Kalervo Kummolan elämän monet puolet – Tie rautakanslerista isoisäksi: ”Lastenlasten kanssa oleminen on hienoa”
Kalervo Kummola tunnetaan mielipiteensä jämäkästi kertovana miehenä, mutta todellisuudessa hän on neuvottelujen ja verkostojen mestari. Lempeän puolen hän säästää pienelle perhepiirilleen.
Suomen tunnetuinta jääkiekkojohtajaa, Rautakansleriksi kutsuttua Kalervo Kummolaa hymyilytti Tampereen Sorsapuistossa. Kummolan elämäkerta julkaistiin syyskuun alussa.
Rautakansleri. Kummisetä. Nallekarhu. Tamperelainen jääkiekkovaikuttaja ja poliitikko Kalervo Kummola, 75, tunnetaan monilla lempinimillä. Ne kertovat Kummolan monista puolista. Vahva johtaja, mutta reilu, paikoin jopa lempeä ihminen.
Kun hän puhuu julkisesti, media kertoo Kalervo Kummolan jyrähtäneen. Se maine on perua jo 1960-luvulta, jolloin hän aloitti uransa jääkiekon ammattijohtajana. Ensin turkulainen seura Kiekko-67, sitten SM-liiga, Jokerit ja Jääkiekkoliitto. Sitten Kansainvälinen jääkiekkoliitto.
Kiekkojohtajana hän saavutti pian maineen miehenä, joka ui sisään tarvittaessa mihin tahansa porukkaan, ja kuin huomaamatta nousee sen johtajaksi.
Julkisuudessa Kalervo Kummolan persoona on vuosikymmenten ajan herättänyt ristiriitaisia tunteita. Monissa verkostoissaan mies on arvostettu ja pidetty, mutta anteeksipyytelemätön tyyli ei aina ole miellyttänyt suurta yleisöä.
Kummolan persoonaa pyrkii valottamaan syyskuun alussa ilmestynyt elämäkertakirja Kale, jonka on kirjoittanut toimittaja Jari Korkki.
Seura tapasi Kalervo Kummolan Tampereella, jotta hän voisi kertoa, mistä elämäkerrassa oikein on kyse.
”Erilaiset kynämiehet olivat ahdistelleet minua jo monta vuotta. Mietin asiaa pitkää. Lopulta ajattelin, että kai sitä nyt jotain täytyy laittaa muistiin.”
Ota tai jätä
Kummolan puheissa – oli aiheena sitten tv-ala, urheilu tai politiikka – vilahtelee jatkuvasti niin paljon erilaisten vaikuttajien nimiä, että hänen toiminnassaan verkostoituminen ja hyvät suhteet nousevat merkittävään rooliin.
Silti Kummolan lempinimi Rautakansleri kertoo ennen kaikkea jämäkästä miehestä, joka näyttää työssään kaapin paikan, eikä yritä vain hankkia kavereita. Nyt mies sanoo, että hänen uransa on ollut jatkuvaa tasapainoilua juuri hyvien suhteiden rakentamisen sekä tarvittaessa kaapin paikan näyttämisen välillä.
Kun jääkiekon SM-Liiga perustettiin vuonna 1975, oli Kummola sen ensimmäisen toimitusjohtaja. Siihen saakka Suomen mestaruudesta oli pelattu Jääkiekkoliiton alaisessa SM-sarjassa, nyt pokaalista kilpailtiin erillisen osakeyhtiön alla.
”Välillä on täytynyt olla aika tiukkana. Liigan alussa piti olla aika kovat otteet ja näyttää Jääkiekkoliitollekin, ettei me olla mikään pilipalijuttu.”
Kummola kertoo tarinan, kuinka Seura sponsoroi jääkiekon SM-Liigan tuomarien paidat. Lehden värit keltainen ja musta korvasivat paidoissa perinteisen valkoisen ja mustan.
”Sopimus saatiin tehtyä vain muutama päivä ennen liigakauden alkua. Tuomarit kävivät hakemassa toimistolta uusia paitojaan.”
Eräs tunnettu tuomari tuli toimistolle samana päivänä, kun kiekko putoaisi keskiympyrään kauden alkamisen merkiksi. Hän sanoi Kummolalle, ettei aio pukea keltamustaa paitaa päälleen.
