Kapteeni Haddock on manailun mestari - Pasi Heikura ihailee taitavaa tulkintaa: ”Kiroilusta voi tehdä kiinnostavaa ja älykästä”

Sarjakuvahahmo kapteeni Haddock on ilmaisultaan ehkä maailman taitavin kiroilija. Ei siis ihme, että hänen manaustavoistaan piti tehdä oikein opaskirja – ettei suomalaistenkaan tarvitsisi noitua vain v-tyylillä.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Pasi Heikurasta on mielenkiintoista, miten kirjojen Haddock on ammatiltaan merimies, mutta silti aina vastahakoinen lähtemään mihinkään matkoille. ”Mieluiten Haddock pysyisi kotonaan.”

Sarjakuvahahmo kapteeni Haddock on ilmaisultaan ehkä maailman taitavin kiroilija. Ei siis ihme, että hänen manaustavoistaan piti tehdä oikein opaskirja – ettei suomalaistenkaan tarvitsisi noitua vain v-tyylillä.
Teksti:
Jukka Vuorio

Jouluna 1970 Pasi Heikuran maailma muuttui, kun joululahjapaketista paljastui Tintti-sarjakuva-albumi Seikkailu Punaisella merellä.

”Olin silloin seitsemänvuotias ja ylipäätään pitkä sarjakuva-albumi tuntui silloin aivan mullistavalta ja jopa ylelliseltäkin asialta. Niin paljon hyvää tavaraa kerralla”, Pasi Heikura sanoo.

Muusikkona, radioäänenä ja tietokirjailijana tunnettu Heikura kertoo lukevansa Tintit noin viiden vuoden välein aina uudelleen.

Rakkaus Tintti-albumeihin on aikaansaanut myös Heikuran tuoreimman teoksen Tyrskyn myrsky! – Johdatus Kapteeni Haddockin manauksiin.

Manaaminen ei sopinut katoliseen lastenlehteen

Kirja paneutuu Tinttien tärkeän sivuhenkilön, merikapteeni Archibald Haddockin käyttämiin voimasanoihin, solvauksiin ja kirouksiin.

”Senkin kanaljat! Lättäjalat! Keppikerjäläiset! Troglodyytit! Hyrysysyt!” Kapteeni Haddockin ensimmäiset Tintti-sarjan manaukset albumissa Kultasaksinen rapu.

Tuuheapartainen Haddock on joiltakin piirteiltään stereotyyppinen vanhan ajan merimies, eli hän juo ja kiroilee runsaasti.

Koska Tintti-tarinoita kuitenkin julkaistiin alkujaan katolisessa lastenlehdessä, Haddock ei voinut käyttää varsinaisia kirosanoja.

Silloin sai alkunsa suorastaan legendaariseksi kasvanut kiertotie kohti sellaisia ilmaisuja kuten tuhannen miljoonan miljoona turskausta, merimarsun munaskut sekä te ainutlaatuiset megalomaanimärkähatut.

Tinttien tarinoiden hahmot on luonut belgialainen sarjakuvataitelija Georges Remi, joka käytti taiteilijanimeä Hergé. Tarinan mukaan Hergén idea Haddockin tyyliselle kiroilulle syntyi 1930-luvulla, kun hän kuuli torikauppiaan haukkuvan asiakastaan neljän vallan sopimukseksi.

(Tämä voi viitata siihen, miten Englanti, Yhdysvallat, Ranska ja Italia eli Big Four” olivat ensimmäisen maailmansodan päätyttyä sopineet keskenään Euroopan ja Balkanin jaosta.)

Sanavarastostaan päätellen Haddock on myös lukenut paljon, ja viittaa manauksissaan usein muun muassa klassiseen antiikin sivistykseen.

”Hänen taustaansa ei juuri selitetä, eikä ole tiedossa, mistä hänen laaja sananvarastonsa juontuu. Ehkä merimieskoulu on hänen aikoinaan ollut hyvin yleissivistävä.”

Heikuran kirjassa avataan kapteeni Haddockin sadattelujen ja parjausten taustoja. © Sara Pihlaja

Heikuran kirjassa avataan kapteeni Haddockin sadattelujen ja parjausten taustoja. © Sara Pihlaja

Suomentajille kiitosta

Tintin ensimmäinen seikkailu Tintti neuvostojen maassa on julkaistu vuonna 1929. Kapteeni tuli mukaan vasta yhdeksännen kirjan aikoihin, Kultasaksisessa ravussa joka julkaistiin sodan keskellä 1940.

Tarinoita tutkiessa aikuinen huomaa etenkin varhaisempien Tinttien sivuilla silloisten maailmanpoliittisten tapahtumien kommentointia, mutta lapsille tapahtumat olivat vain jännittäviä seikkailuja.

Monissa Tintin tarinoissa Haddock on hahmo, joka kompastelee ja törmäilee sekä joutuu erilaisiin onnettomuuksiin, kuten polttaa partansa ja saa puhelimen kautta voimakkaan salamaniskun.

Heikura ei silti näe Haddockia niin sanotun slapstick-huumorin pellenä.

”Vaikka Haddockille tapahtuu näitä onnettomuuksia, Tintin kertomuksissa slapstick on sitten varattu poliisietsiväparille Dupont ja Dupond. Heidän roolinsa on olla vielä Haddockiakin tyhmempiä, he ovat suorastaan käveleviä onnettomuuksia.”

Heikura kuvailee Haddockia luonteeltaan sympaattiseksi ja jaloksi. Manausvirta käynnistyy hahmon tuohtuessa.

”Orjakauppiaita kohdatessaan Haddock järkyttyy niin, että sadattelee sen jälkeen monen ruudun ajan. Toisaalta hän manailee myös vailla vertaa silloin, kun berberikapinalliset ampuvat hänen viskipullonsa rikki.”

Harvassa sarjakuvassa on niin paljon puhekuplia ja niissä niin paljon tekstiä kuin Tinteissä, joiden kieltä Heikura luonnehtii jopa briljantiksi.

Suomeksi Tintti-albumeita ovat kääntäneet Jukka Kemppinen sekä pariskunta Heikki ja Soile Kaukoranta. Heidän työnsä saa Heikuralta kehuja.

”Innostus kieltä kohtaan näkyy erityisesti juuri Haddockin kirouksissa. Parhaimmillaan se pistää silmään aivan verrattomasti.”

Kiroilusta voi tehdä kiinnostavaa ja älykästä

Haddock-manaus on Pasi Heikuran mielestä taitavimmillaan silloin, kun siinä on ripaus eksotismia, tuntemattomuutta ja monitulkintaisuutta.

”Viime vuosina lehdissä on näkynyt joidenkin juttuja, joiden mukaan kiroilu tekee hyvää ihmisen aivoille ja sydämelle. Olen eri mieltä.”

Heikuran mielestä meillä nykykielenkäytössä viljelty v- ja s-sanojen ylitarjonta on valitettavan yksiulotteista.

”Ymmärrän, että niin huudetaan, jos varpaaseen sattuu tai hommat menevät täysin pieleen, mutta arjessa kiroilu on rumaa ja tyhmää. Haddockin kiroukset sen sijaan ovat osoitus siitä, että kiroilusta voi tehdä kiinnostavaa ja älykästä.”

X