Jukka Laaksonen otti rohkean askeleen hypätessään viihdealalle :”Halusin tehdä, enkä jäädä jossittelemaan”

Jaa artikkeli
Jukka Laaksonen
© Tommi Tuomi
Jukka Laaksonen päätti 1980-luvulla jättää myyntityönsä ja siirtyä viihdealalle. Ystävien tuki ja urheilu ovat kantaneet läpi pitkän uran.

Viihdealan monitaiturina tunnettu Jukka Laaksonen kertoo työurastaan.

Nuorena viihdytin usein kaveriporukkaani illanistujaisissa. Olen aina tykännyt esiintyä. Kuulin ympäriltäni myönteisiä kommentteja ja kehotuksia pyrkiä alalle.

Klasun matkaan

Olin vielä 1980-luvun puolessa välissä päivätöissä myyntihommissa. Imitaattori-näyttelijä Klaus ”Klasu” Thomasson asui tällöin naapurissani, huomasi intoni ja päätti ottaa minut mukaan keikoilleen.

Nuoret miehet luulevat usein aluksi tietävänsä kaikesta kaiken, mutta Klasu opetti minulle mielettömän paljon. Hän on ollut minulle tärkeä mentori ja oppi-isä.

Opin Klasulta paljon myös pukeutumisesta. Tilaisuutta täytyy arvostaa ja pukeutua sen mukaisesti. Esiintyjän on sallittua myös pukeutua yli.

Klasun puolen tunnin show’hun kuului minun ja Klasun viisiminuuttinen ­yhteisnumero. Ihmiset alkoivat ­kysellä Klasulta minusta, että kuka tuo heppu oikein on.

Treenasimme Klasun kanssa myös yhdessä, kuntonyrkkeilimme ja lenkkeilimme.

Eräällä yhteisellä lenkillämme sanoin hänelle: ’Kuule, olen päättänyt jättää päivätyöni ja alkaa näihin hommiin’. Klasu kertoi nähneensä lahjakkuuteni, mutta muistutti polun olevan kivikkoinen ja kehotti miettimään vielä.

Olin kuitenkin päätökseni tehnyt. Päätökselläni ei ollut järjen kanssa tekemistä, kyse oli tunteesta ja halusta.

Asuntolainaa oli vielä kuorma-autolastillinen, mutta silti päätin seurata fiilistäni. Aluksi tein pari päivää muita töitä, mutta jätin tilaa keikoille.

Hyviä tyyppejä ympärillä

Olen ihmisenä sellainen, että annan tunteen viedä aika paljon. Keväisin minua ei kannata siksi päästää autokauppojen sivuille. Viihdyn hyvin Espanjassa ja kiihdyn helposti nollasta sataan.

Jos minua harmittaa jokin asia, vastareaktioni on nopea, eikä minua välttämättä kiinnosta sitten enää. Minua ei voi kiristää tai juoksuttaa.

Minulle on ollut aina tär­keää ympäröidä itseni hyvillä tyypeillä, muunlaisten kanssa en halua tehdä yhteistyötä.

Olen saanut tehdä ­töitä ­hyvien ihmisten kanssa. Teimme 1990-luvulla Juha ­Laitilan ja Joonas Myllyveräjän ­kanssa Kiitos ja hyvästi – ja Huuliveikot-sketsisarjoja.

Se on siinä -urheilu­visailua tehtiin 2000-luvun ­alusta ­alkaen noin kymmenen ­vuotta. Kuulen keikoilla edelleen ­ohjelmassa olleesta jäniskevennyksestä ja monet nuoret aikuiset ovat kertoneet minulle pitäneensä ohjelmasta.

Nykyisessä talk show’ssani on sama tuottaja ja käsikirjoittaja kuin Se on siinä -ohjel­massa. Voin luottaa heihin ja ­uskon, että hyvä tunnelma ­välittyy myös muille. Kaveria ei jätetä, puolin ja toisin.

Yksityisyys meni

Alalle lähdön varjopuoli on ollut yksityisyyden menettäminen. Julkisuuden henkilöt eivät oikein voi julkisesti ottaa edes yhtä olutta. Jos ottaa yhden, ja joku näkee sen, on ikään kuin sallittua kirjoittaa, että olisi kännissä.

Kun lapseni olivat pieniä, heille ilveiltiin minun sketseistäni. Se oli ikävää, mutta tuo aika on nyt ollutta ja mennyttä.

Päivyri jälleen mukana

Korona-aika iski lujaa viihdealaan. Meidät jätettiin aika yksin. Arkadianmäeltä tuli suuria lupauksia, mutta vähän tekoja.

Minulla oli kuitenkin mahdollisuus esimerkiksi tehdä yritysvideoita ja suunnitella tulevaa. Neuvottelut nykyisestä talk show’stani käytiin myös korona-aikana.

Minulla on ollut nyt ­pitkiä päiviä, mutta en kärsi yhtään, ­koska olen valmistautunut ­tähän. Korona-ajan jälkeen tuntuu mukavalta, kun pitää taas ­pitää päivyriä mukana.

Urheilu ja kahvihetket tasapainottavat kiireistä arkeani. Tykkään aloittaa vapaapäivän aamuni lenkillä, sitten käydä suihkussa. Sen jälkeen pohdin minne tekisi mieli lähteä kahville.

”Olen tyytyväinen, että lähdin alalle”

Oma talk show oli unelmani. Olen iloinen saadessani tehdä sitä. Alan rikkaus on, että voi tehdä paljon erilaisia asioita. On hienoa päästä jälleen livekeikkojen pariin. Minua kiinnostaisi tehdä vielä myös elokuvaprojekteja.

Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen, että lähdin tälle alalle. Halusin tehdä, enkä jäädä jossittelemaan. Kunhan saan tehdä alan juttuja ja jotkut jaksavat sitä vielä katsoa ja kuunnella, olen onnellinen.

Lue myös: Ystävykset Laura Birn ja Krista Kosonen – Myötäelo kantaa läpi vaikeiden elämänvaiheiden: ”Pettymykset on helpompi kestää, kun voi soittaa ja toinen tietää, miltä tuntuu”

X