Jouko Turkka on kuollut – Seuran haastattelussa 2005 hän avautui – ”Kaikki naiset haluaa lapsen mun kanssa!”

Jaa artikkeliTilaa Seura
© Pekka Nieminen / OM-arkisto
Seuran haastattelussa 2005 Jouko Turkka (1942-2016) kertoi kuuluvansa kaikille Suomen naisille, ja että hänet on luotu trubaduuritehtäviin.

Jouko Turkka tulee pitkästä aikaa ulos kuorestaan. Hän tekee sen turkkamaisesti ryminällä. Mies on suorasukainen ja rehellinen. Ainakaan valehtelusta häntä ei päästä syyttämään, vaikka kaikennäköisiä syytöksiä hän on elämänsä aikana saanut osakseen.

Jouko Turkka on tällä hetkellä asunnoton. Hänen osoitteensa on poste restante Pirkkalan pitäjässä. Kirjoilla hän on ränsistyneessä syntymäkodissaan. Viimeisen eronsa jälkeen hän sanoo kuuluvansa
kaikille Suomen naisille.

”Olen aina käsittänyt, että mut on luotu trubaduuritehtäviin”, hän sanoo.

Kirjassaan Häpeä vuodelta 1994 Turkka kirjoittaa:

”Tahdoin tehdä hyvän teon, tahdoin itse muuttua, en muuttaa vaan nostaa näkyviin. Ja jotta se tapahtuisi, oli tuettava, pohjattava, kaivettava esiin ja istutettava.”

Tämä problematiikka on ollut toistuvaa miehen elämässä. Silloisen avioeronsa aikana Turkka oli sekaantunut tanssityttöön. Hän oli sadistin ja hirviön maineessa, mutta lääpällään onnesta. Hänen suhteensa tanssijoiden kanssa ovat olleet pitkäkestoisia.

Filosofi Jean-Paul Sartre oli Turkan mielestä maailman vastenmielisin ihminen, 150-senttinen, hampaaton ja kierosilmäinen. Olemukseltaan epämiellyttävä. Siitä huolimatta naiset rakastivat häntä syvästi.

”Sartre oli ensimmäinen, joka sanoi, ettei miehiltä mitään opi”, Turkka sanoo.

”Mä olen aika aikaisin saanut miesten arvostuksen. Mun ei ole tarvinnut taistella sitä. Sen takia mä olen ahnehtinut naisia ja ollut aina kiinnostunut hameväestä.”

Turkka ja naiset

Turkalla on ollut elämänkumppaneina kaksi näyttelijää, kaksi tanssijaa ja yksi kuvataiteilija.

”Mulla on luultavasti maailmanennätys taideopettajana, joka ei sekoa oppilaisiinsa. Pistin heidät ihan tarkoituksella kalkkiviivoille”, hän lataa.

”Minä harrastin humanitääristä avunantoa. Sillä perusteella valitsin kohteeni ja annoin mennä ohi pitkän sarjan naisia, joista olin todella kiinnostunut.”

Turkka väittää, että hän ei ole juossut nuorten naisten perässä. Hän on huomannut, ettei hän sairasta lainkaan keski-iän kriisiä.

”Mä olen kauhean aikaisin nähnyt sen, että jos ohjaaja työryhmässä ryhtyy romanssiin, kaikki muut naiset tajuavat sen heti”, Turkka sanoo.

”Asianomainen saa aseman, kostaa muille ja d-moralisoi koko jutun. Siksi minä yllytän aina kaikkia naisia tasaisesti. Minä en ole ollut työkuvioissa sukupuolisuhteessa oppilaiden ja naisnäyttelijöiden kanssa.”

Sen sijaan hän on ollut aina kanslisteista ja keittiöhenkilökunnasta lähtien muiden naisten kanssa koko ajan. Hän ei harrasta näyttelijäromansseja. Hän poltti tässä mielessä jo aivan nuorena näppinsä.

Turkka suosittelee, että tämä artikkeli jaetaan kaikkiin taideoppilaitoksiin opetukseksi
ja keskustelun pohjaksi.

”Mä en kerro nyt ollenkaan kaikkea enkä pahasti. Tässä vain näkyy, kuinka paljon ihmisiä julkisuudessa kusetetaan. Siellä puhutaan hienosti yhteistyöstä. Mitä kumman yhteistyötä voi olla kärpäsen paskalla ja Itämerellä”?

Turkka ei ole askeettinen ihminen eikä millään tavalla kunnollinen. Jotenkin hän omasta mielestään muistuttaa saksalaista SS-miestä tai vankikarkuria. Lukuisista suhteistaan huolimatta hänellä on vain yksi lapsi, ohjaaja ja kirjailija Juha Turkka.

”Itse asiassa mulla on ollut ongelmia sen kanssa, että kaikki naiset tahtoo mun kanssa lapsen. Minä joudun oikein pitämään silmällä niitä, jotka ovat kimpussani”, Turkka sanoo.

”Minä en yksinkertaisesti tunne, että voisin Juhalle sellaisen tempun tehdä. Hän on toivonut monessa vaiheessa pikkuveljeä tai pikkusiskoa.”

