Jukka Poika: ”En palaa enää bändin jäseneksi”

Suomen johtaviin reggae-artisteihin lukeutuva Jukka Poika, 34, harrastaa trampoliinilla pomppimista. Mutta mitä mies tekisi työkseen, jos hän ei olisi ikinä päätynyt musiikkiuralle?

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Jukka Pojan uusin albumi ilmestyi keväällä.

Suomen johtaviin reggae-artisteihin lukeutuva Jukka Poika, 34, harrastaa trampoliinilla pomppimista. Mutta mitä mies tekisi työkseen, jos hän ei olisi ikinä päätynyt musiikkiuralle?
Teksti:
Mira Kurvinen

TUNNUSTAN, että olen tyytyväinen elämääni tällä hetkellä. Totta kai koen välillä mielialan muutoksia, mutta pienet vastoinkäymiset eivät määrittele onnellisuuttani.

Välillä on vaikea nähdä ja arvostaa niitä asioita, joita minulla on. Kun olen väsynyt tai kipeä, on vaikea keskittyä positiiviseen. Välillä katse supistuu niiden asioiden ympärille, jotka harmittavat ja niistä tulee koko maailma. Kuitenkin tiedostan, että nämä tunteet menevät ohitse ja ne ovat ymmärrettäviä.

Loppujen lopuksi olen erittäin onnellinen.

ENNUSTAN, että ilman musiikkia olisin kokeillut puutarhabisnekseen lähtemistä. Nuorempana olin lähellä mennä puutarhanhoitokouluun, mutta tajusin että se vaatii paljon työmoraalia ja fyysistä pätevyyttä. En varmaan kestäisi sitä työmäärää.

Ideologisesti voisin kuitenkin kuvitella olevani tällainen itsekseni puuhaileva, omissa oloissa viihtyvä viherpeukalo.

Myös nuorisotyö voisi olla minulle mahdollinen ala, mutta saattaisin kokea myös sosiaalisen työn rankaksi.

TUNNUSTAN, että elämälläni olisi vähemmän merkitystä ilman perhettä. Välillä tulee hetkiä, kun en tiedä mitä tekisin tai minne päin olen menossa. Silloin on kiva, että joku tukee minua ja auttaa eteenpäin. Aika paljon vähemmän millään olisi merkitystä, jos perhettä ei olisi. Tavallaan he ovat näkymättömänä taustalla ja toisaalta henkisesti kokoajan rinnallani. He myös inspiroivat minua musiikissa. Saattaa olla kappale, jossa on vaikutteita ja inspiraatiota parisuhteesta.

ENNUSTAN, että en palaa enää bändin jäseneksi. Olen ollut osana montaa bändiä, mutta päädyin soolouralle.

Viimeisimmän bändimme kanssa tuntui, ettei meillä ollut itsevarmuutta kappaleiden takana. Tuntui, että olin isossa junassa, joka oli menossa kovaa vauhtia epävarmaan suuntaan. Olin epävakaassa tilanteessa ja päätin, että lähden hakemaan omaa suuntaa.

Yhtyeenä päätökset tehdään yhdessä, ja matka suunnataan kohti yhteistä tavoitetta. Itsenäisenä artistina on helpompi löytää oma musiikkityyli.

TUNNUSTAN, että turhaudun aina levyä tehdessä. Joidenkin levyjen kohdalla se on pientä ja lähes huomaamatonta, mutta toisinaan se jopa häiritsee prosessia.

Varsinkin kappaleita jälkeenpäin kuunnellessa turhaudun helposti, koska usein biiseistä tulee jotain erilaista kuin mitä lähdin hakemaan. Vielä valmis tulos voi mietityttää. Tämän takia levyjeni teko vie aikaa, ja kappaleet ikään kuin jäätyvät välissä ja sitten niihin taas palataan.

ENNUSTAN, ettei julkisuus haittaa elämääni tulevaisuudessakaan.

Kyllähän se välillä harmittaa, etten voi lähteä ulos niin kuin normaalit ihmiset, sillä siitä tulee aina jonkinmoinen näytös.

Pari vuotta sitten vappuna kävimme avopuolisoni kanssa Linnanmäellä. Nyt en pystyisi enää nauttimaan samalla tavalla, sen verran olen julkisuudessa ollut.

Tämä ei kuitenkaan vaikuta onnellisuuteeni tai elämäni sisältöön.Nämä ovat pieniä hintoja siitä, mitä julkisuudesta pitää maksaa.

ENNUSTAN, että musiikki tulee aina olemaan osa elämääni. Aloitin laulutunnit jo ala-asteikäisenä, minkä jälkeen siirryin musiikkipainotteiseen kouluun.

Edelleen vietän vapaapäivätkin musiikin parissa. Se on osa minua. Tosin harrastus ja työ eroavat toisistaan siinä, että vapaa-aikana ei ole paineita saada mitään valmiiksi. Voin vain seikkailla musiikin maailmassa ja kokeilla uusia juttuja.

Harrastan musiikin ohella myös trampoliinilla pomppimista, ulkoilua ja painojen nostelua.

ENNUSTAN, että aion jatkaa reggaemusiikin parissa. Olen tehnyt musiikkia nuoresta asti. Sivuprojektina olen laulanut englannin kielellä, levyttänyt hip-hop -tyylistä musiikkia ja tein vanhoista suomiklassikoista uusia versioita.

Sittemmin olen löytänyt oman tyylini ja se on ehdottomasti reggae. Myös isoimmat musiikilliset esikuvani löytyvät tämän musiikin parista.

Olen kuunnellut aina yhden laulajan tai yhtyeen tuotannon läpi ja siirtynyt sitten seuraavaan. Sitten on muutamia, joita kuuntelen aina vain uudestaan ja uudestaan. Näihin voisi listata esimerkiksi 70–80 -luvun musiikin vaikuttajan Bob Marleyn ja muut roots-reggaen jäärä-äijät.

X