Säveltäjä Kassu Halonen tekee musiikkia Elias-poikansa kanssa kotistudiossa: ”On turha mennä mestaroimaan, silloin voi kadota jotain tähdellistä”

Säveltäjä Kassu Halosen, 69, oikea jalka naputtaa rennosti tahtia ja säveltäjän silmissä tuikkii ilo. Hän on poikansa Elias Hämäläisen, 19, kanssa kotistudiossaan, jonka koskettimien ääressä Elias viihtyy yhä enemmän ja enemmän. Eliaksen poppia ja r&b:tä soittavan Coodi-yhtyeen Unelmat-biisi soi kaiuttimista.

Elias: ”Teemme kolmestaan kaikki biisit, mutta tuotantopuoli on pääosin minulla.”

Kassu: ”Eliaksella on ihmeellisen ­hyvä harmonia ja tyylitaju. Noinkin vähällä kokemuksella Elias osaa roolittaa hyvin.”

Vaikka Kassu on suopea Coodille, koti­mainen pop-musiikki ei ole hetkauttanut enää aikoihin suomalaisen kevyen musiikin kultasormea.

Kassu: ”Se on niin yksitoikkoista! Taustat ovat mosaiikkipaloista rakennettua ja muilta kopioitua. Käsityö puuttuu, eivätkä tekstit ole tunneperäisiä.”

Kassu Halonen ajatteli pitkään, ettei hänen pojastaan Elias Hämäläisestä tule musiikin tekijää. Mutta muutama vuosi sitten ajatus muuttui.

Kassu Halonen on intohimoinen golfaaja. Elias käy kentällä vain satunnaisesti, mutta isän mukaan saa pallon lentämään todella pitkälle. © Tommi Tuomi

Isän jäljille

Espanjalaistyylisessä huvilassa Hyvinkäällä on nukuttu aamulla pitkään. Elias viihtyi aamuneljään asti studiossa, jossa ajantaju helposti katoaa.

Kassu: ”Luulin jo, ettei Elias suuntaudu musiikin tekemiseen, mutta toisin kävi. Yhtäkkiä alakerrasta alkoi kuulua ihan ihmeellistä: sointuja!”

Pohjois-Pohjanmaalla syntynyt Kassu Halonen taisi itse pudota pikkupoikana musiikilliseen taikapataan: mestarisäveltäjä on oppinut kaiken korvakuulolta ja jalostanut sävellystaitoaan vuosien mittaan.

Sibelius-Akatemian pääsykokeissa Kassu soitti Chopinin cis-molli valssin.

”Sehän oli kymppi. Sitten eteen lyötiin Bachin oikein pahoja teemoja, semmoista risuaitaa. Sanoin, että en minä niin hyvin osaa nuotteja lukea. Korvakuulolta olin sen Chopinin opetellut.”

Sittemmin Halonen on säveltänyt valtavan määrän suosittuja kappaleita, jotka soivat suomalaisten sydämissä.

Eliaksen lempikappaleita isän laajasta tuotannosta on Ei rakkaus yötä pelkää.

Elias: ”Tykkään sen tunnelmasta todella paljon. Kaksin rannalla yksinäiset on toinen suosikkini, Kirkan levyttämä sekin.”

Kun Eliaksen into musiikin tekemiseen roihahti kunnolla, isä ja poika rakensivat yhdessä oman kotistudion pari vuotta sitten.

Elias: ”Fiilis oli voimakas. Maalasimme seinät ja pistimme kaiken kuntoon. Tämä oli meidän yhteinen, hauska projektimme.”

Kassu: ”Olihan tässä kova homma. Autotallissa olleille tavaroille piti vuokrata toinen talli.”

”Tärkein isältä saamani oppi on varmaan nöyryys”

Eliaksen lapsuuskodissa kävi paljon isoja tähtiä, mutta hänellä ei ole tarkkoja muistikuvia heistä. Tärkein oppi, jonka Elias on isältään saanut, ei suinkaan löydy nuottiviivastosta.

Elias: ”Tärkein isältä saamani oppi on varmaan nöyryys. Nöyryys näkyy siinä, ettei ala missään tilanteessa keulia.”

Kassu: ”Olen ollut läpi elämäni kiitollinen, nöyrä ja ylpeä. Ne eivät poissulje toisiaan. Sopivassa suhteessa voi olla ylpeä siitä, mitä on tehnyt. Iltaisin minun on hyvä mennä nukkumaan, kun ei ole huono omatunto mistään. Yksi mottoni onkin se, että minä teen parhaani ja kansa päättää.”

Halonen ei juurikaan opasta Eliasta musiikin teossa.

Kassu: ”Tarvittaessa autan. On turha mennä mestaroimaan. Silloin voi kadota jotain tähdellistä.”

Kassu Halonen tiedostaa paineet, joita hänen menestyksensä voi ladata Eliaksen uralle.

