Kasperi Kapanen: ”Vaari ymmärtää minua parhaiten”

Ynnykkä. Sen sanan Hannu Kapanen kirjoitti mustalla tussilla golfmailan varteen kesällä 1995.

Sinä kesänä hän odotti maailmaan ensimmäistä lapsenlastaan, Kasperi Kapasta. Syntymää odottaessaan hän höyläsi golfmailan jalopuusta.

”On lapsella maila valmiina, kun rupeaa isona puttailemaan. Mailassa on taikaa”, Hannu mietti.

Taikaa tai ei, Hannun, 65, ja Kasperin, 20, välit ovat harvinaisen hyvät. Maila – joskaan ei golfmaila – on istunut pojanpojan käteen yhtä tiukasti kuin vaarin ja isän.

Yhdessäoloa

Hannun ensimmäinen tunne oli valtava ylpeys, kun hän näki vastasyntyneen Kasperin Kuopion sairaalan synnytysosastolla.

Kasperi asui perheensä kanssa 12-vuotiaaksi asti Yhdysvalloissa, mutta suhde Hannuun säilyi läheisenä.

Kasperi: Varhaisimmissa muistoissani vaari on käymässä luonamme ja pelaa kanssani aina kun pyydän. Olin varmaan aika rasittava roikkuessani hänen jalassaan.

Hannu: Kasperi seurasi minua kuin hai laivaa kaikkiin puuhiin. Tykkään lapsista, ja minulle yhdessäolo on tärkeää. Kesäisin olimme tiiviisti yhdessä Hartolassa, jossa meillä, Samilla ja hänen veljellään Kimmolla oli kesämökit saman niemen kärjessä. Keksimme kaikenlaista: pelasimme nurkkaukkoa, maalasimme ja veistelimme.

Kasperi oli 4-vuotias, kun aloimme kalastaa yhdessä. Olin soutumies, ja hän virvelöi veneen perässä. Viehe vaihtui tiuhaan. Emme ehtineet edetä viittä metriä, kun hän jo totesi, että ei tällä mitään tule, vaihdetaan. Kasperilla oli temperamenttia jo silloin. Näytin hänelle myös, kuinka kutuhaukia pyydetään atraimella.

Kasperi: Aamuisin jännitin, mitä tänään tehdään vaarin kanssa.

Hannu: Kasperi oli aina iloinen, sellainen Pelle Hermanni. Järjestimme usein kesäolympialaisia, joissa hän viihdytti nuorempia sisaruksiaan ja serkkujaan pelleasuihin pukeutuneena, hölmönä, italialaisena Fabiona. Se oli hauskaa.

Kasperi: Minusta on mukava saada ihmiset nauramaan. Vanhemmat ja isovanhemmat näkivät vaivaa viihdyt-tääkseen minua, kun olin pieni. Ajattelin, että oli minun vuoroni.

Hartolan mökki myytiin kuusi vuotta sitten. Kun tienaan tarpeeksi rahaa, ostan sen takaisin. Se on niin tärkeä paikka, iso osa elämääni. Vaari epäilee, tuntuuko se enää samalta nyt, kun olen aikuinen. Kyllä se tuntuu.

Opittavaa

Kasperi Kapanen nousi kiekkokansan sankariksi tammikuussa 2016 ratkaistessaan MM-kullan Venäjää vastaan jatkoajalla. Maailmanmestareita ovat myös isä ja vaari. Sami voitti aikuisena MM-kultaa Tukholmassa 1995 ja Hannu valmensi Nuoret Leijonat mestariksi Helsingissä 1998.

Kasperi: Olen halunnut pelata jääkiekkoa niin kauan kuin muistan. Se on homma, jonka osaan parhaiten. Mis-sään tapauksessa en ryhtynyt pelaamaan isän tai vaarin takia. Harrastin kaikkea muutakin, jalkapalloa, pesä-palloa ja haavipalloa. Maila kuitenkin tuntui luontevimmalta kädessäni.

Hannu: Niin omat pojat kuin lapsenlapsetkin ovat saaneet valita lajinsa. Kasperista näki jo pienenä, että jonkun alan huippu-urheilija hänestä tulee. Suvussa kulkeva tekijä on nopeus. Pienenä Kasperi ei kävellyt lainkaan, vaan juoksi ja vieläpä varpaillaan. Hän meni kuin ballerina ympäriinsä. Hänen pohkeensa olivat parivuotiaana järkyttävän paksut.

Kapasen nimi on varmasti ollut rasitekin Kasperille. Vastapuoli on koettanut ärsyttää huutelemalla.

Kasperi: Eikö sitä sanota, etteivät ne huonoille huutele.

Hannu: Sovimme aikanaan Samin kanssa, että jätämme Kasperin opastamisen ikäluokan valmentajien tehtäväksi. Välillä toivoin valmentajien puuttuvan tiettyihin osa-alueisiin enemmän. Se olisi nopeuttanut Kasperin kehitystä. Ehkä siinä vaikutti Kapasen nimi. He eivät uskaltaneet.

