Viva-lehti: Jorma Hynninen ja Johanna Tuomi astelivat vihille, kun salamarakkaus yllätti: ”Tunne leimahti kuin tuli”

Jaa kaverilleTilaa Seura
Parisuhteen aloittaminen oli selvää jo ensimmäisillä treffeillä sekä Johanna Tuomelle että Jorma Hynniselle. ”En tarvinnut miettimisaikaa”, Johanna sanoo.
Parisuhteen aloittaminen oli selvää jo ensimmäisillä treffeillä sekä Johanna Tuomelle että Jorma Hynniselle. ”En tarvinnut miettimisaikaa”, Johanna sanoo. © Tommi Tuomi/Otavamedia
Leskeksi jäätyään baritoni Jorma Hynninen kuvitteli elävänsä loppuelämänsä yksin. Sitten hän kohtasi vuosikymmenten takaisen työkaverinsa, sopraano Johanna Tuomen. Rakkaus iski hurjalla voimalla.

Pitkiä päiviä ja yksinäisiä iltoja. Näin Jorma Hynninen uskoi kolme vuotta sitten elämänsä jatkuvan.

Hän oli jäänyt reilua vuotta aikaisemmin leskeksi. Takana oli pitkä ja onnellinen liitto Reetta-vaimon kanssa. Reetta kuoli syöpään vuonna 2017.

Juuri kun Jorma Hynninen oli tullut sinuiksi poikamiespäiviensä kanssa, tapahtui jotain yllättävää. Hän kuuli radiosta tutun äänen 30 vuoden takaa. Jorman kollega, sopraano Johanna Tuomi oli vieraana Yleisradion Näistä levyistä en luovu -ohjelmassa, jonka juonsi toimittaja Anu Jaantila.

Yksi Johannan ohjelmaan valitsemista kappaleista oli Jorman laulama aaria Vedrò, mentr’io sospiro oopperasta Figaron häät.

Ohjelman kuullut Jorma otti Johannaan yhteyttä. Molemmat ovat sitä mieltä, että kyseessä oli johdatus.

”Ihmettelin, kun varapuhelimeni soi työpöytäni laatikossa. Jostain syystä puhelin, jota en koskaan pitänyt päällä, kilahti. Soittaja oli Jorma.”

Häät kahden kuukauden kuluttua ensitreffeistä

Puhelu johti tapaamiseen Helsingin Kalastajatorpan rantakahvilassa huhtikuussa 2018. Kansallisoopperasta tuttujen kollegoiden keskustelu polveili musiikissa ja kummankin elämäntarinoissa. Kun he olivat rupatelleet tunnin verran, Jorma tarttui Johannaa kädestä.

”Sanoin, että eiköhän meidän kannattaisi jatkaa elämää yhdessä. Johanna oli kanssani samaa mieltä.”

Viikon ajan Johanna ja Jorma vaihtoivat tiiviisti tekstiviestejä, hurjiakin. Sitten Jorma ajoi hakemaan Johannan Kirkkonummelta ja pariskunta muutti Leppävirralle Jorman asuntoon, entisöityyn kansakouluun.

Kahden kuukauden kuluttua ensimmäisistä treffeistä he olivat naimisissa. Kaasona häissä toimi luonnollisesti Johannan opiskelukaveri ja Amorin apulainen: Anu Jaantila.

”Tiesin jo ensitapaamisellamme, että nyt se on menoa. Meitä yhdisti niin moni asia. Jorman kanssa oli helppo puhua kaikesta. Rakastuin ja hullaannuin. En tarvinnut miettimisaikaa”, Johanna sanoo.

”Meidät vihittiin Heinolan pitäjänkirkossa 18. kesäkuuta vuonna 2018, kaksi kuukautta ensitreffiemme jälkeen.”

”Meidät vihittiin Heinolan pitäjänkirkossa 18. kesäkuuta vuonna 2018, kaksi kuukautta ensitreffiemme jälkeen.”

