Rakkaussuhde alkoi hitaasti mutta myrskyisästi – Aliisa Pulkkinen ja Jotaarkka Pennanen: ”Liittomme salaisuus on yhteinen huumori”

Jaa artikkeliTilaa Seura
Aliisa Pulkkinen ja Jotaarkka Pennanen
Aliisa Pulkkisen ja Jotaarkka Pennasen rakkaustarina alkoi Priikoolissa Kyrösjärven rannalla. ”Tunsin kuuluvani tänne, mutta torjuin tunteen. Ajattelin sen olevan väärin, koska paikka oli muiden”, Aliisa kertoo. © Tommi Tuomi/Otavamedia
Näyttelijä Aliisa Pulkkisen ja ohjaaja Jotaarkka Pennasen suhde alkoi, kun he molemmat elivät tahoillaan parisuhteessa. Rakkaus kantoi ja myöhemmin pari on selvinnyt yhdessä niin aivojen kystasta kuin Aliisan mieltymyksestä terveisiin elintapoihin.

Hän kuuluu tänne. Niin teatteriohjaaja Jotaarkka Pennanen ajatteli katsellessaan näyttelijä Aliisa Pulkkista vanhemmilta perityn kesäpaikan pihamaalla Ylöjärvellä, Kyrösjärven rannalla.

Oli 9. syyskuuta 1989. Jotaarkka Pennanen oli naimisissa näyttelijä Kristiina Elstelän kanssa, eikä vapaa ollut Aliisakaan.

Priikooliksi kutsutun mökin lattia oli lahoamassa ja paikat muutenkin rempallaan. Se suututti Aliisaa.

”Tämä on historiallisesti arvokas paikka. Olet tyhmä, jos annat sen rapistua”, Aliisa sanoi.

Jotaarkka kuunteli.

”Otin lainaa ja korjautin sen.”

Kesti paljon mökkiremonttia kauemmin ennen kuin Aliisan ja Jotaarkan yhteinen elämä saatiin kuntoon.

Kohtaaminen

Aliisa Pulkkinen näytteli Kalevalan seppä Ilmarisen emäntää Kansainvälisen teatteri-instituutin järjestämässä työpajassa vuonna 1989. Hän ilmensi nuoren pojan viettelyä leipomalla miimisesti rinnoistaan leivän, jonka sisään piilotti kiven.

Esityksen nähnyt Jotaarkka Pennanen koki roolin tulkinnan omaperäiseksi ja oivaltavaksi.

Aliisa: Kaksi viikkoa myöhemmin Jotaarkka soitti ja tarjosi roolia tv-elokuvasta Patterijätkä. Tunsin hänet vain nimeltä, joten lukuharjoituksiin mennessäni pyysin näyttelijä Ola Tuomista osoittamaan, kuka on ohjaaja. Jotaarkkaa katsoessani tuli vahva tunne, että tuo ihminen on samalla tavalla loukattu kuin minä. Olin naimisissa ja äiti, Jotaarkallakin oli perhe, mutta silti rakastuin häneen ensisilmäyksellä.

Jotaarkka: Minulle kyse ei ollut heti syttyneestä rakkaudesta. Ohjaaja voi helposti ihastua elokuvansa ensiladyyn eläytyessään rakkauteen, mutta Aliisa näytteli yksinkertaista, hölmöntuntuista kotirouvaa. Vasta harjoitusten edetessä huomasin vähitellen, että hän on aivan eri ihminen kuin roolihenkilönsä. Syntynyt suhde ei ollut kummallekaan helppo. Oli kauheaa tietää, että loukkasimme puolisoitamme. Yritimmekin monta kertaa lopettaa suhteemme, mutta emme vain onnistuneet.

Riita saattaa leimahtaa vaikkapa siitä, että Aliisa kehottaa Jotaarkkaa puhumaan kovemmalla äänellä. ”Sitten huudamme toisillemme päin naamaa ja lopulta nauramme.”

Riita saattaa leimahtaa vaikkapa siitä, että Aliisa kehottaa Jotaarkkaa puhumaan kovemmalla äänellä. ”Sitten huudamme toisillemme päin naamaa ja lopulta nauramme.” © Tommi Tuomi/Otavamedia

”Oli hirveää tietää, että jatkamalla avioliittoa ja suhdetta Aliisan kanssa loukkasin kumpaakin”

Aliisa: Olimme ensimmäisen kerran yhdessä silloin, kun Jotaarkka vei minut mökilleen. Jäin suhteesta kiinni jo kuukauden kuluttua.

Jotaarkka: Aliisan mies soitti ja kertoi siitä myös Kristiinalle. Se oli mammarimainen teko. Miehet eivät yleensä toimi niin.

