Naisten linjan Katju Aro: ”Autamme väkivaltaa kokeneita – Pyrimme myös vaikuttamaan siihen, että väkivalta ylipäänsä maailmassa vähenisi”

Feminististä puoluetta aiemmin johtanut Katju Aro auttaa nyt väkivaltaa kokeneita naisia ja tyttöjä. Hänestä lähestymiskieltoon määrätyn sähköistä valvontaa olisi harkittava vakavissa tapauksissa.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Toiminnanjohtaja Katju Aro tukee uusia alkuja niin työssä kuin vapaa-ajalla palstaviljelyn harrastajana. Naisten Linja on yhdistys, joka auttaa väkivaltaa kokeneita vahvistumaan ja voimaantumaan.

Feminististä puoluetta aiemmin johtanut Katju Aro auttaa nyt väkivaltaa kokeneita naisia ja tyttöjä. Hänestä lähestymiskieltoon määrätyn sähköistä valvontaa olisi harkittava vakavissa tapauksissa.
Teksti: Eija Kallioniemi

Lähestymiskieltoon määrätty mies murhasi teräaseella entisen seurustelukumppaninsa helmikuussa Espoon Haukilahdessa. Aiemminkin mies oli käynyt naiseen käsiksi useita kertoja – ja uhannut tappaa.

Lähestymiskielto ei pysäyttänyt miestä eikä pelastanut naista.

Naisten Linjan tuore toiminnanjohtaja Katju Aro uskoo, että tragedia olisi voitu estää aikaisemmalla puuttumisella.

”Todella toivon, että poliisissa on käyty tarkasti läpi ne kerrat, jolloin lähestymiskiellon rikkomisesta on raportoitu: miten on toimittu ja miksi ei ryhdytty ankarimpiin toimenpiteisiin”, Katju Aro sanoo.

Lue myös: Lähestymiskieltoa hakenut piinaajan uhri: ”En ole kertaakaan kokenut, että yhteiskunta olisi minun puolellani”

Sähköinen valvonta lähestymiskieltoon määrätylle

Oikeusministeriö valmistelee parhaillaan hallituksen esitystä, jolla lähestymiskieltoa koetetaan tehostaa. Siihen Suomea on patistanut jopa Euroopan neuvoston asiantuntijaryhmä GREVIO. Se on elin, joka seuraa naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta tehdyn yleissopimuksen toimeenpanoa.

Eduskunta saa esityksen käsittelyynsä syksyllä.

Työryhmä on ehdottanut lähestymiskieltoon määrätylle sähköistä valvontaa, kun kiellon rikkomisen uhka on iso. Myös Katju Arosta sitä tulisi harkita.

”Ongelma on se, että lähestymiskiellon seuranta ei toimi. Nytkin poliisi voi ottaa lähestymiskieltoa rikkovan säilöön, mutta tätä ei käytännössä juuri tehdä.”

Suojattavalle Aro toivoo paitsi turvallisuussuunnitelmaa myös turvalaitetta, jolla hän voi hälyttää apua.

Apua ja vertaistukea

Katju Aro aloitti Naisten Linjan toiminnanjohtajana joulukuussa 2021. Sitä ennen hän toimi viisi vuotta Feministisen puolueen puheenjohtajana.

Yhdistys on auttanut väkivaltaa tai sen uhkaa kokeneita naisia ja tyttöjä 20 vuotta. Työntekijöitä on kymmenen ja vapaaehtoisia toimijoita 165. Tukea ja neuvoja annetaan puhelin- ja chat-päivystyksen lisäksi vertaisryhmissä.

”Paitsi että autamme väkivaltaa kokeneita, pyrimme vaikuttamaan siihen, että väkivalta ylipäänsä maailmassa vähenisi”, Aro selvittää.

Se ei vaikuta vähenevän.

Vuonna 2020 Tilastokeskuksen tietojen mukaan viranomaisten tietoon tulleissa pari- ja lähisuhdeväkivaltarikoksissa oli 10 800 uhria. Viidennes heistä oli alaikäisiä. Läheskään kaikista tapauksista ei tehdä ilmoitusta.

Aron mielestä luvut ovat järkyttävän suuria. Hän on ollut tekemisissä väkivaltatyön parissa jollakin lailla vuodesta 2004, eivätkä luvut ole pienentyneet.

”Turvakotiverkostoa on Suomessa kasvatettu, mikä on erittäin hyvä. Miten estämme väkivaltaa, siinä on paljon tehtävää. Pitää vahvistaa ennalta ehkäiseviä palveluja ja saada muutosta asenteisiin.”

Toisaalta häirinnän kohteillakaan ei ole aina tietoa oikeuksistaan ja siitä, miten heitä voidaan suojella.

”Ihmiset eivät välttämättä tunnista vainon piirteitä ja osaa lähteä hakemaan lähestymiskieltoa. Esimerkiksi jatkuvat lastensuojeluilmoitusten teot ovat vainoa.”

Uhkaaja seuraa jälkiä

Tuesta on iso tarve. Esimerkiksi viime vuonna Naisten linjan puhelinpäivystys pystyi Katju Aron mukaan vastaamaan noin tuhanteen soitetuista 3 400 puhelusta.

”Tämän vuoksi keräämme rahaa, että pystyisimme avaamaan toisen puhelinlinjan jo tänä vuonna.”

Jotkut hakevat akuuttia apua, jotkut kokevat tarvetta palata kokemaansa monien vuosien jälkeen, koska toipuminen on pitkä prosessi.