Kassu: ”Eliaksen täytyy saada tehdä itse valintansa ja mahdolliset virheensä. Ja nauttia sitten mahdollisista onnistumisista itsenään. Aika sitten näyttää, mihin hänen siipensä kantavat.”

Kokkaus kiinnostaa

Musiikki yhdistää Kassua ja Eliasta, mutta isällä ja pojalla on muutakin yhteistä puuhaa.

Kassu: ”Kuten Arvo Ylppö sanoi, kaikkea kohtuudella. Jos elämää ei olisi myös musiikin ulkopuolella, varmaan se musiikkikin vähitellen hyytyisi.”

Kaksikko viihtyy hyvin keittiössä. Kassu on useimmiten perheen kokki, mutta Eliaskin kokkaa. Yksi hänen kehittelemänsä bravuuri on aurajuusto-broileri, joka maistuu isällekin.

Kassusta kokkaaminenkin on säveltämistä.

Kassu: ”Olen itseoppinut, mutta tajuan mausteiden balanssin.”

Myös luonto on molemmille tärkeä. Sen seuraaminen maadoittaa, rauhoittaa ja inspiroi.

Kassu: ”Luonto kaikkinensa on kova juttu: on rumaa ja kaunista. Se kaikki soi myös sinfonioissani. Minun ei tarvitse keksimällä keksiä, mitä millekin riville laittaisin, kun kaikki soi. Olen ihan lirissä sen kanssa, miten ehtisin kirjoittaa kaiken sen mikä päässäni soi.”

Elias ja Kassu Thaimaan Phuketissa vuonna 2006. ”Isä on parasta matkaseuraa. Hän on tosi sivistynyt ja yleistietoa riittää. Isä on aina matkaoppaana minulle ja äidille.” © Halosen kotialbumi

Häivähdys Espanjaa

Lipaston laatikosta löytyy läjä valokuvia yhteisiltä matkoilta ainakin Thaimaasta, Floridasta ja Espanjasta, jossa Halonen asui perheensä kanssa vuosina 2012–2014.

Elias: ”Espanjan-ajalta on jäänyt hyviä muistoja ja kavereita, joita vieläkin joskus tapaan. Kävin siellä suomalaista koulua.”

Kassu: ”Torreviejassa kukaan ei puhunut sanaakaan englantia, joten oli pakko oppia espanjaa. Pelasin kierroksen golfia ja menin paikalliseen baariin, jossa vanhat ukot pelasivat Dominoa.

Ensin en tajunnut mitään mistä he puhuivat, mutta vähitellen aloin hahmottaa sanoja. Kolme kuukautta meni, kunnes länkytin sitä espanjaa niiden kanssa ihan täysillä. Korvakuulolta tapahtui sekin.”

Elias: ”Kaverini olivat suomalaisia. Opin espanjaa sen verran, että pärjäsin jokapäiväisessä elämässä hyvin, vaikken kieltä täydellisesti osannutkaan. Enää en valitettavasti muista kielestä juuri mitään, mutta ehkä kauppareissulla pärjäisin. En kaipaa takaisin Espanjaan kuin korkeintaan lomalle. Suomessa on kaikki niin hyvin.”

Kun Elias oli nelivuotias, perhe muutti Vantaan Koivuhaasta Hyvinkäälle. Kassu ja hänen avovaimonsa Miia Hämäläinen halusivat espanjalaistyylisen villan 50 kilometrin säteellä Helsingistä, päättyvän tien päässä.

Kassu: ”Kiinteistövälittäjä meinasi, ettei sellaista ole olemassakaan. Puolitoista vuotta siihen meni, että tämä löytyi.”

Ylioppilaaksi viime keväänä kirjoittaneella Eliaksella ei ole vielä aikeita muuttaa omaan kotiin – varsinkin kun kotoa löytyy hyvä studio.

Kassuakaan ei pojan mahdollinen poismuutto kutkuta. Päinvastoin.

Kassu: ”Ei ole kiire! Tämä on niin iso talo.”

Soraääniä kaksikko ei saa aikaiseksi mistään. Teininäkin Elias oli hyvin sopuisa. Siitä on kuulemma kiittäminen Miia-äitiä.

Elias: ”Olen tosi rauhallinen tyyppi. En ota stressiä oikeastaan mistään. Sen piirteen olen perinyt ehkä äidiltäni.”

Kassu: ”Eliaksella on lehmän hermot. Musaa tehdessä voi helposti tulla ylilyöntejä, kun jokaisella on se oma egotrippinsä. Elias on kuin lentokapteeni.”

Luonnehdinta on sikälikin osuva, että Elias on jo ostanut lentolupakirjan.

Elias: ”Kassu osaa olla rauhallinen, mutta hänestä löytyy oikeanlaista määrätietoisuutta. Enkä tiedä maailmasta ketään muuta, jolla olisi isää parempi huumorintaju. Hyvät läpät aina!”

Juttu julkaistu ensi kerran Vivan numerossa 10/22.

Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti