Juoksutyttö – Koko Hubarasta tuli feministi odottamattomalla tavalla

Koko Hubaran lähtökohdista löytyy kokonainen suora eriarvoistavia tekijöitä: nainen, ruskea iho, duunariperhe, toinen vanhemmista maahanmuuttaja, lapsuudenkoti lähiössä.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Raskaus näytti Koko Hubaralle konkreettisesti, mitä on rakenteellinen syrjintä.

Koko Hubaran lähtökohdista löytyy kokonainen suora eriarvoistavia tekijöitä: nainen, ruskea iho, duunariperhe, toinen vanhemmista maahanmuuttaja, lapsuudenkoti lähiössä.
Teksti:
Milla Ollikainen

Oikeudessa pomo kutsui Koko Hubaraa juoksutytöksi. Käräjillä oltiin, koska Hubaralle ei haluttu maksaa työehtosopimuksen mukaista äitiysloma-ajan palkkaa.

Juoksutyttö pahinta mitä Koko Hubarasta on sanottu

Alkaessaan odottaa lasta Koko Hubara työskenteli sittemmin lakkautetun kulttuurilehden toimituspäällikkönä. Oikeudessa työnantaja yritti todistaa, ettei Hubara ollut tehnyt pääasiassa journalistista työtä, mikä oli sopimuksen mukaisen palkan ehto.

”He tosiaan käyttivät sitä sanaa. Olin ollut siellä juoksutyttönä, joka keitteli kahvia ja järjesteli bileitä.”

Se on pahinta, mitä Koko Hubarasta on sanottu – ja suomalaisen äidin ja jemeninjuutalaisen maahanmuuttajaisän tyttärestä on sentään sanottu kaikenlaista.

”Mua on haukuttu niin monilla rasistisilla sanoilla, on puututtu ulkonäköön ja nuoruuteen. Mutta juoksutyttö! Se pisti mut pitkäksi aikaa maihin.”

Raskaus paljasti rakenteellisen syrjinnän

Juttu kävi läpi kaikki oikeusasteet ja päättyi Hubaran voittoon. Tytär oli tuolloin jo nelivuotias.

Raskaus näytti Hubaralle konkreettisesti, mitä on rakenteellinen syrjintä. Äidiksi tuleminen taas teki hänestä feministin, tosin hiukan odottamattomalla tavalla.

Vauva oli niin sanotusti helppo eli veteli pitkiä hirsiä. Hubaralle jäi valtavasti aikaa, jonka hän käytti lukemiseen. Kirjahyllystä käteen sattui feminismin klassikoita Beauvoirista Tikkaseen, ja pian Hubara uppoutui aiheeseen yhä syvemmälle.

Mutta samalla kun hän tajusi olevansa feministi, hän huomasi myös, että jotain puuttuu: useimmat kirjat eivät kertoneet hänenlaisistaan ihmisistä. Feminismi näyttäytyi keskiluokkaisten valkoisten naisten asiana, muut naiset olivat rekvisiittaa tai auttamisen kohteita.

Hubaran lähtökohdista löytyy kokonainen suora eriarvoistavia tekijöitä: nainen, ruskea iho, duunariperhe, toinen vanhemmista maahanmuuttaja, lapsuudenkoti lähiössä.

”Kokemukseni on se, että luokka ja etniseen vähemmistöön kuuluminen ovat rajoittaneet voimakkaammin kuin se, että olen syntynyt tytöksi Suomessa.”

Hubara tytöttelee itseään mielellään – siinä sanassa ei ole mitään vikaa, päinvastoin. Hänen palkittu bloginsakin on nimeltään Ruskeat Tytöt.

Blogista kasvoi ilmiö, verkkomedia ja yhdistys, joka toimii luovana alustana ruskeille kulttuuriammattilaisille.

Siellä ei ole yhtään juoksutyttöä.

Mitä seuraavaksi?

Koko Hubaran mielestä seuraavaksi Suomessa pitäisi korjata transihmisten oikeudet.

”Erityisesti translasten tunnistaminen ja kuuleminen. Kenenkään ei pitäisi joutua odottamaan kahtakymmentä vuotta saadakseen korjattua asian, joka on loppujen lopuksi hyvin yksinkertainen.”

Inspiroija

Koko Hubara ihailee viime vuonna edesmennyttä Nobel-kirjailija Toni Morrisonia, jonka kanssa hänellä on jotain yhteistä. Mustaihoinen Morrison oli esikoisteoksensa ilmestyessä 39-vuotias yksinhuoltaja.

Hubara on 36-vuotias yksinhuoltaja, ja hänen esikoisromaaninsa ilmestyy ensi vuonna.

Artikkeli on julkaistu ensi kerran Viva-lehdessä 5/20.

Lue myös: Katso video: tällainen on Seuran Sofi Oksaselta tilaama Suomen kansalaisuusvala maahanmuuttajien lausumana

Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti

X