Kari Kanala tuli isäksi vasta viisikymppisenä: ”Olen tosi iloinen, että saan olla isä – se on ainoa asia, jossa en ole korvattavissa”

Lapsena Kari Kanala inhosi sitä, kun hänen annettiin voittaa peleissä. Nyt hän tekee samaa oman poikansa kanssa, yhtä lajia lukuun ottamatta.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Turvallisuus on Kari Kanalan mukaan kasvatuksen perusta.

Lapsena Kari Kanala inhosi sitä, kun hänen annettiin voittaa peleissä. Nyt hän tekee samaa oman poikansa kanssa, yhtä lajia lukuun ottamatta.
Teksti: Linda Martikainen

Kirkkoherra Kari Kanala sai esikoislapsensa 49-vuotiaana. Ensitreffit alttarilla -ohjelmassa pareja ohjeistanut Kanala varoo jakamasta neuvoja isyydestä, josta hän kantaa vähän huonoa omaatuntoa koko ajan.

”Mietin usein, että puristanko itsestäni kaiken töissä ja jääkö kotiin mitään. Oma ajatukseni on se, että tärkein jumalanpalvelus pidetään kotona. Siitä lähtee oikeastaan kaikki.”

Kari Kanala oli jo ehtinyt haudata ajatuksen isyydestä ennen pojan syntymää. Kun siihen yhtäkkiä tuli mahdollisuus, tuntui ajatus sekä armolta että lahjalta.

”Moni oli sanonut, että isyys sopisi minulle. Olen tosi iloinen, että saan olla isä. Se on ainoa asia elämässäni, jossa en ole korvattavissa.”

Poikansa kanssa Kari Kanala potkii palloa, pelaa Unoa tai rakentelee Legoilla. Kirkkoherra itsekin on suuri jalkapallon ystävä, joten pallon potkimisesta kiinnostunut poika on ollut omalla tavallaan helpotus.

”Tässä iässä minusta tuntuu, että kyllästyn tosi nopeasti, mutta jalkapallolla jaksan minäkin leikkiä. Kannattaa siis valita ne mieleiset jutut mitä tekee! Inhosin itse lapsena sitä, että minun annettiin voittaa, mutta nyt teen sitä itse. Poika voittaa pelit aina 10–9.”

Ainoa peli, jossa Kanala ei anna poikansa voittaa, on shakki. Selitys löytyy tulevaisuuden hahmottamisesta.

”Hänen täytyy opetella miettimään, että hän häviää, ellei vähän suunnittele siirtoja etukäteen. Elämän kannalta olisi hyvä oppia näkemään muutakin kuin se seuraava askel.”

Turvallisuus kaiken pohja

Kari Kanala on isänä hyvin erilainen kuin hänen oma, kauppiaana työskennellyt isänsä. Kaupassa puhelias isä oli kotona paljon hiljaisempi eikä samassa ruokapöydässä istuttu juuri koskaan isän työkiireiden takia.

”Se elinkeino oli koko ajan läsnä, sillä kauppa oli joka jumalan päivä auki. Se määritteli meidän arkea aika paljon. Emme juuri koskaan syöneet yhdessä koko perhe. Ainoastaan jouluna ja se olikin silloin kummallista, aika hiljaista touhua. Vaimoni on nyt yrittänyt pitää yhdessä syömisestä kiinni.”

Kanalalle pojan nukkumaanmenot ovat hienoja hetkiä. Niissä on jotain merkityksellistä, kun ennen iltarukousta höpistään niitä näitä tai käydä mieltä askarruttavat päivän ajatukset läpi.

”Toivon, että suhteemme on aina sellainen, että poika kokee voivansa aina tulla kotiin, tapahtuipa mitä tahansa. Toivon, että koti on hänelle se turvallinen paikka, jossa saa olla oma itsensä.”

Kanala myös toivoo, että poika uskaltaisi vastustaa isäänsä. Muuten elämä ei mene eteenpäin.

”Ei ole väliä mikä pojasta tulee, vaan kuka hän on. Lapsuutta ei mitata sillä, että hänestä tulee jotain. Lapsuus mitataan aina tänään.”

Ennen isäksi tuloa Kari Kanala ei juurikaan ajatellut turvallisuutta, joka on hyvin tärkeä, mutta ei saa olla hänen mielestä ykkösjuttu. Muuten luovuus katoaa.

”Turvallisuuden on oltava kaiken pohja, mutta kaikkea mahdollista ei voi varoa. Turvallisuuden kannalta paras asia on, kun lapsi sanoo, että mulla ei ole mitään tekemistä. Silloin asiat on aika hyvin.”

Lue myös: Julkkispappi Kari Kanala ja Milla-vaimo elävät etäavioliitossa: ”Yhteinen aika on meille luksusta”

Helsingin Paavalin kirkko on Kari Kanalan kotikirkko. Vaimo Milla Mäkitalo viettää usein vapaapäiviään aviomiehensä luona. © Tommi Tuomi

X