”Sanoin hänelle, ettei sinun tietenkään tarvitse paitaa käyttää, eikä myöskään viheltää näitä otteluita enää. Hän sitten otti paidan ja puki sen illalla päälleen.”
Kalervo Kummolan mielessä siinti ministeriys
Vaikka Kummola tunnetaan ensisijaisesti jääkiekkojohtajana, hän on myös kokenut poliitikko. Tampereen kaupunginvaltuustossa Kummola istui 1980-luvun lopusta vuoteen 2004 saakka. Välissä oli kahdentoista vuoden tauko, mutta nyt hän on jälleen valtuustossa.
Mies, joka on tottunut jääkiekkomaailmassa jyrähtäen ilmoittamaan toimintatavat, on tietenkin politiikassa joutunut noudattamaan huomattavasti pehmeämpiä viestintäkeinoja.
Kärsivällisyyttäkin on koeteltu.
”Jos rehellisiä ollaan, niin kaupunginvaltuuston kokoukset ovat kaikkein ikävystyttävin asia politiikassa. Käytännön hommathan tehdään kaupunginhallituksessa ja lautakunnissa.”
Eduskunnassa Kummola istui yhden kauden 1999–2003.
”Se, mikä suurelta kansanosalta jää usein näkemättä ja tietämättä, on valiokuntatyöskentely. Se oli erittäin mielenkiintoista.”
Eduskunnassa Kummola oli talousvaliokunnassa, suuressa valiokunnassa sekä ympäristövaliokunnassa.
”Se todellinen työ tehdään valiokunnissa. Täysistunnot tai joku kyselytunti, joita näytetään televisiossakin, ovat aivan pelleilyä.”
Putoaminen eduskunnasta oli Kummolalle yllätys ja pettymys.
”Olisin halunnut jatkaa sitä työtä. Olin noussut eduskuntaryhmän ensimmäiseksi varapuheenjohtajaksi, ja ajattelin, että siellä on tulevaisuus edessä.”
Nyt mies sanoo pudonneensa eduskunnassa siksi, että suhtautui vaaleihin liian ylimielisesti. Hän oletti tehneensä työnsä niin hyvin, ettei suosio äänestäjien parissa voisi ainakaan vähentyä. Sen sijaan mielessä oli ehtinyt jo vilkkua ministerinsalkku.
Siksi hän jätti oman vaalikampanjansa retuperälle, ja käytti runsaasti kampanja-aikaa kiertämällä Suomea puhumassa muiden kokoomusvaikuttajien tapahtumissa.
”Kotipesä jäi vaaleissa täysin kesannolle. Olin yllättynyt, ja ministerinsalkku jäi tietenkin haaveeksi. Mutta sitten kun kävi selville, että kokoomus jää oppositioon, niin ei putoaminen enää niin paljon harmittanut.”
Kalervo Kummola kertoo perusarvojensa olevan koti, uskonto ja isänmaa. Mies sanoo, että näitä arvoja hän ei kuitenkaan tyrkyttänyt kahdelle tyttärelleen. © Pekka Nieminen/ Otavamedia
MM-kisat 1995
Vuosina 1990–1997 Kalervo Kummola oli Jääkiekkoliiton varapuheenjohtaja ja sen jälkeen aina vuoteen 2016 puheenjohtaja. Jääkiekkoyleisö on 90-luvun alusta saakka tottunut näkemään hänet siellä, missä Leijonatkin liikkuu.
Yhdeksänkymmentäluvun alussa Leijonat oli juuri saavuttanut arvokisojen kansainvälisen huipun.
Tarvittiin silti ruotsalainen valmentaja Curt Lindström siivittämään Leijonat ennennäkemättömään menestykseen. Siinäkin Kummolalla oli näppinsä pelissä. Hän oli bongannut ruotsalaisvalmentajan ja päättänyt, että tuo mies on saatava valmentajaksi.
”Se, että saatiin Curre valmentajaksi, oli ihan mun juttu. Minä halusin hänet. Siitä tuli minulle paineitakin, kun osalla liiton hallituksesta oli hirveä vastarinta, että miten voidaan ruotsalainen tuoda tänne.”
