Kotiliesi: Pitkän linjan poliitikko Kristiina Salonen kärsi oppimisvaikeuksista ja koulukiusaamisesta – ”Koin huonommuutta, koska en pystynyt samaan kuin muut”

Kristiina Salonen löysi lahjakkuutensa vasta kolmikymppisenä. Nykyään hän on maisteri, kansanedustaja ja kuusivuotiaan tyttären äiti.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Kristiina Salonen on pitkän linjan poliitikko.

Kristiina Salonen löysi lahjakkuutensa vasta kolmikymppisenä. Nykyään hän on maisteri, kansanedustaja ja kuusivuotiaan tyttären äiti.
(Päivitetty: )
Teksti:
Seura

”Olin aina luokan huonoin tyttö, mutta se ei tullut opettajien, vaan muiden tyttöjen suusta”, Sdp:n eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja Kristiina Salonen, 45, sanoo.

Hän muistelee Kotilieden haastattelussa lapsuuttaan ja kertoo avoimesti oppimisvaikeuksistaan.

Jo päiväkodissa Kristiina Salosen vanhemmille kerrottiin, kuinka voimakastahtoinen ja eläväinen lapsi ei tule pärjäämään elämässään.

”Äitini ei unohda sitä koskaan. Aina kun hän näki kyseisen lastentarhanopettajan, hän halusi sanoa, että kyllä se tyttö pärjäsi.”

Ala-asteella Salosella oli vaikeuksia oppia lukemaan tai uusia kieliä. Hän ymmärsi vasta aikuisena kärsineensä mahdollisesti lukivaikeudesta, jota ei koskaan diagnosoitu.

Kristiina Salonen sanoo kokeneensa huonommuutta, koska ei pysynyt muiden tahdissa.

”Kukaan ei tukenut eikä osannut kertoa, millaisia oppimiskeinoja minulla olisi voinut olla.”

Vilkas lapsi osasi kääntää ominaisuutensa voimavaraksi, kun huomasi oppivansa parhaiten puhumalla. Hän ryhtyi viittaamaan ja kyselemään opettajalta paljon, ja joskus puhui lukemaansa ääneen mielikuvituskavereilleen.

Kiusaaminen pysyi salassa

Sosiaalinen elämäkään ei ollut Kristiina Saloselle kouluaikoina helppoa. Luokkalaiset syrjivät ja haukkuivat häntä lihavaksi. Tämä jatkui kahdeksannelle luokalle asti, mutta edes hänen ystävänsä eivät huomanneet kiusaamista.

”Koska olin toimintakykyinen, he ehkä ajattelivat, ettei kiusaamisella olisi vaikutuksia. Kyllä sillä oli. 12-vuotiaana olin synkissä vesissä, en itsetuhoinen, mutta ajattelin, ettei kukaan välitä minusta, ei halua olla kaverini eikä pidä minusta oikeasti.”

Kristiinan Salonen ei kertonut edes vanhemmilleen kiusaamisesta. Tytär ei halunnut huolestuttaa heitä.

”Voi myös olla niin, etten halunnut olla heidänkin silmissään huono, koska olin jo koulussa luokan huonoin tyttö.”

Kiusaaminen teki hänestä vaativan itseään kohtaan: Salonen merkitsi ylös salilla nostamansa painot ja pisti tarkkaan merkille, kuinka paljon söi tai juoksi. Hän laihtui kymmenen kiloa, eivätkä omat luokkalaiset tunnistaneet häntä rippikoulussa.

Omien voimavarojen tunnistaminen

Vasta kolmikymppisenä Kristiina Salonen tajusi, että lahjakkuus ei tarkoita pelkästään matemaattista, musiikillista, urheilullista, kielellistä tai kuvataiteellista osaamista. Hän luuli, ettei ole lahjakas missään, mutta ymmärsi vastuullisuuden, luotettavuuden, empatiakyvyn ja esimerkiksi yleisön edessä puhumisen vaativan lahjakkuutta myös.

”En kuitenkaan nuorena ymmärtänyt, ettei kaikilla ole sosiaalisia taitoja. Ne kuuluivat mielestäni peruskalustoon, ja perinteiset lahjakkuudet tulivat niiden päälle.”

Myöhemmin hän pääsi kolmannella yrittämällä yliopistoon, ja Salosesta tuli kaikista oppimisvaikeuksista huolimatta maisteri, sukunsa ensimmäinen akateemisen loppututkinnon suorittanut.

”Pääsykokeissa tunsin ensimmäisen kerran, että tiedän ja osaan. Olin käyttänyt valmistautuessani muistitekniikoita: sijoitin kotini eri huoneisiin eri asioita. Koetilanteessa lähdin kävelemään huoneita läpi ja muistin, mitä missäkin oli. Pääsin kirkkaasti sisälle”, Kristiina Salonen kertoo.

Kristiina Salonen nauttii nyt äitiydestä. Tyttären syntymän jälkeen hän opetteli elämään vauvan ehdoilla. © Miikka Kiminki

Äitiyden onni täydensi arkea

Ilon aihetta elämään tuo myös kuusivuotias Edith-tytär, joka muutti lapsettomuushoitojen jälkeen vanhempiensa elämän.

”Se suunnaton rakkaus ja armollisuus, jota lapsi osoittaa vanhempaansa kohtaan, on hoitavaa rakkautta. Hän hyväksyy minut aina, ja sillä on iso merkitys.”

Elämässä voi pärjätä, vaikka tekisikin asioita omalla tavallaan tai ei kykenisi asettumaan samanlaiseen muottiin kuin muut. Kristiina Salonen muistaa, kuinka istui kymmenvuotiaana syömässä arvostamansa aikuisen kanssa, joka totesi, ettei lapsi voisi koskaan päästä linnan juhliin, kun käytti veistä ja haarukkaa väärinpäin.

”Kun sitten olin linnan juhlissa, muistin sanat. Ajattelin, että täällä ollaan, ja edelleen syön väärinpäin”, Kristiina Salonen kertoo.

Lue lisää Kotilieden numerosta 13/2022. Kristiina Salonen kertoo lehdessä myös vanhemmistaan, sekä millaista on toimia poliitikkona hänen tavoillaan oppia.

Lue myös: Yllättävä taito auttoi – Näin koulukiusattu Sini löysi voimavaransa ja oppi luottamaan itseensä: ”Voin olla kiltti ja herkkä, mutta samalla rohkea ja vahva”

X