Kari Vepsä: ”Hevostaidot menevät pappojen mukana ja nykysukupolvet ovat ummikkoja – Mutta minun tyttäreni on ajanut isäpappansa ohi”

Jaa kaverilleTilaa Seura
Kari Vepsä
Kari Vepsä. © Pekka Nieminen / Otavamedia
Laulaja ja hevosmies Kari Vepsä, 66, kilpailee lännenratsastuksessa Siri-tyttärensä kanssa.

Kisaat lännenratsastuksen kuninkuuslajin reiningin EM-kisoissa elokuussa Saksassa. Millaista menestystä odotat?

”Se, että oma kunto on kohdallaan, ei riitä, vaan hevosenkin on oltava iskussa. Viimeksi meillä jäi Ruotsin-kisat väliin, kun Siri-tyttäreni hevosella ilmeni jänneongelmia.
On mukava kisata Suomen maajoukkueessa oman tyttären kanssa. Meillä on keskenämme leikkimielistä kilpailua, mutta kyllä Siri on ajanut tässä hommassa isäpapan ohi. Toivon, että saamme joukkueena hyviä tuloksia tai ainakin näyttäviä yksilösuorituksia. ”

Kirjasi Hevosen asialla – Kari Vepsä ilmestyi keväällä. Miksi halusit tehdä sen?

”Olen pitänyt jo vuosia hevosmiestaitokursseja ympäri Suomen. Kirjan kirjoittaja, Tina Finn, osallistui yhdelle kursseistani, ja pohdimme silloin, että täällä olisi tarvetta suomenkieliselle kirjalle hevosmiestaidoista. Ukit ja papat ovat vieneet tietotaidon mennessään, ja nykysukupolvet ovat vähän ummikkoja perustaitojen suhteen.”

Ovatko kaikki hevoset koulutettavissa vai onko olemassa niin sanottuja toivottomia tapauksia?

”Kun puhutaan terveistä hevosista, toivottomia tapauksia ei ole. Raja tulee vastaan silloin, jos hevonen on jollain tapaa sairas. Jokunen aika sitten oli sellainen tapaus. Luokseni tuotiin hevonen, joka viskasi ratsastajan alas selästään. Kaiken piti olla kunnossa, mutta lopulta hevosen selästä löytyi vamma, jolle ei valitettavasti voinut mitään. Muutos aiheutti hevosen selässä kipua, ja se päätyi lopetettavaksi.”

Sinkullasi Niin kuin meren hiekkaa duetoit tyttäresi Taran kanssa. Miten yhteistyö hänen kanssaan sujui?

”Hyvin. Tyttärellä ja hänen bändillään on pian enemmän keikkoja kuin minulla! Olen totta kai Taran puolesta vain iloinen. Uuden Vierivät kivet -albumini kappaleet valikoituivat matkan varrella. Fanijoukkoni on sellaista, joka ostaa mielellään vielä fyysisen levyn. Siihen saa kätevästi laitettua nimmarinkin keikalla matkamuistoksi.”

Aiotko jatkaa hevos- ja musiikkihommia niin pitkään kuin mahdollista?

”Jatkan näitä juttuja niin kauan kuin vain saan tällä pallolla stepata. Viikolla käsittelen hevosia, viikonloppuisin keikkailen. Tämä on elämäntapa, enkä osaisi elää enää muuten.”

X