Kansallisoopperan ja -baletin johtaja Gita Kadambi: ”Intohimoiset ihmiset ovat valtava voimavara – diivailu on mennyttä maailmaan”

Jaa artikkeliLähetä vinkki
Gita Kadambi, kansallisooppera ja -baletti
Kansallisoopperan torni on öisin valaistu Ukrainan värein. Pääjohtaja Gita Kadambin mukaan idea tuli henkilökunnalta. © Tommi Tuomi
Kansallisooppera ja -baletti on avautunut. Pääjohtaja Gita Kadambin mukaan käsitys näistä taidemuodoista pienen eliittijoukon taidemuotona on vanhentunut: kaikki ovat tervetulleita.

Kansallisooppera kylpee talvisessa valossa, joka siivilöityy lämpiön isoista ikkunoista.  Oopperan pääjohtaja Gita Kadambi on kiireinen mutta tyytyväinen.

Ohjelmistossa aloitti oopperan puolella Billy Budd, Karita Mattilan tähdittämä Koko Karita ja ensimmäisenä klassikko Salome 18. maaliskuuta. Baletin satavuotisjuhlavuoden (1922–2022) starttasi heti avajaisperjantaina kansallissäveltäjän Jean Sibeliuksen ja hänen Aino-vaimonsa elämään perustuva Sibelius.

”Nyt näyttää, että kaikki kevään ensi-illat pystytään viemään läpi normaalisti, tosin tavallista tiiviimmällä aikataululla”, Gita Kadambi hymyilee.

Kadambi muistuttaa, että Ooppera toteutti esityksiä kaikilla vaadituilla varotoimilla jouluun asti. Myös Joutsenlammen yli 400 ihmisen tuotanto saatiin viedyksi läpi ja striimatuksi tammikuussa sulkutilasta huolimatta.

Kulttuurin kapina

Gita Kadambi sanoo samaa kuin monet kulttuurialalla: korona-aikana on tullut selväksi, kuinka moni kaipaa eläviä esityksiä ja kohtaamisia teosten, näytösten ja toisten ihmisten kanssa. Ihmiset ovat liikuttuneet kyyneliin asti lavan molemmin puolin, kun kokemus on vihdoin ollut mahdollinen.

Sitten on se toinen puoli eli päättäjätahojen toiminta. Kansallisooppera on isojen tuotantojen ja tähtien kansainvälisesti tunnustettu kulttuuritalo, jonka kaudet, vierailut ja esitykset vaativat vuosikausien ennakkosuunnittelua, työtä ja useiden eri ammattiryhmien panosta.

”Koko kulttuuri- ja tapahtuma-ala on ollut kurimuksessa koronarajoitusten ajan. Päätös turvata tietty rahoitustaso veikkaus­voittovaroista kulttuurille, nuorisolle ja lapsille vuoteen 2026 helpotti, mutta asiaa on pidettävä esillä jatkuvasti. Oopperan ja koko Suomen kulttuuribrändi on vahva, mutta sitä ei ole rakennettu vuodessa eikä kahdessa. Pitkäjänteisyys on avainsana, myös rahoituksessa.”

Kansallisooppera on vahvasti valtion tasolta subventoitu ja leimallisesti korkeakulttuurinen laitos. Se ei estänyt kapinaa Töölönlahden rannalla, kun talon väki sai ­viime elokuussa tarpeekseen epäreiluksi sekä mahdottomaksi koetusta rajoitusviidakosta.

Kansallisooppera ilmoitti tuolloin, ettei se noudata Etelä-Suomen aluehallintoviraston antamia lohkomääräyksiä Cavalleria Rusticana & Pajatso -oopperan ensi-illassa.

Tilanteessa saattoi nähdä mustaa huumoria. Kadambi kysyi, pitäisikö talon käytäville mahdollisesti tuoda bajamajoja, ja Oopperan ylikapellimestari Hannu Lintu ilmoitti olevansa valmis siihen, että lau­lajat ja yleisö kannetaan poliisivoimin ulos.

Näin ei käynyt ja sopuratkaisu löytyi, mutta tapaus herätti huomiota niin koti- kuin ulkomaisissa medioissa – etenkin sen jälkeen, kun ensi-illassa käväisi poliisi tarkistamassa, että määräyksiä noudatetaan.