Yhteisiä intohimoja

Elämä Savon sydämessä alkoi rullata leppoisasti. Musiikin lisäksi pariskuntaa yhdisti toinenkin intohimo, rakkaus liikuntaan ja erityisesti luonnossa liikkumiseen. Yhteinen arki taittui sukset ja lenkkitossut jalassa. Jormasta tuntui kuin Johanna olisi asunut hänen luonaan jo pidempään.

Samalla ilmassa oli ihmetystä.

”Hämmästelin jatkuvasti sitä, miten rakastuin näin voimallisesti. Tunne leimahti kuin tuli. Aprikoin, että osaankohan seurustella enää, kun edellisestä alusta oli yli 60 vuotta aikaa. Johannan kanssa kaikki oli kuitenkin luonnollista”, Jorma sanoo.

Yhtä mullistavaa yhteiselon alkaminen oli Johannalle.

”En olisi odottanut elämältä enää mitään tällaista.”

Lähipiiri oli onnellinen pariskunnan puolesta. Johannasta tuli nopeasti tärkeä osa Jorman perhettä.

”Suhteemme oli helpotus tyttärilleni, jotka olivat varmasti huolestuneita isin kohtalosta ja arjen sujumisesta Reetan kuoleman jälkeen.”

Johanna Tuomi ja Jorma Hynninen ovat viettäneet koronakevättä kotona pääasiassa kahdestaan. ”Molempien konsertit ja kiertueet on peruttu tai siirretty.”

Johanna Tuomi ja Jorma Hynninen ovat viettäneet koronakevättä kotona pääasiassa kahdestaan. ”Molempien konsertit ja kiertueet on peruttu tai siirretty.” Tommi Tuomi/Otavamedia

Heimoristiriitoja

Riitoja pariskunnalla ei ole. He ovat niin samanlaisia, että arki sujuu mutkattomasti. Molemmille on selvää, että autossa kuunnellaan klassista musiikkia ja että päivät täytetään mukavalla tekemisellä.

Joskus heillä on sentään ”heimoristiriitoja”. Saman katon alla asuvat savolaiseen sutkautteluun erikoistunut mies ja pohjalaisessa kulttuurissa varttunut nainen. Luonteiden erot tulevat Jorman mukaan esiin erityisesti siinä, kuinka vauhdikkaasti asioihin tartutaan.

”Yksi Johannan viehättävä ominaisuus on impulsiivisuus. Joka päivä hän keksii jotain uutta. Viimeksi rakensin takapihallemme kanalan ulkotarhoineen, kun Johanna sai siitä idean.”

Johanna taas arvostaa Jorman harkitsevaisuutta ja suunnitelmallisuutta.

”Jorma on peruskallio, johon voin luottaa. Olen oppinut huomaamaan, että hyvin suunniteltu on todella puoliksi tehty.”

Pariskunta intoutuu miettimään, mikä ooppera toinen olisi.

”Älä nyt ainakaan sano Don Giovanni”, Jorma heittää viitaten maailmankuuluun häntäheikkiin.

Johannaa naurattaa. Hän on sitä mieltä, että Jorma olisi pikemminkin joku suomalainen karu ja karski oopperahahmo, esimerkiksi Punaisen viivan Topi.

Jorman mielestä Johannaa on vaikea määritellä, sillä hän taipuu niin moneen.

”Ehkä hän voisi olla Così fan tutte -oopperan neuvokas palvelustyttö, Despina. Nykyajan Despinalla voisi olla läppäri ja hän voisi olla yhtä kätevä tietokoneasioissa kuin Johanna.”

Surun hyväksymistä

Yksi perustavanlaatuinen asia oli selvää jo heti suhteen alussa: molemmilla on oma menneisyytensä. Se kulkee parisuhteen mukana.

”Toisen historia on hyväksyttävä sellaisena kuin se on. Se tarkoittaa myös tiettyjen pinttyneiden tapojen hyväksymistä. Niitä jokaiselle tämän ikäiselle on ehtinyt kertyä”, Jorma Hynninen sanoo.

Hän on onnellinen ja hieman yllättynytkin siitä, kuinka hyvin Johanna ymmärtää surun leskeydestä.