Kukaan ei kyseenalaistanut Lindströmin valintaa enää sen jälkeen, kun hän vuonna 1994 vei Leijonat ensin olympiapronssille ja muutamaa kuukautta myöhemmin MM-hopealle.
Maailmanmestaruus 1995 oli Kummolan jääkiekkouran kirkkain kruunu.
”Se aivan ensimmäinen juhlinnan huuma, se missä Jukka Tammi soittaa pukukopissa mestaruuspokaalin kanssa ilmakitaraa ja niin edelleen, se meni minulta ohi, kun jouduin pelin jälkeen kahdeksikymmeneksi minuutiksi Ruotsin television haastatteluun.”
Mestaruusjuhlista Kummolalle on parhaiten jäänyt mieleen palaaminen Suomeen.
”Ne Draken-hävittäjät lentokoneemme vierellä ja se, miten Mannerheimintien jalkakäytävät olivat aivan tukossa ihmisiä autosaattueemme lipuessa siitä läpi. Torijuhlat. Niin paljon oli tullut turpaan niin monta kertaa, että kyllä se voitto korvasi aika paljon.”
Poissaoleva isä
Uudessa kirjassa esitellään laajasti Kalervo Kummolan ajatuksia ja tekoja jääkiekon, tv-viihteen ja politiikan saralla, mutta hänen omaa perhe-elämäänsä käsitellään vain minimaallisesti.
Lapsuusaikaa sekä isää ja äitiä on muisteltu sivukaupalla, mutta oman perheensä, Tuula-vaimon sekä parin kaksi jo aikuista lasta, Kummola on halunnut jättää tyystin yksityisasiakseen. Edelleen hän suhtautuu aiheeseen niukkasanaisesti.
”Voi olla, että jonkun mielestä sieltä puuttuu jotain tärkeää. Tai varmaan puuttuu paljonkin. Yksityiselämä, tai siis oma perhe-elämäni on jätetty melkein kokonaan pois.”
Vaimo ja lapset ovat rautakanslerille sydämenasia, mutta nyt hän sanoo, ettei lasten ollessa pieniä ollut kovin paljon läsnä perheen arjessa.
”Kun omat lapset olivat pieniä, olin itsekin vähän kakara vielä”, hän selittää.
Hän myöntää, ettei juuri osallistunut kasvatustyöhön.
”En tiedä minkälainen esimerkki olin lapsilleni, sillä olin hirveän paljon poissa kotoa. Täytyy sanoa, että enemmänkin vaimoni on tyttäremme kasvattanut.”
Eniten aikaa Kummola sanoo viettäneensä yhdessä lastensa kanssa perheen yhteisillä lomamatkoilla.
”En tiedä minkälainen esimerkki olin lapsilleni, sillä olin hirveän paljon poissa kotoa. Täytyy sanoa, että enemmänkin vaimoni on tyttäremme kasvattanut.”
”Teimme vuosittain esimerkiksi kolmen-neljän viikon matkan Australiaan. Silloin olin eniten lasten kanssa tekemisissä.”
Kummola sanoo, ettei ole isänä tyrkyttänyt lapsilleen omaa arvomaailmaansa, jota hän kuvaa konservatiiviseksi.
”Sen voisi tiivistää, että koti, uskonto ja isänmaa. Ne ovat elämässäni kulmakiviä. Toivon, että ne jollain lailla ovat välittyneet lapsilleni, mutta en niitä arvoja ole koskaan saarnannut.”
Viime vuosina aikaa on jo paremmin löytynyt perheellekin. Isoisän rooli on sopinut isän roolia paremmin.
Kummolan vanhemmalla tyttärellä on kaksi lasta.
Viimeistään isoisän roolissa rautakansleri väistyy ja esiin tulee nallekarhu. Se rooli on varattu vain harvoille, mutta lapset saavat kovapintaisenkin miehen herkistymään.
”Isoisänä viihdyn erittäin hyvin. Lastenlasten kanssa oleminen on tosi hienoa ja kivaa.”
Lue myös: Kalervo Kummola Valko-Venäjän tilanteesta: ”Aika vaikea kuvitella rauhanomaista ratkaisua”