa ottaa aseen mukaan, kuka tahansa voisi. Jope olisi halunnut, että asia tuodaan esiin juuri näin, rehellisesti”, Mika Räinä sanoo.
Hän toivoo, että kaikki Suomen koululaiset näkisivät dokumentin. Parhaimmillaan se voisi saada kiusaajat ymmärtämään, miten vakavasta asiasta on kyse.
Hauskaa ei kiusata
Kiusattu voi helposti jatkaa kiusaamisen kierrettä, mutta Jope käänsi negatiiviset kokemuksensa voitoksi.
”Jope oppi kuuntelemaan ja ymmärsi ihmisiä. Hän kuunteli mielellään, jos elämässä oli vaikka joku kriisi menossa. Soitin Jopelle usein, varsinkin loppuvuosina”, Mika Räinä muistelee.
Kiusaamiskokemukset ovat osaltaan varmasti vaikuttaneet myös siihen, miksi Jope hakeutui alalle, jossa voi viihdyttää muita.
”Jos on kokenut tuollaista kroonista ja jatkuvaa koulukiusaamista, mekanismihan menee niin, että alkaa käyttäytyä niin, ettei kiusattaisi. Rupeaa miellyttämään ja olemaan hauska, koska hauskaa ei kiusata. Sillä oli valtavan iso merkitys siihen, mitä Jopesta tuli”, Räinä uskoo.
Hyväksynnän saaminen tekee kaikkien itsetunnolle hyvää.
”Kuka haluaisi kiusata noin hauskaa miestä”, Seppo Ruonansuu komppaa.
Seppo Ruonansuu muistelee Jopea joka päivä. Parhaissa muistoissa Seppo palaa veljesten yhteiseen lapsuuteen. © Tommi Tuomi
Herkkä ja tunteellinen kaveri
Jope oli hauska myös siviilissä, mutta useimmiten hän vakavoitui.
”Jope oli kiltti, herkkä ja tunteellinen kaveri. Hänellä oli sellaista tiettyä melankoliaa pohjavireessä. Jope tykkäsi keskustella asiasta, ihmisyydestä ja ihmetellä maailmaa. Hän piti hyvistä keskusteluista, eikä halunnut työn ulkopuolella paljoa pelleillä, ellei ollut pelleilyfiilis”, Mika Räinä kertoo.
Seppo muistelee, kuinka Jope rakasti lapsia ja halusi viihdyttää heitä. Silloin muuta yleisöä ei välttämättä tarvittu, hieno show saatiin aikaiseksi ilmankin.
Jope Ruonansuu rakasti lapsia veljensä Seppo Ruonansuun mukaan. Jope oli aina valmis viihdyttämään heitä ja jakamaan nimikirjoituksia. © Mirva Kakko / OM-arkisto
”Jope oli veljenä helkatin mukava ja luotettava. Jos jotakin sovittiin, se pidettiin. Jope oli hyvä veli. Onhan mulla noita muitakin, mutta koska olimme niin saman ikäisiä, meillä oli paljon samanlaisia touhuja ja harrastuksia. Jopen kanssa pystyi aina puhumaan kaikesta, aika meni aina nätisti hänen kanssaan”, Seppo Ruonansuu muistelee.
Viimeiseen tapaamiseen liittyi ulkoilmakeikka Sepon työmaalla. Jope vieraili siellä ja lauloi muutaman kappaleen. Keikan jälkeen veljekset lähtivät mökille.
”Lämmitettiin siinä saunaa ja otettiin Jägermaisteria lämmikkeeksi. Vaikka Jope oli jo aika heikossa kunnossa, hän ei olisi millään halunnut lähteä. Meillä oli niin mukavaa”, Seppo muistelee.
Hän puhui puhelimessa veljensä kanssa vain pari päivää ennen Jopen kuolemaa. Vaikka veli ei jaksanut paljoa enää siinä vaiheessa puhua, Jope ei antanut missään vaiheessa periksi, vaan kirosi sairaalaan menemistä.
Mika Räinä puhui Jopen kanssa puhelimessa noin kolme viikkoa ennen poismenoa. Jope oli pyytänyt muun muassa Räinää heittämään yhden Jopen hänestä piirtämän vanha karaktääripiirroksen roskiin, koska halusi tehdä paremman.
”Kysyin, miten uudet lääkkeet toimivat, johon hän vastasi, että todella hyvin. Todellisuudessa hänelle ei vielä oltu annettu niitä lääkkeitä. Jope oli niin kiltti, eikä halunnut huolestuttaa, mutta ajatteli varmaan itsekin, että tästä vielä noustaan”, Räinä muistelee.
”Pelkäsin ajavani metsään, kun nauroin vedet silmissä”
Vaikka ikävä on kova, päällimmäisenä Jope Ruonansuusta on mielessä kuitenkin iloiset muistot – iloahan hän halusi koko uransa tuottaa muutenkin. Jopen kanssa sai nauraa, mutta kyllä koomikko nauroi myös itse.
Yksi hänen mieleisistä harrastuksista oli pudotuskilpailun pelaaminen. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että toinen pitää saada nauramaan. Jopet Show’n aikoihin peli tuli selväksi Mika Räinälle.
”Yhtä hahmoani Jope ei pystynyt käsittelemään. Sarjassa oli hetken aikaa Keijo Pulla, pattijokelainen kunnallispoliitikko. Sen puhetapa ja töykeys nauratti, eikä Jope pystynyt olemaan kohtauksissa nauramatta. Ne olivat aivan ihania hetkiä”, Räinä muistelee.
Sepolle pudotuskilpailu-peli on myös tuttu.
”Harrastimme sitä paljon, puhelimessakin. Happi meinasi tuolla kuorma-auton ratissa loppua ja pelkäsin ajavani metsään, kun Jope lohkaisi jotain niin älytöntä. Hyvä ettei sattunut mitään, kun nauroin vedet silmissä. Niitä asioita kaipaa”, Seppo sanoo.
Koomikko Jope Ruonansuu vuonna 2017. Ruonansuu menehtyi heinäkuussa 2020 syöpään. © Kari Pekonen/Otavamedia