”Oli tärkeintä osoittaa, että olimme jo ­pitkään osoittaneet pystyvämme toimimaan turvallisesti, ilman tartuntoja yleisön tai esiintyjien joukossa. Tässä yhtäkkiä tulleessa lohkopäätöksessä ei ehkä mietitty tai ymmärretty, mitä se tarkoittaa kulttuuritiloissa. Pääsimme kyllä nopeasti yhteis­ymmärrykseen viranomaistahon kanssa siitä, että meillä on jo kaikki vaadittavat varotoimet, mutta se piti tehdä tietyn ­haastamisen kautta”, Kadambi muotoilee nyt.

”Kulttuurin arvo ja kansainvälinen maine ei synny hetkessä. Toivottavasti myös päättäjät ymmärtävät pitkäjänteisyyden merkityksen”, Kadambi sanoo. © Tommi Tuomi

”Kulttuurin arvo ja kansainvälinen maine ei synny hetkessä. Toivottavasti myös päättäjät ymmärtävät pitkäjänteisyyden merkityksen”, Gita Kadambi sanoo. © Tommi Tuomi

Ei vain eliitin huvia

Oopperalla ja osin baletillakin on perinteinen maine ”elitistisenä” taidemuotona. Sen mukaan niitä kuluttaa pieni, hyvin toimeentulevien ja tietyn sosioekonomisen taustan omaava joukko, joka katsoo nenäänsä pitkin etikettiä osaamattomia ja eri taustoista tulevia katsojia.

Onko ennakkoluulossa perää, ja miten ylipäätään määritellä elitismi?

”Jos elitismi tarkoittaa korkeaa laatua, voin allekirjoittaa määritelmän. Siitä täällä ei tingitä. Mutta koska olemme Suomen ainoa ooppera- ja balettitalo, ohjelmisto kuuluu laatia mahdollisimman monipuoliseksi. Tavoittelemme koko ajan yleisöksi lapsia ja nuoria sekä niin sanottuja ruuhkavuosia eläviä perheitä”, Gita Kadambi sanoo.

Oopperan kummitus -musikaalin ja Peppi Pitkätossu -baletin kaltaiset tuotannot ovat johtajan mukaan olleet erittäin suosittuja. Ne ovat myös helpompi tapa aloittaa katsojana kuin viisituntinen Wagner-maraton.

Suoratoistot eivät koskaan korvaa oikean esityksen tunnelmaa, kokemusta ja vuorovaikutusta, mutta ne toivat Joutsenlammen ensi-illan koko maan ulottuville. Gita Kadambin mukaan palautetta tuli ulkomaita myöten, ja Suomessa Utsjoelta asti.

”Suoratoistoa ja sen tallennetta on katsonut yli puoli miljoonaa ihmistä. Television tai tietokoneen ruutu ei voi koskaan olla live-esityksen korvike, mutta hyvä täydennys kyllä. Meillä on myös velvollisuus tuoda taide mahdollisimman monen saavutettavaksi.”

Gita Kadambin mukaan mielikuva siitä, että Oopperaan voisi tulla vain viimeisen päälle pukeutuneena ja liput maksaisivat satoja euroja, on väärä.

”Toki saa pukeutua, mutta ei kukaan katso kieroon, jos katsojalla on vaikka farkut. Lipun saa edullisimmillaan 20 eurolla. Jo valtion tuki velvoittaa siihen, että niiden hinnat on pidettävä maltillisina.”

Normaalivuonna talossa on noin 650 tapahtumaa, joista yli puolet on maksuttomia.

”On vauvojen taidetuokioita, päiväkoti- ja koululaisryhmien vierailuja ja kerran kuussa Teetanssit, jotka vetävät kuukausittain 500 kävijää, pääosin senioreja.”

”Enää ei diivailla”

Kansallisooppera on ollut Gita Kadambin johdossa vuodesta 2018, jolloin pitkäaikainen vetäjä Päivi Kärkkäinen jäi eläkkeelle.

Aiemmin Yleisradiossa henkilöstöpäällikkönä, Radion sinfoniaorkesterin apulaisintendenttinä sekä Oopperan ja Savonlinnan Oopperajuhlien tuotantotehtävissä työskennellyt Kadambi haettiin headhunterin toimesta johtajapestiin Helsingin kaupunginorkesterin intendentin tehtävästä.