”Koen, että Johanna ymmärtää minua täydellisesti. Hänelle surun kohtaaminen ei ole vaikeaa, päinvastoin. Usein käymme edesmenneen vaimoni haudalla yhdessä Johannan ehdotuksesta.”

Johannan mielestä on selvää, että lähes 60 vuotta kestänyt parisuhde on edelleen tärkeä osa Jorman elämää.

”Tuntuisi hullulta ajatella, että niin merkittävä asia lakaistaisiin maton alle. Eikä siihen olisi mitään syytä! Se oli pitkä elämänvaihe, joka jostakin syystä Jormalla päättyi.”

Yhteisymmärrys on asia, joka on heidän molempien mielestä suhteen parasta antia. Toisen kanssa voi keskustella kaikesta maan ja taivaan välillä, myös uskonasioista.
Sekä Johanna että Jorma uskovat Jumalaan ja siihen, että elämä jatkuu jollain tavalla kuoleman jälkeen.

Johanna on kasvanut körttiläisessä ympäristössä. Jorma on saanut oman uskonsa omien sanojensa mukaan äidinmaidossa.

”Emme tee näistä asioista suurta numeroa, mutta ajatuksemme kohtaavat myös silloin, kun juttelemme elämän perimmäisistä kysymyksistä”, Jorma sanoo.

Johanna muutti viikon seurustelun jälkeen entisen kollegansa, Jorman luo Leppävirralle. Pariskunta asuu kansakoulussa, joka on entisöity.

Johanna muutti viikon seurustelun jälkeen entisen kollegansa, Jorman luo Leppävirralle. Pariskunta asuu kansakoulussa, joka on entisöity. Tommi Tuomi/Otavamedia

Arjen opetuksia

Huumori on pariskunnan elämän kantava voima. Sitä viljellään runsaasti niin arjessa kuin juhlassakin. Myös vakavista asioista voi heittää huulta, kun ollaan samalla aaltopituudella.

”Ihastuin Johannan huumorintajuun ja leikkisyyteen. Hän osasi heti vastata savolaisen kieroihin repliikkeihini”, Jorma Hynninen sanoo.

Juuri savolaisuus teki Johannaan vaikutuksen.

”Jorman sanavalmius on salamannopeaa. Tilanteessa kuin tilanteessa häneltä irtoaa välittömästi jokin siihen sopiva repliikki. Se vei jalat altani. Hänen kanssaan on helppo viihtyä.”

Yhteinen arki on opettanut molemmille tärkeitä asioita. Johanna on oppinut Jormalta harkintakykyä ja asioiden tarkastelua monesta eri näkökulmasta. Jorma taas on ottanut opikseen Johannan tavasta olla ihmisten kanssa tekemisissä.

Jorman mukaan Johannalla on taito sovittaa sanansa niin, että hänen kommunikaationsa on aina kohteliasta ja ystävällistä. Sitä piirrettä mies ihailee.

Uudessa rakkaudessa on ollut myös tilaa tarkastella entisten parisuhteiden rooleja ja käyttäytymismalleja.

”Olen ymmärtänyt, että olin melko pilalle passattu mies edellisessä avioliitossani. Onneksi poikamiesaikanani Reetan kuoleman jälkeen minun piti opetella tekemään asioita itse. Nykyisessä parisuhteessani yritän enemmän palvella puolisoani”, Jorma sanoo.

Mikä ooppera? Johanna: ”Jorma olisi jokin suomalainen karu ja karski oopperahahmo, esimerkiksi Punaisen viivan Topi.”

Mikä ooppera? Johanna: ”Jorma olisi jokin suomalainen karu ja karski oopperahahmo, esimerkiksi Punaisen viivan Topi.” Tommi Tuomi/Otavamedia

Nuortumista

Rakastuminen on Johannan ja Jorman mielestä samanlaista kuin nuorempana. Tunteen syvyyteen ei eletty elämä vaikuta.

”Perhosia on vatsanpohjassa ihan yhtä paljon kuin vuosikymmeniä sitten. Rakastuminen ei katso ikää. Kun rakkaus vie, järki jää toiseksi”, Jorma kuvailee.

