Keskustan äänikuningattaren molemmilla lapsilla kaksi isää

Jaa kaverilleTilaa Seura
Tässä porukassa ei muistella menneitä pahalla. Vasemmalla Hannakaisa Heikkisen entinen avomies Mikko ja yhteinen poika Niilo. Oikealla Hannakaisan aviomies Harri Kärkkäinen ja heidän poikansa Nestori. © Pentti Vänskä/OM-arkisto
Seuran arkistosta: Kansanedustaja Hannakaisa Heikkinen teki seitsemän vuotta sitten mustikkametsässä päätöksen, jonka ansiosta hänen molemmilla pojillaan on kaksi isää.

Nainen poimii mustikoita ja itkee.

Mies ei rakasta häntä, se tuli äsken selväksi. Lopullisen selväksi. Miehen mielestä heidän on erottava. Ei kannata enää edes yrittää.

On kesä vuonna 2007. Nainen on keskustan tuore kansanedustaja Hannakaisa Heikkinen ja mies siilinjärveläinen maansiirtoalan yrittäjä Mikko Torppavirta.

Heidän lapsensa Niilo on alle kaksivuotias.

Isit, pojat ja äiti

Seitsemän vuotta myöhemmin viisi ihmistä syö yhdessä kinkkukiusausta Kiuruvedellä, Ylä-Savossa.

Puheensorina täyttää tuvan. Paikalla on kaksi miestä, yksi nainen ja kaksi poikaa. Toinen pojista, neljävuotias Nestori, alkaa kertoa tarinaa miehelle, joka istuu häntä vastapäätä. Hän osoittaa miestä sormella ja aloittaa lauseen sanalla isi.

Mies on Mikko Torppavirta. Se sama Mikko, jonka vuoksi Hannakaisa kyynelehti mustikkametsässä. Myös Hannakaisa istuu pöydässä, hän on valmistanut kiusauksen.

Ovatko Mikko ja Hannakaisa siis palanneet yhteen? Onko pian yhdeksänvuotias Niilo saanut pikkuveljen?

Eivät ole palanneet yhteen. Mutta kyllä, Niilo on saanut Nestorista pikkuveljen. Ja tuossa istuu Nestorin isä Harri Kärkkäinen. Harri on Hannakaisan aviomies ja tämän maitotilan isäntä.

Hannakaisa on maitotilan emäntä, ei enää kansanedustaja. Hän ei asettunut ehdolle viime eduskuntavaaleissa, koska Nestori syntyi vaaleja edeltäneenä kesänä.

Mutta miksi ihmeessä Nestori kutsuu Mikkoa isäkseen?

”Koska Nestori pitää myös Mikkoa isänään. Aivan kuten Niilo pitää myös Harria isänään. Molemmilla pojilla on kaksi isää”, Hannakaisa sanoo.

Ja toden totta. Nyt Niilokin, Hannakaisan ja Mikon poika, aloittaa lauseen sanalla isi ja osoittaa sormellaan Harria. Sormella osoittaminen on kätevä tapa ilmaista kummalle isille sanat suunnataan, kun molemmat ovat paikalla.

Miten tähän on tultu?

Hannakaisa ja Harri

Palataan mustikkametsään.

Siellä, kyynelten keskellä, Hannakaisa oivaltaa, ettei voi syyttää Mikkoa siitä, ettei tämä rakasta häntä. Eihän ketään voi sellaisesta syyttää. Niin vain on.

Hän ymmärtää, ettei Mikko, hyvä mies, pahuuttaan ole rakastamat
ta. Mikko on yhä hyvä mies. Ja Niilon isä.

Hannakaisa huomaa, että hänellä on kaksi vaihtoehtoa. Hän voi joko katkeroitua tai yrittää iloita niistä asiois ta, jotka ovat hyvin.

Hannakaisa pyyhkii kyyneleensä ja päättää katsoa, mitä elämä tuo.

Se tuo silmät.

Hannakaisa Heikkinen huomaa ne heti. Ne ovat Harri Kärkkäisen päässä ja saavat aikaan katseen, joka on samaan aikaan lempeä ja älykäs.