”En tuolloin edes ajatellut hakea, koska pidin kokemustani riittämättömänä ja viihdyin HKO:ssa erittäin hyvin. Mutta olen iloinen, että tämä meni näin, ja koen olevani etuoikeutettu”, hän sanoo.

Isojen egojen, vahvojen tahtojen ja taiteelleen omistautuneiden tekijöiden yhteisö ei välttämättä ole se helpoin johdettava. Oopperan historia on tässäkin suhteessa värikäs.

”Vahvasti sitoutuneet, intohimoiset ihmiset ovat valtava voimavara: he ovat hyvin itseohjautuvia ja tekevät kaikkensa onnistumisen eteen. Toisaalta pitää muistaa, että tämä on kuitenkin työpaikka, josta pitää muistaa lähteä välillä kotiin ja levätä”, Kadambi sanoo.

”Ja diivailu jos mikä on mennyttä maailmaa. Ala on niin kilpailtu ja ihmiset niin ammattimaisia, että huonoon käytökseen ei ole aikaa, energiaa eikä varaa. Voin vilpittömästi sanoa, että mitä isompi maailmantähti, sitä kurinalaisempi ja maanläheisempi tyyppi.”

Toiminta murroksessa

Gita Kadambi soitti nuorempana pianoa ja huilua sekä tanssi balettia. Hän on suorittanut johtamisen MBA-tutkinnon Aalto-yliopistossa, musiikin maisterin tutkinnon Sibelius-Akatemiassa sekä Master of Music Performance -tutkinnon London College of Musicissa.

Lontoossa perhe asui neljä vuotta puoliso Tuomas Auvisen väitöskirjan teon vuoksi. Auvinen on entinen Sibelius-Akatemian dekaani, joka toimii nyt Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun dekaanina.

”Jotenkin oli aina selvää, ettei minusta tule esiintyvää taiteilijaa. Pidin siitä mitä tein, mutta rooli lavan ulkopuolisissa tehtävissä tuntui paljon luontevammalta”, Gita Kadambi pohtii.

Klassisen musiikin, oopperan ja tanssin maailma on hyvin kurinalainen, hierarkkinen ja autoritaarinenkin. Se ja tähtikultti ovat mahdollistaneet väärinkäytöksiä, joita #metoo-liike on tuonut esiin niin Suomessa kuin ulkomailla.

”Vääränlaista vallankäyttöä on ollut aina, mutta enää sitä ei katsota läpi sormien. Olemme kaikki myös oman kasvatuksemme tulosta, ja silloin törmäävät sukupolvet, erilaiset taustat ja kokemukset.”

Gita Kadambi, 50, hiljenee miettimään, kun häneltä kysyy omista kokemuksista.

”Jotain tytöttelyä on ollut, mutta olen antanut sen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Olen ehkä ollut onnekas, kun en ole kohdannut pahempaa. Mutta on selvää, että kulttuuri on muuttunut ja murroksessa tältäkin osin – ja hyvä niin.”

Oopperan kaltaisessa ympäristössä on aina ollut yhdentekevää, mikä on ihmisen kansalaisuus, suuntautuminen tai muu tausta. Gita Kadambi on syntynyt ja kasvanut Järvenpäässä, mutta hän on sekä suomalaisen että intialaisen kulttuurin kasvatti.

”Olen suomalainen, jonka juuret ovat vahvasti myös Intiassa. Musiikki- ja taidemaailma on niin kansainvälinen, että siinä eläessä pitää tiettyjä asioita itsestään selvinä. Oma elin- ja harrastuspiiri oli jo nuorena sellainen, että muutamaa koulussa huudeltua mustalaisheittoa kummempaan häiriköintiin en ole törmännyt.”

”Mutta onhan se selvää, että Suomessa on yhä työstettävää monikulttuurisuuden, suvaitsevuuden ja rasismin kitkemisen kanssa. Ei maailma ole valmis muutenkaan.”

Lue myös: Karita Mattila nauttii urastaan kuusikymppisenä: ”Onneksi Euroopassa ei ole ikärasismia ja töitä riittää”

X