Johanna on samaa mieltä. Hänen mielestään rakastuminen ja rakastaminen ovat niin suuria asioita, että niitä ei voi ohittaa.

Pariskunnalle oli selvää, että he haluavat mennä naimisiin. Suhteesta haluttiin tehdä virallinen mahdollisimman pian.

”Meille molemmille tuttu kirkkoherra ihmetteli, että näinkö pian sanotte tahdon”, Jorma sanoo ja naurahtaa.

Avioliitto on tuonut niin paljon piristystä elämään, että Jorma kokee nuortuneensa ainakin kymmenen vuotta.

”Olin jo luovuttanut rakkauden suhteen. Ajattelin, että luovitaan nyt elämä jotenkuten loppuun. Johannan myötä elämäni avautui uudelleen. Kun vierellä on ihana nuori vaimo, se kannustaa huolehtimaan itsestään niin henkisesti kuin fyysisestikin.”

Mikä ooppera? Jorma Hynninen: ”Johanna voisi olla Così fan tutte -oopperan neuvokas palvelustyttö Despina. Nykyajan Despinalla voisi olla läppäri ja hän voisi olla yhtä kätevä tietokoneasioissa kuin Johanna.”

Mikä ooppera? Jorma Hynninen: ”Johanna voisi olla Così fan tutte -oopperan neuvokas palvelustyttö Despina. Nykyajan Despinalla voisi olla läppäri ja hän voisi olla yhtä kätevä tietokoneasioissa kuin Johanna.” Tommi Tuomi/Otavamedia

Mielenrauhaa

Koronakevät ei ole mullistanut Johannan ja Jorman arkea. He ovat viettäneet aikaa kotona tiiviisti kahdestaan, tai oikeastaan kolmistaan perheen Onerva-koiran kanssa.
Kolmen hehtaarin tontilla riittää puuhaa.

”Johanna on intohimoinen puutarhaihminen. Viime töikseen hän on uudistanut 30-luvulta peräisin olevat marjapensaat.”

Pariskunta on tavannut Jorman tyttäriä ulkona turvavälin päästä, mutta muuten he ovat pysytelleet omissa oloissaan. Se sopii hyvin rakastavaisille. Vain töihin on ikävä.

”Meidän molempien konsertit ja kiertueet on peruttu tai siirretty. On hyvin epävarmaa, jatkuuko urani enää ollenkaan. Se ei oikeastaan tunnu pahalta. Olen saanut tehdä työtä jo tarpeeksi”, Jorma sanoo.

Leppävirran asukit suhtautuvat tulevaan rauhallisin mielin. Korona ei pelota, eikä mikään muukaan. Johannan suurin toive on se, että terveyttä riittäisi.

Myös Jorma toivoo, että elämä jatkuisi nykyiseen malliin. 79-vuotiaan mielessä käy aina välillä ajatus siitä, kuinka paljon elämää on vielä jäljellä. Hän on oppinut sen, että murehtia ei kannata, vaan tulee keskittyä elämään täysillä tätä hetkeä.

Jorma ja häntä 13 vuotta nuorempi Johanna ovat puhuneet kuolemasta.

”Eri asiayhteyksissä jompikumpi saattaa pohtia ääneen, että miten toimitaan sitten, kun toisesta meistä aika jättää. Vaikka meillä on paperilla ikäeroa, suoraan sanottuna en huomaa sitä arjessani missään”, Johanna sanoo.

Suuria haaveita ei pariskunnalla ole. Kaikki on hyvin tässä ja nyt.

”Paras tapahtui jo, kun löysimme toisemme”, Jorma sanoo ja katsoo puolisoaan.

Savolaismiehen silmäkulmassa pilkahtaa onni.

Artikkeli on julkaistu ensi kerran Viva-lehdessä 6/20.

Lue myös: Lapsuudenystävä oli tärkeä tuki, kun Jorma Hynninen menetti Reetta-puolisonsa: ”Yllättäen tullut kuolema oli minulle tuskaisa kokemus”

Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti

X