Jukka Puotila ”Olen päättänyt jäädä pois Kansallisteatterista”

Jaa artikkeliTilaa Seura
Jukka Puotila jättää vakituisen työnsä. © Vessi Hämäläinen/Otavamedia
Syöpä sai näyttelijä-imitaattori Jukka Puotilan, 61, tarkastelemaan ajankäyttöään kriittisesti. Hän päätti lähteä Kansallisteatterista, mutta jatkaa näyttelemistä freelancerina.

Tunnustan,

että rakastan edelleen vaimoani. Olemme olleet pitkään yhdessä Annelin kanssa. Avioliittovuosia meille on kertynyt pian jo 34 vuotta.

Olen elämäni aikana rakastanut kovasti myös työtäni. Myönnän, että nuorempana työelämä meni joskus avioliiton ja perheen edelle. Olen tehnyt esiintyjän ja näyttelijän työtä nyt jo 35 vuotta. Keikkailu on yksinäistä puuhaa, mutta se on ollut aina oma valintani.

Olen tykännyt keikkamiehen roolistani, sillä sen vastapainona olen saanut näytellä pitkän uran Kansallisteatterissa. Keikkailu on avannut minulle teatterin ulkopuolisen, hienon maailman. Nautin myös keikan jälkeisestä tunteesta, kun adrenaliini virtaa ja mieli on tasapainoinen.

Ajan keikkamatkat aina yksin autolla. Siitä on tullut minulle työhuone, pyhä paikka.

Pelkään

oman terveyteni menettämistä. Olen jo kokenut syövän myötä, millaista on, kun oma terveys horjuu. Sairaus opetti tärkeän mittakaavan: Jos ihmisellä on terveys, niin hänellä on kaikki. Jos terveyttä ei ole, niin ei ole hirveästi muutakaan.

Syövän sairastaminen poisti ehkä muita pelkojani, mutta en ajattele sen jalostaneen minua yhtään sen paremmaksi ihmiseksi. Haluan jopa hieman kapinoida sellaista ajatusta vastaan.

En ole alkanut elää mitenkään erityisen terveellisesti, sillä minulla on aina ollut ihan hyvät elämäntavat. Sokeria käytän mahdollisimman vähän. Olen nytkin ollut ilman sitä jo seitsemän kuukautta.

Hurahdin

kuukausi sitten Matti Vestmanin johdolla puntinnostoon, ja olen nyt veteraanisarjan tuore SM-pronssimitalisti. Tuloksellisella urheilulla ei ole ollut elämässäni pitkään aikaan mitään varsinaista funktiota, vaan nytpä on toisin.

Menin alunperin salille vain kokeilemaan hommaa, tekemään sitä omaa peliä. Olympianostossa on kyse tekniikasta ja koordinaatiosta. Saa nähdä, kuinka pitkälle intoa piisaa vaativassa lajissa.

Nivelissäni on liikkuvuutta jäljellä, ja selkä on onneksi tällä hetkellä täysin kunnossa. Liikuntakyvyn menettäminen olisi minulle kova paikka. Urheileminen on elämässäni yksi tärkeä sivujuonne. Se pitää minut kasassa monella tapaa.

Olen kiitollinen siitä,

että olen yhä rivissä ja pystyn toimimaan normaalisti. Menneet kokemukset eivät ole miinuksina historiassa, vaan niistä on tullut myös plussia.

Sairastuminen pari vuotta sitten toi määrättyä kriittisyyttä ajankäyttööni. Onko esimerkiksi työ se ainoa asia, jonka parissa haluan aikaani viettää vai onko sen lisäksi muutakin? Olen saanut tehdä työtä, joka on ollut hyvää, antoisaa ja haastavaa, mutta on mielenkiintoista pohtia, mitä jää jäljelle, jos työminän riisuu pois.

Tällä alalla ei ole harvinaista, että työ ja muu elämä sekoittuvat keskenään, koska kyseessä on vahvasti intohimolaji. Yhtälö ei ole kuitenkaan ihan yksinkertainen. Toivon todella, että työelämän lisäksi jäljellä olisi vielä muutakin.

Ajankäytön vuoksi olenkin päättänyt jäädä pois Kansallisteatterista ensi elokuusta alkaen. 33 vuotta kestänyt vakituinen työsuhteeni siis loppuu, mutta jatkan näyttelemistä freelancerina. Enhän ole vielä edes eläkeiässä!

Seuraan

tiiviisti politiikkaa. En vain imitaatioiden takia, vaan muutenkin. Minuakin on kosiskeltu mukaan politiikkaan, mutta kun teen tällaista työtä, ei se oikein ole mahdollista. Olen pyrkinyt omissa imitaatioissani siihen, että jokainen taho ja puolue saisi osansa. Uskon, että kesäkiertueeni aikana minun ja yleisöni välillä syntyy dialogi, yhteys. Sehän on kaikessa esiintymisessä tavoitteena. Aina ei tarvitse edes nauraa röhöttää, sillä kova hiljaisuuskin voi kertoa yhteydestä toisiin.

Ennustan,

että kylmän alkukesän jälkeen saamme juhannukseksi kunnon helteet. Olemme juhannuksen mökkimaisemissa Saimaalla. Juhannusperinteisiini kuuluu nykyään mökkeily, sauna ja tietysti koivutkin portin pielessä.

Ennen vanhaan minulla oli tapana olla usein esiintymässä jossain, mutta enää minulla ei ole siihen kaipuuta. Suhtautumiseni juhannukseen on vuosien aikana muuttunut. Juhannushan tarkoittaa myös valon lisääntymisen loppumista ja päivien lyhenemistä. Siinä on siten ripaus tietynlaista melankoliaa.

X