Kasperi: Katsomosta pelin näkee paljon paremmin kuin jäältä. Pelin jälkeen isä, vaari ja jopa famu saattavat soittaa kommenttejaan. Välillä se rasittaa, mutta ymmärrän, että he haluavat vain auttaa.

Hannu: Jos haluaa olla huippu-urheilija, on elettävä sen mukaisesti. Olen puhunut Kasperille levon merkityksestä.

Kasperi: Isäkin tykkäsi nuorena valvoa myöhään. Olen samanlainen. Olen vasta oppimassa, etten voi olla kavereiden kanssa ulkona myöhään ainakaan joka ilta.

Ikävöintiä

Kasperi pelaa toista kauttaan NHL:ssä Toronto Maple Leafsin riveissä.

Kasperi: Muutin 17-vuotiaana omaan asuntoon. Ajattelin, että osaan kokata ja pestä pyykit, kun lähden maailmalle. Silti muutos oli Torontossa valtava. Aikaisemmin tapasin vaarin 10 minuutin kuluttua pyydettyäni häntä kanssani syömään. Torontosta matka kestää puolitoista päivää. En tunne tarvetta esittää kovaa jätkää, vaan voin reilusti sanoa, että ikävöin perhettä, kavereita, Kuopiota, suomen kieltä… Mutta tiedän myös, että unelmien vuoksi joutuu tekemään uhrauksia.

Hannu: Kasperi tekee nyt sitä, mitä hän on aina halunnut. Olen siitä ylpeä, vaikka tietysti ikävöin häntä. Koska olen huono käyttämään uutta teknologiaa, minulla ei ole edes älypuhelinta, vaan vanha Nokia. Sillä lähetän tekstiviestejä, joissa kerron kuulumisia ja selostan Kalpan pelejä.

Kasperi: Pidän yhteyttä videoiden, viestien ja snapchatin välityksellä. En mielelläni soita, koska äänen kuullessani en halua lopettaa puhelua lainkaan.

Hannu: Tähän saakka olen herännyt katsomaan jokaisen pelin, jonka Kasperi on pelannut Torontossa. Ehkä kuluvalla kaudella pääsen näkemään jonkun paikan päälle.

En pelkää Kasperin puolesta, vaikka pelissä voi sattuakin. Luotan siihen, että Taivaan isä suojelee. En ole vielä tähän ikään mennessä jättänyt iltarukousta lukematta. Ehkä olen siirtänyt jotain siitä tavasta Kasperillekin.

Kasperi: Nukkumaan mennessä mietin asioita. Se on minun iltarukoukseni. En halua mennä nukkumaan vihaisena tai pahalla tuulella.

Uskoutumista

Kasperi ja Hannu pelaavat silloin tällöin yhdessä golfia. He ovat haastaneet nelinpeliin Samin ja Kimmon, mutta vielä ottelua ei ole käyty.

Kasperi: Kaikissa kisoissa vaari ja minä olemme partnereita. Isä ja Kimmo taistelevat meitä vastaan.

Hannu: Suvun temperamentti kuohuu golfissakin. Kun Sami, Kimmo, Kasperi ja minä pelaamme, se kuuluu varmasti Siilinjärveltä Kuopioon.

Hannu: Minulla on todettu kaksi kertaa flimmeri eli sydämen rytmihäiriö. Rytmi on korjattu sähköllä.

Kasperi: Säikähdin, kun kuulin vaarin olevan sairaalassa. Toivon hänen olevan vielä kauan elämässäni ja nä-kevän lapseni.

Hannu: Perheessä on ollut tapana saada lapsia nuorena. Olin 21, kun Sami syntyi. Sami oli 24 saadessaan Kas-perin. Pitääkin sanoa Kasperin tyttöystävälle, ettei suvussa jarrutella.

Kasperi: Yritän pitää jääkiekon ja siviilielämän erillään, mutta aina se ei onnistu. Kun peli sujuu huonosti, olen kaikkea muuta kuin hyvällä tuulella. Seurustelustani olen jutellut vaarin kanssa, joskus jopa kysynyt neuvoa.

Hannu: Olemme sopineet, että Kasperi voi kertoa minulle kaiken.

Kasperi: Isä ja äiti ovat tärkeimmät ihmiseni, mutta vaari on paras kaverini. Hän on ollut aina tukenani. Vanhempien erosta en halunnut puhua äidin, isän tai kavereiden kanssa, mutta vaarin kanssa siitä oli helppo jutella. Vaari ymmärtää minua parhaiten.

Kasperi: Kutsun vaaria velhoksi. Hän tietää paljon asioita ja kikkoja. Kun pitää tehdä ratkaisu, hän miettii asiaa monelta eri kannalta. Minä sanon sen, mikä tulee ensimmäisenä mieleen.

Hannu: Kaikki kahdeksan lastenlasta ovat yhtä rakkaita, mutta sillä on merkitystä, että Kasperi on ensimmäinen. Hän toi syntyessään onnen ja autuuden. V