Turkka ei yksinkertaisesti halunnut edes ajatella sitä mahdollisuutta. Uusi tulokas olisi
ollut tunkeilija ja pienen eläkkeen jakaja.

”Minä en tahtonut tehdä mitään sellaista pojalleni, jolla on ollut mun takia niin vaikea
elämä”, hän sanoo.

”Tiesin, että hän joutuu koville sukunimensä takia.”

Helsingin asuntonsa isä jätti pojalleen. Nyt Jouko Turkka reissaa Turun ja Pirkkalan väliä.

Ei epäilystä

Hänellä ei ole hetkenkään epäilystä siitä, etteikö hän kirjailijana ja ohjaajana voisi tehdä paluun julkisuuteen ja alkaa huutaa. Valtakunnallista räksyttäjää tarvittaisiin tänäkin päivänä.

”Luulen, etten tuota pettymystä, mutta siihen menee pikkuisen aikaa vielä, hän lupaa.

”Siinä saa sitten monet pidätellä punastumistaan, kun mä avaan suuni.”

Mutta pientä esimakua: Vuonna 2000 KOM-teatteri jätti esittämättä Jorma Ollilasta kertovan näytelmän Osta pientä ihmistä. Koko prosessi on Turkan näkökulmasta toisenlainen kuin julkisuudessa kerrottiin. Hän oli napit vastakkain teatterijohtaja Pekka Milonoffin kanssa.

”Koska kirjoitin näytelmän, halusin sen myös ohjata. Jo varhaisessa vaiheessa näin, ettei teatterinjohto ollut enää innostunut näytelmästä. Näyttelijät vielä tahtoivat esittää sen”, Turkka kertoo.

Viikkoa ennen KOM-ravintolan avaamista näytelmä vedettiin pois ohjelmistosta. Tilanne
oli hullu ja ilmapiiri yllättävä.

”Perutaan näytelmä, joka käsittelee suurinta suomalaista miestä Jorma Ollilaa, jonka turvallisuudesta ja maineesta huolehditaan hyvin.”

Näytelmä esitettiin myöhemmin Tallinnassa ja virolainen versio Helsingissä Q-teatterissa. Aiheuttiko KOM-teatterin toimenpide ohjaajalegendalle traumoja?

”Ei minkäänlaisia. Tiesin, mitä tulee tapahtumaan. Mua kiusaa vain se, että näyttelin yllättynyttä. Tahdoin nähdä, kuinka pitkälle ne uskaltaa mennä eikä siinä ollut mitään rajaa. Milonoff uskoi, että hän oli murskannut minut ja puhkaissut kuplan.”

Teatterikenttä on Turkan näkemyksen mukaan tämänkaltainen. Toiset yrittävät tuhota
kilpailevat kandidaatit. Vallasta on kysymys.

”Mä olen säästynyt aika paljon niiltä nöyryytyksiltä, joita valtaosa joutuu nielemään koko elämänsä ajan. Oli mukavaa maistaa, oikein höhlien suusta ja kuunnella sellaisten avuttomuuksien yrittävän murtaa mun tahtoni. Musertaa ja tuhota ja olla vielä varma siitä, että musta ei koskaan enää kuulla mitään.”

Isot miehet ovat herkkiä

Ilmiö ei ole Turkalle uusi. Näyttelijä Hannele Lauri lähti pois Jeppe Niilonpojasta ja sai valtavasti julkisuutta. Se oli Turkan mielestä raadollista. Kesken Turun produktion Veeti Kallio sairastui. Hän joutui sairaalaan.

Siitä huolimatta Konkurssisirkuksen ensiilta oli 1. 4. Sama näytelmä se ei tietenkään ole kuin alkuperäinen, joka romahti kaksi kertaa. Turkka oli kirjoittanut roolin Veeti Kalliolle, tuolle jättiläiskokoiselle rocklegendalle, jonka ympärille oli ladattu yöelämän rikollista karismaa. Harjoitteluvaiheessa hän teki yliluonnollisetkin tapahtumat uskottaviksi.

Kun Kimmo Rasila alkoi paikata Veeti Kalliota, hän sai ruhjeita harjoituksissa. Tämän jälkeen Turkka kirjoitti roolin uudelleen. Hän kirjoitti sen Kirsti Tarvaiselle, josta teki rikollispomon. Roolihahmo sai huumekingi Lusun, Luciferin ja Jeesukseksi naamioituneen Jessen ominaisuuksia.

Lopputulos on hulluttelua ja takaa-ajatuksettomien ihmisten hauskuttamista. Turkkahan osaa myös omalla elämällään hullutella. Hänellä on pistämätön komiikan ja draaman taju.

”Yleisesti luullaan, että isot ja pitkät miehet ovat pelottavia. Herkkiä ne ovat. Kaikissa kamppailulajeissa alemman sarjan pikkumiehet ovat aggressiivisia ja isot hyvänluontoisia” ,Turkka sanoo.