Aliisa: Mieheni teon jälkeen kävelin maistraattiin ja jätin eropaperit. Se oli helpotus. Suhteestamme oli jäljellä vain tottumus. Erosta huolimatta asuin yhdessä ex-mieheni kanssa. Ostin talon Tampereen Pispalasta ja muutin sinne vasta, kun Jotaarkan ja minun poika Elisar syntyi vuonna 1993.

Jotaarkka: Minä rakastin myös Kristiinaa. Oli hirveää tietää, että jatkamalla avioliittoa ja suhdetta Aliisan kanssa loukkasin kumpaakin. Monta kertaa ajattelin, että kunpa molemmat jättäisivät minut.

Aliisa: Vakuutin usein Jotaarkalle pärjääväni ja kehotin häntä palaamaan vaimonsa luo. Sen jälkeen tunsin aina valtavaa ikävää. Oli pakko soittaa hänelle jälleen.

Jotaarkka: Lopulta oli tehtävä ratkaisu. Prosessi oli ollut niin pitkä, että se oli aiheuttanut peruuttamatonta vahinkoa. Oli myös pieni lapsi. Vuokrasin Helsingistä asunnon vuonna 1995 ja yritin ensin asua yksin. Seuraavana vuonna perustimme ensimmäisen yhteisen kotimme Lahteen, jonne menin teatterinjohtajaksi. Naimisiin menimme vuonna 2000.

Kriisin paikka

Neljän harmonisen vuoden jälkeen Aliisa tunsi eräänä iltana jonkin olevan pielessä. Hän näytteli täydelle katsomolle näytelmässä Oi Kalifornia lokakuussa 2004. Yhtäkkiä hän ei tiennyt kuka ja missä on, mutta vei esityksen loppuun asti.

Aliisa: Näyttelin humalaista, naispuolista Andy McCoyta. Yleisö ulvoi naurusta, mutta olin oikeasti aivan sekaisin. En mennyt enää loppukumarruksiin, vaan apuun hälytetty Jotaarkka vei minut päivystykseen. Nauratin lääkäriä sanomalla, että näyttelen sekaisin olevaa ja olen ihan sekaisin. Minulla epäiltiin aivoverenkiertohäiriötä, olin tarkkailussa yön yli ja pääsin seuraavana päivänä kotiin. Viikonlopun jälkeen pyysin Jotaarkkaa viemään minut neurologian poliklinikan päivystykseen, sillä oloni oli yhä sekava.

”En ole koskaan katunut, että odotin Jotaarkkaa. En olisi voinut löytää itselleni sopivampaa miestä. Rakastan häntä tosi paljon.”

”En ole koskaan katunut, että odotin Jotaarkkaa. En olisi voinut löytää itselleni sopivampaa miestä. Rakastan häntä tosi paljon.” © Tommi Tuomi/Otavamedia

Jotaarkka: Kun menin Aliisan luo, lääkäri tuli juosten vastaan. Hän näytti aivoista otetut kuvat ja kysyi, voidaanko Aliisa leikata. Tiedustelin vaihtoehtoa. Menehtyminen, lääkäri vastasi. Totesin, että sitten vaihtoehtoa ei ole.

Aliisa: Näytelmän harjoituksissa jouduin kaatumaan kymmeniä kertoja ja sen jälkeen jokaisessa näytöksessä. Kolmannessa aivokammiossa oli kysta, joka putosi kerta kerralta alaspäin – aivan kuin perinteisessä kuumemittarissa elohopea ravistettaessa. Lopulta se tukki tiehyeet, joista selkäydinnesteen olisi pitänyt virrata pois, ja siitä aiheutui kallonsisäinen paine. Sain vain minuutin aikaa valmistautua leikkaukseen. Ajattelin kuolevani ja harmittelin, ettemme ehtineet tehdä tarvittavia papereita talostani.

Jotaarkka: Kysta on niin lähellä lähimuistikeskusta, ettei sitä leikattu pois. Sen sijaan Aliisan aivokammioon asennettiin kaksi shunttia ja korvan yläpuolelle, ihon alle pumppu, joiden avulla aivoselkäydinneste pääsee kulkemaan. Lääkärin mukaan monella NHL-pelaajalla on samanlainen systeemi päässään.

Masennusta ei surkuttelu auta

Aliisa: Sydän- ja aivoleikkauspotilaille tyypillistä on masentuminen, ja niin kävi minullekin. Se oli ihan helvettiä. Makasin kotona ja lihoin. Jotaarkka auttoi minua toipumaan. Hän sanoi, että tee pieniä juttuja; tiskaa vaikka. Sitten teimme yhdessä Hannu Mäkelän tekstiin perustuvan näytelmän Uponnut pursi. Työ auttoi. Pääsin pienin askelin eteenpäin.

