Kotiliesi: Päivi Storgård kertoo elämästään, jossa huiput ja mustat aukot vuorottelevat: ”Elinikäinen mörköni on kaksisuuntainen mielialahäiriö”
Kaksisuuntainen mielialahäiriö vei viime talvena kirjailija Päivi Storgårdin psykiatrisen sairaalan suljetulle osastolle. Kolmen kuukauden ajanjakso merkitsi Päiville mahdollisuutta levätä ja vain hävitä hetkeksi.
Päivi Storgård toivoo, että yhä useampi sairaalasta kotiutuja saisi apua ja tukea arkeen palaamisessa.
Kaksisuuntainen mielialahäiriö sai Päivi Storgårdin, 55, mielialan vaipumaan mustaan aukkoon. Suljetulla osastolla jokainen kuitenkin tiesi, mitä on olla mieleltään rikki ja haavoittuva – kaikki puhuivat toisilleen kauniisti ja arvostaen.
”Suljettu osasto ei ole vankila tai elokuvien kauhuselli, vaan turvallinen paikka niille, jotka eivät selviä yksin ja ovat jopa vaaraksi itselleen”, Päivi Storgård kertoo kokemuksistaan Kotiliedessä.
Kaksisuuntainen mielialahäiriö diagnosoidaan usein liian myöhään
Vaikka monet Päivin kohtaamat ihmiset roikkuivat elämässään kiinni enää hyvin ohuen seitin varassa, osastohoitoon pääsy on ollut vaikeaa – siitäkin huolimatta, että kaksisuuntainen mielialahäiriö on pahimmillaan hengenvaarallinen sairaus.
Monet joutuvat odottamaan diagnoosia vuosikausia ja seuraukset ovat vakavat johtaen pahimmillaan itsemurhaan.
”Surullisinta on, että psykiatrinen sairaanhoito ei resurssipulan vuoksi ole enää ennaltaehkäisevää, vaan tulipalojen sammuttamista”, Päivi sanoo.
Erityisesti Päivi Storgård on huolissaan heistä, jotka jäävät kärsimään mielenterveyden ongelmista yksin ilman ystävien ja läheisten tukea tai työterveydenhuollon palveluita. Kaikki eivät myöskään osaa tai pysty hyödyntämään verkosta löytyvää tukea ja apua.
Moni potilas on Päivin mukaan pattitilanteessa, kun hoitohenkilökunta pitäisi saada vakuuttuneeksi hoidon tarpeesta.
”Todistustaakka on potilaalla. Osaatko vakuuttaa päivystyksen ensimmäisellä luukulla, että olet oikeasti huonossa kunnossa? Jos nimittäin jaksat hakeutua avun piiriin, et ole riittävän sairas. Jos taas olet tarpeeksi sairas, et jaksa hakea apua etkä saa hoitoa.”
Helpotusta sähköhoidosta
Sairaalaan tullessaan Päivi tarvitsi apua paitsi mielialahäiriön, myös puolitoista vuotta aikaisemmin sairastamansa aivoinfarktin jälkioireiden helpottamiseen. Lääkäri ehdotti Päiville vaihtoehtona kevyessä nukutuksessa toteutettavaa sähköhoitoa, joka vaikuttaa aivojen aineenvaihduntaan ja välittäjäaineiden pitoisuuksiin.
”Sähköhoidosta revitään kyllä raflaavia otsikoita, mutta todellisuus ei ole pelottava tai julma”, Päivi kertoo.
Hoidon tavallisena sivuvaikutuksena on yleensä tilapäiseksi jäävä muistin huonontuminen. Näin kävi myös Päivin kohdalla
”Minulla ei ollut hajuakaan siitä, että olin puhunut ystävieni kanssa tai käynyt kävelyllä. Kerroin samaa juttua viidettä kertaa. Lääkäri on kuitenkin vakuuttanut, että kaikki korjaantuu vähitellen. ”
© Niclas Mäkelä/Otavamedia
Tukea ja apua arkeen palaamisessa
Kolmen kuukauden sairaalajakson jälkeen Päivi Storgård palasi kotiin. Nyt arki on asettunut uomiinsa, mutta tätä ennen hoidettavana oli monta asiaa.
Toimiminen sairaalan ulkopuolla vaati Päivin mukaan rohkeutta.
”Sairaalan ulkopuolella odotti maailma, jossa pitäisi uskaltaa toimia. Osata käydä kaupassa, laittaa linssisoppaa, lukea sanomalehteä aamukahvilla, ostaa bussilippu”, Päivi kertaa kokemuksiaan.
Päivi toivookin, että yhä useampi sairaalasta kotiutuja saisi apua ja tukea arkeen palaamisessa – esimerkiksi juuri itselle sopivan terapeutin löytäminen kaikista tarjolla olevista vaihtoehdoista ei ole aivan yksinkertainen prosessi.
”On jaksettava ottaa selvää hoitomuodoista ja kohdattava monta terapeuttia ennen kuin löytääsen oikean. Rahaa kuluu ja toivo heikkenee. Kukaan julkisen terveydenhuollon ammattilainen ei auta, vastuu on potilaalla. Juuri kun hän on haavoittuvimmillaan, taas kerran.”