Hän on pienikokoinen ja lihaksikas. Miten hän on pystynyt kokoamaan itsensä kahden
romahduksen jälkeen?

”Minä olen parhaimmillani kriisissä. Yleensä mulla ei ole samaan aikaan kuin yksi kriisi kerrallaan menossa”, hän sanoo.

”Mun on kauhean helppo elää ja toimia hyvinkin lohduttomissa olosuhteissa.”

Kai Turkallakin on hermot!

”Mä en oikein tiedä. Mä rauhotun aina täysin, kun tulee romahdus.”

Hän pyrkii heti asettumaan tilanteen tasalle. Jos joku tarjoaa hänelle apua, hänen on vaikea ottaa sitä vastaan. Hän auttaa mieluummin sellaista ihmistä, joka on toivottomassa tilassa.

”Elämänkokemus on opettanut mulle sen, että epätoivon hetkellä apua saanut tahtoo unohtaa sen”, Turkka filosofoi.

”Autettu vihaa jokaista, joka on nähnyt hänet kuopassa. Kuka tahtoisi muistaa sellaisen ihmisen, joka on nähnyt hänet täysin kelvottomassa ja surkuteltavassa tilassa.”

Turkalle avun pyytäminen, sen vastaanottaminen tai edes sen tunnistaminen on kauhean
vaikeaa. Hän on mieluummin itse auttajana. Tämä roolijako ei välttämättä toimi. Lemmensuhteetkin katkeavat, jos auttaa sellaista, joka on kriisissä. Tämä on itsekoettua, turkkamaista psykologiaa.

”Jos työssä joku tulee tarjoamaan apua, ohjeita ja neuvoja, ei voi olla varma tämän intresseistä. Tarkoittaako hän ne onnistumisen vai epäonnistumisen puolesta?”

Kaikessa tässä julmuudessa hän näkee komiikkaa. Paljon on vastoinkäymisiä ollut. Hänelläkään kaikki ei ole onnistunut, mutta ei ihmisellä välttämättä tarvitse onni olla myötä.

Ei eläkkeelle

Jouko Turkka täyttää 17. huhtikuuta 63 vuotta. Hän on eläkeiässä, mutta ei aio jäädä eläkkeelle. Tänä vuonna hän sai puolikkaan taiteilijaeläkkeen 560 euroa, joka myönnetään taiteilijalle loppuelämäksi ansiokkaasta toiminnasta.

”Kaikki on kauhuissaan, kun Turkalle on annettu eläke. He pitävät sitä suurena yhteiskunnallisena
vääryytenä, mutta se tuli 15-vuotisen apurahan jatkona”, Turkka perustelee ottamatta sen enempää varallisuuteensa kantaa.

Kukaan ei ole onnitellut häntä sen johdosta. Räksyttäjälle ja kapinalliselle ei valtion raha
kuulu.

”Apuraha on turvannut sen, ettei mun ole tarvinnut ahnehtia liikaa töitä. Itseasiassa mulla ei ole kovin paljon töitä edes ollut. Tästä puolikkaasta eläkkeestä olen yli onnellinen.”

Turkka myöntää, että hän on neljäkymmentävuotisen uransa aikana ollut työnnettynä viimeiset 15 vuotta aika lailla sivuraiteille. Siinä ei ole paljon eläkettä kertynyt. Fyysisen teatterin luoja elää niin kuin opettaa.

Hän ei edes huomaa ikääntymistä. Ennen ensi-iltaa hän oli vähän väsyneen näköinen. Juttu otti sen verran koville.

”Kyllä näitä lihaksia on”, Turkka sanoo ja pullistaa hauista.

”Haluatko kokeilla?”

Miehen kunto on hyvä. Hän ei ole huomannut minkään muuttuvan. Hän funtsii, että ylirasitus saattaa jossain vaiheessa aiheuttaa romahduksen. Hän on rääkännyt omaa ruumistaan aika paljon enemmän kuin ihmiset yleensä.

”Tätä eläkettä voin kiittää myös siitä, että mun ei tarvitse joutua kenenkään armoille. Se olisi myös monelle muulle vaikea paikka.”

Muistelmia luvassa

Turkka aikoo palata Helsinkiin ja kirjoittaa muistelmansa ja tehdä jotain muuta jäynää, josta ei vielä kerro.

Muutatko yksin? Luuletko sinä, että naiset jättävät sinut rauhaan?

”Minä en toivo sitä ollenkaan. Mä olen vielä joksikin vaaraksi naisille pitkän aikaa.”

Kaikesta muusta häntä on parjattu, mutta ei alastonmallina olemisesta. Hän ei omista yhtään ex-naisystävänsä taidemaalari Marjatta Tapiolan maalausta. Ne ovat komeita töitä. Malli ei halunnut ottaa lahjaa vastaan. Hän ei halunnut arvokasta taideteosta ilmaiseksi.

Haastattelu on julkaistu alun perin Seurassa 14/2005.

FB_logo    Jaa juttu Facebookissa

Twitter_icon    Jaa juttu Twitterissä

Seura_Logo

   Tilaa Seura

X