Kalju Paavo Väyrynen hurmasi teatteriyleisön UKK:n roolissa – ”Kekkonen oli pitkä ja solakka, minä olen lyhyt ja pönäkkä”

Jaa kaverilleTilaa Seura
Kemijoen kodissaan Paavo Väyrynen rauhoittuu ja valmistelee tulevia kirjoitustöitään. © Kaisa Sirén/Otavamedia
Keminmaan Pohjanranta on Paavo Väyrysen synnyinseudulleen perustama valtakunta. Navetanylisten kesäteatterissa ruoditaan Suomen poliittista lähihistoriaa.

Kun on muovikalju päässä, niin navetan ylisillä tulee heinäpoudalla hiki.

Europarlamentaarikko Paavo Väyrysen sormet käyvät niskassa, sipaisevat kaulaan kiedottua sinertävää huivia ja nousevat ruskeaksi puuteroitua muovia pitkin päälaelle.

Väyrynen nostaa silmälasit päähänsä ja katsoo pukuhuoneen peiliin.

”Alkaa jo lievästi tuntua Kekkoselta,” hän toteaa.

Avoimesta ikkunasta ja ovesta kuuluu autonovien paukahduksia ja puheensorinaa. Asfaltoitu piha alkaa täyttyä. Alaovelle kiemurtelee jo jono.

Yleisö on hyvissä ajoin paikalla.

Pohjanrannan navettarakennuksen vintistä on tullut kesäteatteri ja Paavo Väyrysestä on tullut presidentti Urho Kekkonen.

Väyrynen nousee ja astelee kiiltäviä lattialautoja pitkin näyttämön taakse. Yleisö päästetään sisälle. Permannon tuolit kolisevat ja äkkiä 350 ensi-iltavierasta on täyttänyt katsomon.

Väki hiljenee, kun adjutanttia näyttelevä Mika Kouri nousee lavalle ja painaa kaukosäätimestä. Tapettiin heijastuu ensin tv-uutisten vanha tunnus ja sitten Kekkosen virka-asunnon Tamminiemen jykevä kivilinna.

Lippu on puolitangossa.

Kekkonen on kuollut.

Näytelmä alkaa.

Poika koulutiellä

Aamulla Pohjanrannan laajalla pihalla vallitsee autius. Pääskyt syöksyvät navettarakennuksen räystäiltä viistämään asfalttia. Porottava aurinko enteilee hellettä. 12 metrin korkeuteen nousevan paanukirkon varjo väreilee tasaiseksi ajetulla nurmikolla.

Siisteys pistää silmään.

Valkoiseksi maalatut nurkkalaudat ja kaiteet hohtavat.

Kun Vuokko ja Paavo Väyrynen ostivat Pohjanrannan vuonna 1998, koko tila rakennuksineen oli jo rapistumaan päässyt entinen Niemi-Niemelä-niminen vanhain- ja kunnalliskoti.

Paavo Väyrysen nykyinen Keminmaan koti, uudehko omakotitalo, seisoo sadan metrin päässä 1954 valmistuneesta Pohjanrannan päärakennuksesta. Väyrysen synnyinkotiin matkaa kertyy Kemijoen vartta pitkin vain vajaan puolen kilometrin verran.

Niemi-Niemelän kunnalliskotiin sijoitettiin vanhusten lisäksi vammaisia ja mielenterveyspotilaita. Paavo Väyrysen koulutie kulki aikanaan kunnalliskodin pihan läpi rautatien seisakkeelle. Joskus koulupojan korviin kantautui huutoja ja tynnyrin rummutusta.

”Se oli lapselle melko pelottava reitti”, Väyrynen toteaa.

Nykyään entisessä vanhainkodissa toimii hotelli. Pohjanranta on myös viinitila, jolla on oma myymälänsä. Pohjanrannassa on ravintola, kylpylä, caravanalue, kokous- ja juhlatiloja ja Pohjois-Suomen suurin tanssikeskus.

Pohjanrannan liikevaihto on vajaat miljoona euroa vuodessa, mutta toiminta on ollut koko ajan tappiollista.

”Onhan tämä eräänlainen puuhamaa”, Väyrynen toteaa.

Kädet taskussa

Entisen navetan ylisille on lavastettu presidentti Kekkosen Tamminimen työhuone. Tuuletin humisee lavan sivussa. Mustanpuhuvalla kirjoituspöydällä seisova Suomen lippu saa tuulta alleen.

Paavo Väyrynen nousee lavalle ja istahtaa kirjoituspöydän taakse. Hän selailee hetken käsikirjoitusta ja laittaa sitten kätensä puuskaan.

Se on Kekkosen asento.

Väyrynen on itse kirjoittanut ja ohjannut näytelmän Urho ja hänen kisällinsä. Näytelmän päähenkilöt ovat Urho Kekkonen ja Paavo Väyrynen. Väyrynen siis esittää itse Kekkosta ja Väyrysen rooliin on kiinnitetty Janne Kaisanlahti.

”Kekkonen oli pitkä ja solakka ja minä olen lyhyenläntä ja pönäkkä”, Väyrynen sanoo.

