Jukka Pekka-Palo yritti peitellä oireitaan pitkään, diagnoosi ei lopulta yllättänyt: ”Haasteet eivät loppuneet Parkinsoniin – sain sydäninfarktin”
Viime vuodet ovat koetelleet näyttelijä Jukka-Pekka Palon terveyttä: ensin tuli Parkinson, sitten sydäninfarkti. Terveyshuolet ovat laittaneet paitsi asiat tärkeysjärjestykseen myös ruokavalion uusiksi.
"Vaimoni Riitta otti diagnoosin paljon kovemmin kuin minä, vaikka olihan se käännekohta minullekin", näyttelijä Jukka-Pekka Palo sanoo.
Näyttelijä Jukka-Pekka Palo kertoo perineensä äidiltään essentiaalisen vapinan, niin sanotun kahvikuppineuroosin, mitä hän syytti vuosia vapinastaan.
”Olin pitkään ihmetellyt, että kun hain kahvia teatterin henkilökunnan kuppilasta, kahvi meinasi lentää lattialle, kun oikea käteni väpätti”, Jukka-Pekka Palo kertoo.
Vapinan taustalla olikin Parkinson
”Kun oireet voimistuivat, menin vuonna 2021 työterveyslääkärille, joka passitti minut saman tien neurologille. Hän käski minun piirtää ympyrän paperille. Neurologi sanoi tekevänsä minulle loputkin testit, mutta että kyllä nyt näyttäisi siltä, että kyseessä on Parkinson. Se ei minua yllättänyt, sillä jotain sellaista olin alkanut epäillä.
Olin silloin mukana Nuoret idealistit -näytelmässä ja kerroin diagnoosista heti myös työryhmälle. Olin aika pitkään yrittänyt peitellä oireitani teatterilla. Olin pitänyt usein kättä taskussa tai yrittänyt aina löytää jotain, mistä pitää kiinni oikealla kädellä, ettei se päässyt muiden nähden tärisemään. Mutta ei tällaista asiaa pysty loputtomiin feikkaamaan. Kun diagnoosista työryhmälle kerroin, hekin olivat jo panneet vapinan merkille.
Muita oireita en ole vielä huomannut. Tasapainoni on säilynyt aika hyvin, ja treenaankin sitä melkein päivittäin. Tasapainotreeni on hyvin yksinkertainen: aina kun vedän housut jalkaan tai otan housut pois, yritän seistä yhdellä jalalla mahdollisimman pitkään. Yritän myös vähän seistä varpaillani.
Sain Levodopan-lääkityksen ja syön tabletteja päivittäin pienellä annostuksella.
Vaimoni Riitta otti diagnoosin paljon kovemmin kuin minä, vaikka olihan se käännekohta minullekin. Minut on aina kuitenkin elämässäni pelastanut huumori. Tämän kanssa nyt eletään, se on minun elämänfilosofiani. On turha pullikoida. Otetaan vastaan se, mikä annetaan.
Mitään sukurasitetta Parkinsonista ei meillä minun mielikuvieni mukaan ole. Parkinson on siis minun ihan oma juttuni.”
Rinnassa alkoi puristaa – sitten tuli jo ambulanssi
”Viime vuosien haasteet terveyden suhteen eivät loppuneet Parkinsoniin, vaan sain myös sydäninfarktin vuosi sitten toukokuussa. Rinnastani alkoi puristaa yöllä ihan kamalasti. Luulin ensin, että siellä vain vatsahapot myllertävät.
Viiden aikaan aamuyöllä ajattelin, että ei tässä nyt ole kaikki ihan kunnossa ja herätin Riitan. Sitten tulikin jo ambulanssi.
Merkillistä infarktissa oli se, että kun minulle iskettiin heti omassa sängyssäni rintaan kiinni kaikki sähkölaitteet, mittaukset eivät näyttäneet mitään. Sairaalassa sama juttu toistui, mutta onneksi verikoe paljasti infarktin. Sitten mentiinkin jo lujaa pallolaajennukseen.
Ei minulle suoraan sanottu, kuinka lähellä siinä käytiin. Yksi sydämeen verta tuovista pääsuonista oli täysin tukossa ja toinenkin vähän, joten voi se olla, että aika lähellä oli. Mitään pysyviä vaurioita ei infarktista onneksi jäänyt, vaikka leikkaus olikin elimistölle kova juttu.
”Voin syyttää itseäni”
”Ensimmäiset askeleeni sen jälkeen olivat hyvin hitaita ja varovaisia. En ollutkaan ihan tolkuissani, kun yritin saada kardiologilta lupaa lähteä teatteriesityksiin.
Sydäninfarktin syynä oli varmaankin suureksi osaksi se, etten ollut syönyt minulle määrättyjä kolesterolilääkkeitä. Voin tässä ihan peiliin katsoa ja syyttää itseäni. Minulla on hyperkolesterolemia eli kolesteroliarvoni ovat todella korkeat ihan geneettisesti.
Kun kotiuduin, pistimme ruokavalioni uusiksi. Punainen liha jäi pois, samoin herkkujuustot. Aloin myös syödä lääkkeeni, ja niinpä arvot tippuivat roimasti alas.
Asiat ovat menneet uuteen tärkeysjärjestykseen. Ihminen on siitä outo otus, tai minä ainakin, että ei usko ennen kuin tarpeeksi kovaa kolautetaan.
Kaikkihan me täältä lähdemme jonain päivänä, enkä minäkään ole ikuinen. Jos tätä elämää haluaa vielä vähän aikaa katsella, kyllä silloin kannattaa miettiä, mitä suuhunsa laittaa ja miten tätä elämäänsä elää.”
Liisa Talvitien kirjoittama Palo – Jukka-Pekka Palon elämä (Tammi) ilmestyi elokuun 2024 alussa.
Lue myös: Kansallisteatterissa kummittelee – Jukka-Pekka Palo on nähnyt haamun