Korona-aika kuitenkin vähensi soittoja. Aro arvelee syyksi sen, että kotoa ei ehkä pystytä soittamaan, koska väkivallan tekijä voi olla paikalla.

Pääosan rahoituksestaan Naisten Linja saa Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskukselta STEAlta.

Uusin ilmiö on digitaalisen väkivallan lisääntyminen. Yhdistys saa STEAlta avustusta myös Turvaverkko-hankkeeseensa. Siinä kehitetään palveluja digitaalista väkivaltaa kokeneille sekä koulutetaan viranomaisia tunnistamaan sitä.

”Eron jälkeen vainoaja voi asentaa jäljittimen puhelimeen tai tietokoneeseen tai käyttää seurantaohjelmia, joiden avulla pystyy seuraamaan uhrin liikkeitä tai puhelimen tekstiviestejä.”

Hankkeessa Naisten linja on antanut turvakodeissa koulutusta esimerkiksi siten, että on käyty läpi uhrien puhelimia ja tietokoneita ja poistettu niihin asennettuja seurantaohjelmia.

”On kauhea ajatus, että turvaa ei löydy mistään, jos sinut voidaan jäljittää kaik­kialle”, Aro pohtii.

Tasapuolisuuden harha

Feminismi on Katju Arolle tapa olla ja ajatella.

”Minulle feminismi tarkoittaa sitä, että naisilla ja tytöillä tulee olla yhtäläiset oikeudet toteuttaa itseään mahdollisimman hyvin yhteiskunnassa. Meidän pitää suojella eri lailla haavoittuvassa asemassa olevia ihmisiä ja ihmisryhmiä.”

Hän ei ole kokenut lähisuhdeväkivaltaa, mutta törmäsi nuorena monenlaiseen häirintään, vähättelyyn, myös seksuaaliseen ahdisteluun.

Helsingin yliopiston naistutkimuksen peruskurssi innosti Aron Naisasialiitto Unionin toimintaan kymmeneksi vuodeksi ja kahdesti sen puheenjohtajaksi.

Tasa-arvo eteni 1990–2000-­­ lukujen vaihteessa, mutta vastaisku osui Aron ensimmäiseen puheenjohtajakauteen 2004–2006.

”Kysyttiin, että ’entäs miehet’ ja että minkä takia puhutaan vain naisiin kohdistuvasta väkivallasta.”

”Se pelästytti sekä viranhaltijoita että poliittisia päättäjiä. Vakiintui tapa puhua ”perheväkivallasta”. Ei uskallettu puhua naisiin kohdistuvasta väkivallasta”, Aro selvittää.

YK:n naisten oikeuksien CEDAW-komitea huomautti Suomea liian sukupuolineutraalista tavasta käsitellä väkivaltaa. Katju Aron mielestä myös Istanbulin sopimus (2011) naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan pani Suomea ruotuun.

”Olemme nyt taas vähän samassa pisteessä, kun mietimme, miten oikeasti suojelemme naisia ja tyttöjä.”

”Lähisuhdeväkivalta” on yhä perustermi, vaikka 75 prosentissa 2020 tilastoiduista 10 800 tapauksesta uhrina oli nainen tai tyttö.

”Kaikesta väkivallasta on tärkeää puhua, mutta sen ilmenemistavat ja kohderyhmät pitää voida tunnistaa ja nimetä.”

Lapsi käänsi kurssin

Katju Aro on yksi Feministisen puolueen kolmesta perustajasta. Puolue perustettiin 2016, koska perustajat halusivat asialleen poliittista voimaa.

Vaalien äänikynnyksen puolue on ylittänyt vasta kerran, kun Aro nousi Helsingin kaupunginvaltuustoon 2017. Hän putosi sieltä viime kuntavaaleissa.

Aron mielestä puolue onnistui saamaan perinteiset puolueet keskustelemaan feminismistä.

”Feministisille ajatuksille oli huutava tilaus. Tapahtui iso mullistus, ja sen seurauksena meillä on naisvaltaisin eduskunta ja feministisesti orientoitunein hallitus ikinä”, Aro päättelee.

”Mutta voi olla niinkin, että me jo toteutimme tehtävämme.”

Hän jätti puolueen johtamisen viime syksynä. Aron mielestä viiden vuoden jälkeen oli aika vaihtaa vetäjää, mutta suurempi syy oli oman lapsen syntymä 2018.

Hän katsoi saavansa elämänsä tasapainoon vain, jos jättää politiikan taka-alalle. Myös säännöllinen palkka oli tervetullutta, koska poliittiselta työltä ja lapsenhoidolta ei jäänyt aikaa ansiotyölle.

Katju Aro on tyttärensä ainoa vanhempi, mikä oli tietoinen valinta. Kun tytär syntyi, äiti piti onnestaan matalaa profiilia, koska oli saanut Feministisen puolueen vetäjänä usein rajua vihapuhetta niskaansa.

”Kun sitten kerroin sosiaalisessa mediassa syntymästä, sain myös aivan luokattomia kommentteja, joissa käytiin vastasyntyneen kimppuun. Tämä on yksi esimerkki siitä, miten vihapuhe yhteiskunnassa vaikuttaa.”

Naisten Linjan toiminnanjohtajan työ on juuri sitä, mitä Katju Aro toivoikin.

”Tunnen pystyväni jatkamaan vaikuttamistyötä sekä yhteiskunnallisesti että ihmisten arjessa. Joka kerta kun joku saa meiltä apua, olen ollut mahdollistamassa sitä.”

X