”Kekkosen esittäminen ei ole helppoa, mutta näytelmän tarkoitus onkin luoda mielikuva Kekkosesta.”

Näytelmä tuo taiteen keinoin poliittista historiaa 1970-luvulta aina Kekkosen kuolinvuoteen 1986 saakka.

”Julkisuudessa käytyä Kekkosen parjauskampanjaa on kestänyt jo vuosikymmenten ajan. Näytelmässä asiat kerrotaan juuri niin kuin ne olivat. Käsikirjoituksen pohjana ovat historialliset dokumentit.”

Väyrynen myöntää, että Kekkonen oli hänen oppi-isänsä, mutta oppiminen tapahtui toiminnan kautta Väyrysen toimiessa Kekkosen ulkoministerinä neljän vuoden ajan.

Poliittisen ohjauksen lisäksi Kekkonen antoi Väyryselle neuvoja myös käyttäytymisestä ja ulkoisesta olemuksesta. Kekkonen moitti Väyrystä siitä, että hän piti kätellessään toista kättä taskussa.

”Presidentti tiesi, mistä hän puhui. Hänellä itsellään oli sama, paha tapa.”

Omat joukot näyttämöllä

Rovaniemeläinen Janne Kaisanlahti ei tarvitse Väyryseksi muuntautuakseen ehostusta. Kun Kaisanlahti kampaa tummiin hiuksiinsa jakauksen ja viimeistelee kampauksen hiuslakalla, niin se riittää.

32-vuotiaalla Kaisanlahdella oli jo lapsena Kekkosen ja Väyrysen kuvat huoneensa seinällä.

”Oli siellä myös muita kuvia, mutta väyrysläisyydestä on tullut minulle elämäntapa”, hän toteaa.

15 vuotta eri tavoilla Keskustan toiminnassa mukana ollutta Kaisanlahtea piti kuitenkin melkein maanitella näyttelemään Väyrystä.

”Esiintyminen ei jännitä, mutta näyttämöllä täytyy muistaa, että nyt ei Janne keskustele Paavon, vaan Väyrynen Kekkosen kanssa.”

Pohjanranta Oy:n toimitusjohtaja Mikko Lampela esittää näytelmässä Kekkosen pitkäaikaista luottomiestä Martti Miettusta.

Lampela on toiminut myös Väyrysen eduskunta- ja meppiavustajana.

Luottamussuhde toimii siis näyttämön lisäksi myös arkielämässä.

”Paavo on hyvin vaativa, mutta hän pitää sanansa ja on selkeä. Kieltämättä joudumme joskus keskustelemaan kovastikin asioista”, Lampela kertoo.

Hänen vaimonsa Ritva taas on Väyrysen Pohjois-Suomen alueavustaja. Näytelmässä Ritva Lampela esittää sekä Anita Hallamaa että Maarit Tyrkköä.

Lisäksi Ritva Lampela toimi maskeeraajana.

”Teatterissa kaljun tekeminen kestää parisen tuntia. Paavon kalju pitää saada varttitunnissa valmiiksi”, Ritva Lampela naurahtaa.

Tulossa ja menossa

Pohjanrannan paanukirkon ovella tulee vastaan tervan tuoksu. Aamupäivän paahde jää selän taakse. Hirsien sisällä on viileää ja hiljaista.

Kirkko ei ole virallinen kirkko, mutta siellä järjestetään häitä ja ristiäisiä. Kirkon on siunannut Oulun hiippakunnan piispa Samuel Salmi.

”Alttaritaulun on maalannut Juhani Palmu, tilaamatta ja pyytämättä”, Paavo Väyrynen hymähtää.

Hän on pukeutunut punaisiin farmareihin ja siniseen paitaan. Väyrysen päässä on ”euron maksanut virkalakki”.

Väyrynen työskenteli europarlamentaarikkona myös silloin, kun hän hankki vaimonsa kanssa Pohjanrannan omistukseensa.

”Kaipasin parlamenttityön rinnalle jotain kouriintuntuvaa tekemistä. Totta kai Pohjanrannan kehittämisessä on myös kysymys kotiseuturakkaudesta.”

Alun perin entisen vanhainkodin tiloihin oli tarkoitus sijoittaa kansanopisto. Nykyään Pohjanrannan vanhimmissa rakennuksissa toimii Keminmaan nuorisokoti ja Keminmaan keskuskoulun alainen Pohjanrannan koulu.

Pohjantähti-opiston toimisto on yhä Pohjanrannassa, mutta opetus on siirtynyt pääosin Kemin keskustaan. Opiston tilalle on kuitenkin syntynyt paljon uutta toimintaa.

”Rakentaminen saa tältä erää riittää. Nyt toimintaa on kehitettävä, että Pohjanranta saadaan kannattavaksi.”

Väyrynen ehtii vielä esitellä pihamaalta marjanpoimintakoneen, kirkkoveneen ja navettarakennuksesta juhlasalin ennen kuin hän taas lähtee.

Väyrysen ryhti on painunut hieman kumaraan, mutta se ei hidasta hänen vauhtiaan.

Hän on koko ajan tulossa tai menossa.