Jotaarkka: Aliisan masentuminen oli oikeastaan pahinta koko jutussa, mutta ajattelin, ettei ainakaan surkuttelu auta. Myönteinen asia oli se, että Aliisa alkoi harjoituttaa Elisaria viulunsoitossa. Hän piti tiukkaa harjoitusaikataulua. Elisar kehittyi harppauksin ja Aliisaa musiikin kuuntelu auttoi toipumisessa.

Aliisa: Neljä vuotta sitten, kun olin teatterin lavalla komediassa Ulkomaalainen, shuntit menivät tukkoon. Tuntui kuin puukolla olisi vedetty päähän ja tajunnan taso alkoi laskea.

Jotaarkka: Olin katsomossa ja tajusin, mitä oli tapahtumassa. Olin nousemassa ja keskeyttämässä näytöksen, mutta onneksi Aliisan kollega tajusi ja hoiti tilanteen. Putket avattiin sairaalassa.

Omatoimimatkalla Intian Keralassa Kamala Beachilla lokakuussa 2010.

Omatoimimatkalla Intian Keralassa Kamala Beachilla lokakuussa 2010.

Yhteinen intohimo

Joutsenlauluni on Aliisan roolihahmon, näyttelijätär Ainailonan hauska ja haikea kuolinsiivous. Liisa Urpelaisen ja Lauri Siparin kirjoittaman näytelmän ohjaa Jotaarkka. He ovat tehneet yhteistyötä vuosien varrella paljon ja mielellään.

Aliisa: Meillä on työssä samantyyppinen ajattelutapa. Ymmärrän helposti, mihin Jotaarkka pyrkii. Haluan myös tehdä etukäteen töitä esitysten parissa ja valmistella oman näkemykseni. Jotaarkka sanookin, että ’hyvin sinä tarjoat’.

Jotaarkka: Liikkuvaa laivaa on helpompi ohjata kuin satamassa seisovaa. Olen aina halunnut nähdä ensin, mitä näyttelijä tuottaa, vaikka saatan muuttaa sitä voimakkaastikin tarpeen tullen. Aliisa on nopea vaihtamaan lennossa suuntaa, jos heitän siitä idean.

Tässä ja nyt

Yhdessäolon vuosipäivää juhlitaan joka vuosi 9. syyskuuta. Yleensä Aliisa ja Jotaarkka syövät kahdestaan mereneläviä ja juovat pullollisen hyvää samppanjaa.

Jotaarkka: Kun kaikki puhuivat kasvissyönnistä, ylpeilin olevani Jäämeren lihansyöjä. Olin reilusti ylipainoinen ja sain lääkityksen alkavaan diabetekseen. Suutuin siitä, että olin päästänyt itseni sellaiseen kuntoon. Päätin laihduttaa. Aluksi söin pelkästään kalaa ja kasviksia sekä join vettä. Muutaman kuukauden kuluttua sain jättää lääkkeet pois.

Aliisa: Suhteen alkuaikoina tein Jotaarkalle kasvispataa ja kukkakaaligratiinia. Hän kysyi, että eikö meillä ole mitään ruokaa.

Jotaarkka: Olisin todennäköisesti kuollut, ellen olisi mennyt Aliisan kanssa naimisiin. Hän on terveiden elämäntapojeni takana.

”Olisin toden­näköisesti kuollut, ellen olisi mennyt Aliisan kanssa naimisiin.”

Aliisa: Kirjailija John Irving on sanonut, että ruoanlaitto on luovinta, mitä hän tekee. Tykkään tehdä ruokaa. Nykyään Jotaarkka nauttii kaikesta, mitä valmistan. Hän nauraa, että teit taas ruokaa jääkaapin valoista.

Aliisa: Pitkän liiton salaisuus on yhteinen huumori. Meillä on myös samantyyppinen temperamentti. Jotaarkka on vartin ryssä ja minä äidin puolelta vallooni eli eteläeurooppalainen. Hän on hyvä vastustaja, vaikka minun pitää ensin pitkään sohia saadakseni hänet suuttumaan.

Jotaarkka: Minäkin raivostun rakkaaseeni vähän väliä, mutta nynnyäkään en kestäisi.

Aliisa: En ole koskaan katunut, että odotin Jotaarkkaa. En olisi voinut löytää itselleni sopivampaa miestä. Rakastan häntä tosi paljon.

Jotaarkka: Ihanaa, että vihdoin sanot sen.

Artikkeli on julkaistu ensi kerran Viva-lehdessä 10/20.

Lue myös: Jorma Hynninen ja Johanna Tuomi astelivat vihille, kun salamarakkaus yllätti: ”Tunne leimahti kuin tuli”

Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti

X