Kaari Utrio naistenpäivänä: 1980-luvun optimismi loi onnellisuutta, nyt uhkana ovat ympäristökatastrofit

Jaa kaverilleTilaa Seura
"Suomi oli 1980-luvulla lintukoto. Se loppui kuplaan ja lamaan. Onnellisuus meni äyräiden." © Tomi Kontio
Kirjailija ja historioitsija Kaari Utrion mielestä raha ei tuo onnea, mutta sen puute tekee onnettomaksi.

Kirjailija ja historioitsija Kaari Utrion mukaan onnellisuutta ei voi mitata rahassa, mutta varallisuudella on vaikutusta sekä tasa-arvoon että onnellisuuteen.

”Naisten asemaan yhteiskunnassa on vaikuttanut se, että heillä on ollut rahallisesti tiukkaa läpi historian. Oma varallisuus ja omat tulot vaikuttavat ihmisen itsenäisyyteen ja itsemääräämisoikeuteen.  On vain toista sataa vuotta siitä, kun nainen sai oikeuden omistaa itse ansaitsemansa rahat. Aikaisemmin hänen rahansa kuuluivat miehelle tai isälle,” Utrio sanoo.

Sukupuolten välistä eroa Utrio vertaa eroon Yhdysvaltojen ja Suomen välillä. Yhdysvallat on mies ja Suomi on nainen.

”Siksi naisilla pitää olla jytyä, jolla pitää puolemme. Raha on yksi kieltämätön tosiasia. Se tuo turvaa. En tarkoita, että pitää olla miljonääri, vaan että on sen verran varallisuutta että on turvallinen olo.”

Onnen purskahdus

Onnellisuuteen sekä naisilla että miehillä on Utrion mukaan monia syitä, joista hän haluaa mainita äitiyshuollon ja varhaiskasvatuksen.

”Olen juuri tekemässä historiallista esitelmää aiheesta äidit ja lapset. Siihen historiaan on hyytävää palata, ja tulee sellainen onnen purskahdus siitä mitä meillä on nyt. En tiedä, ymmärtävätkö nykyajan äidit, mutta isoäidit ymmärtävät.”

Utrio muistuttaa, että Suomessa käytetään julkisia varoja huomattavan paljon äitien ja lasten terveyteen. Merkittävä vedenjakaja hänen mukaansa oli Suomen teollistuminen 1800-luvun jälkipuoliskolla.

”Monilla mailla on rahaa, mutta sitä ei käytetä tärkeimpään. Se A ja O että selviääkö äiti ja lapsi synnytyksestä hengissä. Ennen vanhaan se oli kaikkein keskeisin kysymys. Esiteollisessa yhteiskunnassa 1800-luvun jälkipuoliskolle asti meillä kuoli kaksi synnyttänyttä äitiä sadasta. Nyt se on alle yksi tuhannesta. Alle viisivuotiaista lapsista kuoli lähes puolet.”

Ei paluuta 80-luvun viattomuuteen

Utrio muistelee 1980-lukua optimistisena viattomuuden aikana, jolloin Suomi oli sulkeutunut ja maailma ei ollut tullut päällemme. Hän julkaisi tuolloin menestysteoksensa Eevan tyttäret.

”Suomi oli lintukoto ja yhteiskunnassa vallitsi luottamus ja usko tulevaisuuteen. Se loppui kuplaan ja lamaan. Onnellisuus meni äyräiden.”

Naisten kannalta 1980-luvun tulevaisuuden näkymät olivat Utrion mukaan todella valoisat.

”E-pillerit yleistyivät. Ne olivat tulleet markkinoille 1960-luvun alussa. Sitä ennen oltiin vahinkojen armoilla, solmittiin pakkoavioliittoja. 1980-luvulla käytiin myös naispappeustaistelua ja sukunimitaistelua, josta oltiin aivan varmoja, että voitto tulee. Kaikin puolin se oli naisille eteenpäin katsovaa aikaan.”

Onnellisuutta määrittää Utrion mukaan nimenomaan optimismi sen suhteen, mitä tulevaisuudelta voi odottaa. Nykyaikaa kirjailija ei katso yhtä hyvillä mielin.

”Tämä aika ei hirveän valoisalta näytä. Suurimpana uhkana näen ympäristökatastrofit. Olen kuuden lapsen isoäiti, ja yritän elää elämääni niin että en lisää heidän taakkaansa. Pidän realistisena juttuna että ehdin ehkä itse alta pois, mutta lapsenlapseni joutuvat kokemaan sen. Vaikea suhtautua optimistisesti tulevaisuuteen, kun ihmiskunta ei pysty yhdessä päättämään, miten asiat hoidetaan. Kykyä ihmisillä on, mutta ei tahtoa.”

Ympäristökysymyksiä ja ympäristökatastrofin uhkaa Utrio vertaa oman nuoruutensa atomipommin ja ydinsodan uhkaan. Se on olemassa, mutta siitä huolimatta ihmiset elävät elämäänsä.

Positiivisia mahdollisuuksia Utrion näkee nykyajan synkkyyden seassa siinä, millaisia mahdollisuuksia uusi teknologia voi tarjota.

”Digitaalimaailma tulee vaikuttamaan kehitykseen positiivisesti, jos vain aika riittää. Näen meidän elävän samanlaista murrosta kuin teollistuminen alkaessa. Alku oli kauheaa, ihmiset joutuivat työttömiksi ja asuivat slummeissa. Lopputuloksena oli, että kaikkien ihmisten elämän taso nousi – ei välttämättä elintaso. Sikäli katsoisin, että ditigaalisessa kehityksessä on tulevaisuus, jos vain ihmiskunnalla älliä riittää,” Utrio päättää.

X