Kaikkien toiveiden kylä -romaani vie Kreetalle, kirjailija Anja Snellmanin kotisaarelle: ”Kun antaa turistipaikoille myös historiallisen syvyyden, se tekee ihmisiin ison vaikutuksen”

Jaa kaverilleTilaa Seura
Anja Snellman ja Hertta-Mari Kaukonen
Anja Snellman kertoi toimittaja Hertta-Mari Kaukoselle, millaista oli kirjoittaa hänelle rakkaasta Kreetasta. © PEKKA NIEMINEN / OTAVAMEDIA
Anja Snellmanin romaani Kaikkien toiveiden kylä on hyvän mielen tarina hänen toisesta henkisestä kotimaastaan.

Romaanisi Kaikkien toiveiden kylä sijoittuu Kreetalle, jossa olet asunut osittain 25 vuotta. Miksi halusit kirjoittaa Kreetasta vasta nyt?

”En halunnut kirjoittaa liian aikaisin, koska siitä olisi voinut tulla pelkkä matkakirja. Minulla on ollut koti Haniassa vuosia, ja käyn siellä edelleen paljon ystävieni luona, mutta en halunnut omakohtaista kirjaa. Halusin kirjaan syvempää paikallistuntemusta.

Kirjoitit romaania viisi vuotta. Miksi niin pitkään?

Etsin pitkään sisäänpääsyä, mistä lähden liikkeelle.

Välissä ehti tulla muita kirjoja: runokokoelma, sitten kaksi romaania. Toisessa romaanissa Lähestyminen kerron, etten voi kirjoittaa enää Välimerestä ainakaan kepeää tarinaa, koska pakolaiset ja turvapaikanhakijat hukkuvat sinne.

Sitten keksin, että on kaksi päällekkäistä kylää: hylätty kylä Pneuma ja sen alapuolella luolastossa sijaitseva Kaikkien toiveiden kylä. Silloin tarina lähti liikkeelle.

Tarina alkaa siitä, kun Pneuman viimeinen asukas, 93-vuotias Agave löytää nuoren, pohjoismaisen oppaan Monikan pahasti haavoittuneena.

Miksi kohtaaminen saa Agaven miettimään menneisyyttään?

Agave ei kenties ole sitten sotilasjuntan ajan nähnyt verisiä ihmisiä. Hänen siskonsa on kuollut saksalaisten miehityksessä raa’alla tavalla, ja siksi naisen löytyminen herättää Agavessa traumaattisia muistoja.

Agave asuu eläintensä kanssa yksin kylässään, joten toisen ihmisen tulo sekoittaa hänen mieltään pahasti.

Hitaasti tutustuessaan naiset etsivät ensin toisistaan eroja, mutta löytävät lopulta myös yhteistä kaikupintaa, yhteisiä unelmia, yhteistä toivoa.

On piristävää, että kirjassa on aasi, jonka näkökulmasta tarina myös etenee.

Totta. Aasi katselee ja huomaa asioita Pneuman kylässä. Kirjailija jakaa aina osan itseään, joten aasissa on jotain tuttua samalla tavalla kuin Monikassa ja Agavessa.

Aasin sinnikkyys, sitkeys ja läheisyyden kaipuu ovat myös minun luonteenpiirteitäni.

Kirja liikkuu nykyajan lisäksi Agaven muistoissa, joissa eletään Kreetan saaren karua historiaa. Kreetaa ovat valloittaneet useat eri kansat kuten roomalaiset, arabit, turkkilaiset ja lopulta natsi-Saksa. Saari liitettiin Kreikkaan vuonna 1913. Miksi halusit keskittyä Kreetassa näin raskaaseen tarinaan?

Juuri siksi, että Kreeta on turistikohde. Hania taitaa olla edelleen suomalaisten ykkösmatkakohteita. Olen itsekin vetänyt Kreetalla kulttuuri- ja liikuntamatkoja. Monelle matkailijalle on totta kai tärkeää löytää Kreetan matkailun nautinnot: aurinko ja meri.

Kun antaa turistipaikoille myös historiallisen syvyyden, se tekee ihmisiin ison vaikutuksen.

Kreetalla saksalaiset teurastivat kokonaisia kyliä, joissa turistit nyt käyvät ostamassa hunajaa ja öljyä. Halusin näyttää lukijoille myös sen toisen puolen Kreetasta.

Anja Snellman

Anja Snellmanin uusin romaani kertoo Kreetan nykyajasta talouskriisin keskellä, mutta myös saaren karusta sotahistoriasta. © PEKKA NIEMINEN / OTAVAMEDIA

Auttaako terapeutin ammattisi, että pääset yli ahdistuksesta kirjoittaessasi näin vaikeista asioista?

Auttaa ja ei auta.

Toki terapiakoulutus on auttanut minua itseänikin tunnistamaan tunteeni, sillä siihen kuului oma terapia. Mutta kirjailijan työssä on hyväkin tuntea tietynlaista ahdistusta, koska siitä korvennuksesta syntyy lopulta tekstiä ainakin minulla.

Kirjailijana haluankin, että osa minusta on nahaton ja herkkä kaikelle.

Kirjan arvoitukset eivät ratkea lukijalle tai päähenkilöille edes tarinan lopussa. Onko kirjalle tulossa jatko-osa?

Voi tullakin. Mutta ajattelen, ettei kaiken tarvitsekaan ratketa. Tämä kirja on uudentyyppinen kirja minulta muutenkin, sillä Kaikkien toiveiden kylä on lukuromaani.

Tarkoitatko, että tämä kirja on viihteellisempi kuin aikaisemmat romaanisi?

Kyllä, vaikka tässäkin on tietty yhteiskunnallinen juonne. Suurimmassa osassa romaaneitani on yhteiskunnallinen kärki, joka on aiheuttanut vauhdikastakin keskustelua.

Tämän kirjan voi lukea myös ihan vain hyvän mielen kirjana.

En kammoa viihde-sanaa. Tähän tarinaan voi sukeltaa kuin lämpimään mereen. Voi lähteä nojatuolimatkalle Kreetalle.”

Artikkeli on julkaistu ensi kerran Viva-lehdessä 10/18.

X