Viiden keskusta-aktiivin joukko on saapunut Keminmaalle Keski-Suomesta. Heidät on houkutellut Pohjanrantaan illalla esitettävä näytelmä. Pauliina Maukonen-Kärkkäinen kehuu Väyrystä luovaksi ja rohkeaksi poliitikoksi.

”Vain Paavolta voi odottaa jotain odottamatonta. Tämä näytelmä on aivan huikea juttu.”

Seurueen naiset vilkuilevat puhelimiaan, joihin he ovat ladanneet Pokemon Go-sovellutukset. Puhelinten näyttöjen näkymissä on kuitenkin tyhjä maisema. Pohjanrannasta ei löydy pokemoneja.

”Ehkä me pääsemme seuraavaksi keräämään väyrysiä”, Maukonen- Kärkkäinen naurahtaa.

Peluri pelurin roolissa

Urho ja hänen kisällinsä-näytelmä vie maamme lähihistorian lisäksi katsojan poliittisen pelin kiemuroihin.

Paavo Väyrysellä on kovan pelurin maine.

”Poliittinen järjestelmämme mahdollistaa pelaamisen. Yleensä kysymys on valtataistelusta”, Väyrynen toteaa.

Ääriesimerkiksi poliittisesta pelistä Väyrynen nostaa sosiaalidemokraattien sisäisen valtataistelun 1970 – 80-taitteessa.

”Minua on syytetty siitä, etten tullut esimerkiksi Kalevi Sorsan kanssa toimeen. Erkki Tuomiojan ja Kalevi Sorsan kiista johti siihen, että Tuomioja jättäytyi pois eduskunnasta.”

Kaikkein kovimpana pelurina pidetään presidentti Urho Kekkosta. Väyrynen kuitenkin muistuttaa, että ”kaikkien aikojen presidenttigallupeissa” Kekkonen ja Mannerheim ovat selkeästi muita maamme presidenttejä suositumpia.

”Viime kädessä politiikassa pärjää se, jolla on takanaan kansan kannatus.”

Väyrysellä sitä näyttää yhä riittävän. Pohjanrannan tämän kesän näytelmän kaikki kuusi esitystä myytiin heti loppuun. Kahteen lisäesitykseenkään ei löydy enää vapaita paikkoja.

Hilkka Simppala, Sirkka Laakso ja Ellen Takala ovat tulleet näytelmän ensi-iltaan Sodankylästä saakka. Simppalan mielestä Väyrynen sopii hyvin Kekkoseksi, koska kummatkin ovat terveellä maalaisjärjellä varustettuja ihmisiä.

”Kekkonen oli ihana, kun hän ajatteli myös meitä Lapin ihmisiä. Paavo ei ole siinä suhteessa paljoa huonompi.”

Helsinkiläisen Markku Kulomäen viisihenkinen seurue nauttii Pohjanrannan terassilla talon omaa tilaviiniä. Juoma saa seurueelta kehuja. Viherherukkaviinipullon etiketissä on Paavo Väyrysen vuoden 1988 presidentinvaalikampanjaan itsestään piirtämä kuva.

Kulomäki on varannut Väyryselle lahjaksi Pielavedeltä hakemaansa Urho Kekkosen synnyinkodin Lepikontorpan multaa.

Kulomäki ei kuitenkaan tunnustaudu Väyrysen kannattajaksi, vaan Pohjanranta on vain yksi hänen kotimaan kesälomamatkansa etappi.

”Paavolla ei ole kovin suurta roolia minun elämässäni.”

Väliaplodien myrsky

Paavo Väyrynen jatkaa työtänsä europarlamentissa keskustan edustajana, mutta samaan aikaan hän kokoaa kannattajakortteja perusteilla olevalle kansalaispuolueelleen. Väyrysen tavoitteena on, että kansalaispuolue nousee seuraavissa eduskuntavaaleissa parlamenttipuolueeksi.

Vielä suurempi tavoite on saada Suomi eroon euroalueesta.

”Ne eivät ole pieniä, mutta ne ovat välttämättömiä tavoitteita.”

Väyrynen täyttää syyskuussa 70, mutta hän katsoo, että hänellä on osaltaan yhä työ Suomen puolesta kesken.

”Kun uskoo asioihin joiden puolesta tekee töitä, niin se antaa voimaa.”

Urho ja hänen kisällinsä -näytelmän ensiesitys saa täydeltä katsomolta viidettoista väliaplodit ja huikeat loppusuosionosoitukset.

Loppukumarrusten jälkeen Väyrynen kiirehtii navetan yläkerrasta alakerran ravintolaan signeeraamaan myytävänä olevia kirjojaan. Myyntitiskille kertyy jonoa ja Vuokko Väyrynen vetäytyy tiskin edestä hieman sivummalle.

Miten Paavo Väyrynen sopi hänen vaimonsa mielestä Kekkosen rooliin?

”Eikö hän aika hyvin onnistunut”, Vuokko Väyrynen kysyy ja hymyilee.

FB_logo    Jaa juttu Facebookissa

Twitter_icon    Jaa juttu Twitterissä

Seura_Logo

   Tilaa Seura

X