Maa- ja metsätaloustuottajien keskusliiton paikallisyhdistys ja Kiuruveden Yrittäjät ovat juuri palkinneet Harrin, ja Hannakaisa, kansanedustaja, onnittelee häntä. Hannakaisa tietää, että Harri on poikamies. Messuilla on juuri kuulutettu, että tämä palkittu, erinomainen isäntä, on ilman emäntää.

Myöhemmin Hannakaisa ja Harri kohtaavat netissä maatalousaiheisella keskustelupalstalla. Siellä Hannakaisa havaitsee, että Harri on älykäs ja suhtautuu työhönsä intohimoisesti.

Hän selvittää Harrin sähköpostiosoitteen ja laittaa tälle viestin, jossa kertoo haluavansa tietää, millaista elämää Harrin 70 lehmää viettävät robottinavetassa. Se on totta, sillä Hannakaisa on kotoisin juankoskelaiselta maitotilalta, ja robottien lypsämien lehmien elämä kiinnostaa häntä ihan oikeasti.

Mutta sekin on totta, että lehmiä enemmän Hannakaisaa kiinnostaa niiden isäntä. Ja pian hän huomaa, että kiinnostus on molemminpuolista. Myös Harri on kiinnittänyt ensitapaamisella huomionsa silmiin, Hannakaisan silmiin. 

Ne ovat Harrin mielestä hyvin kauniit.

Maajussille morsian

Joka kerta kun Hannakaisa ja Harri tapaavat, mukana on myös Niilo. Jokaisilla treffeillä. Poika on edelleen alle kaksivuotias.

Hannakaisa työskentelee arkipäivät eduskunnassa, eikä pysty olemaan poikansa kanssa kuin viikonloppuisin. Silloin hän haluaa viettää jokaisen mahdollisen minuutin lapsensa kanssa.

Hannakaisa ja Harri pystyvät tutustumaan toisiinsa ainoastaan viikonloppuisin Harrin kotona Kiuruvedellä, sillä Harri ei voi irtautua tilansa töistä matkustamalla Helsinkiin. Navetassa on käytävä kolmesti päivässä, siellä kuluu kerralla tunteja. Ja navettahommat ovat vain yksi osa Harrin työtä.

Ja niin Harri, Hannakaisa ja Niilo viettävät viikonloppunsa Kiuruvedellä. Viikolla Niiloa hoitavat Siilinjärvellä Mikko-isä ja tämän vanhemmat. Joka toinen viikko Niilo on hoidossa Hannakaisan vanhemmilla Juankoskella.

Kun Hannakaisa muuttaa Kiuruvedelle, Niilo muuttaa mukana. Sen jälkeen Niilo asuu maanantaista perjantaihin Harrin eläkkeellä olevien vanhempien luona Kiuruveden kirkolla. He pitävät Niiloa lapsenlapsenaan.Niilolla on nyt kolmet isovanhemmat. Ja kaksi isää, sillä tässä vaiheessa vielä lapseton Harri kiintyy Niiloon kuin omaansa.

Mutta palataan vielä siihen ensimmäiseen isään, Mikkoon. Ja tämän kinkkukiusausta parhaillaan poskeensa pistävän porukan tarinan alkuun.

Se alkoi siitä, kun Hannakaisa ja Mikko kohtasivat Eppujen konsertissa Kuopiossa. Vuonna 2004.

Hannakaisa ja Mikko

Tuo mies on jännä yhdistelmä ujoutta ja miehekkyyttä. Näin Hannakaisa ajattelee ja menee juttelemaan miehelle. Aloitteen tekeminen on Hannakaisalle luontevaa, sillä hän rakastaa ihmisten kanssa jutustelua.

Mies on 27-vuotias Mikko, joka opiskelee ammattikorkeakoulussa insinööriksi ja tekee samalla töitä maansiirtoon erikoistuneessa perheyrityksessä. Hannakaisa arvostaa miehiä, joilla on luja ote elämästä. Mikko vaikuttaa juuri sellaiselta.

Hannakaisa on 30-vuotias ja työskentelee Kuopion Puijonlaakson palvelukeskuksen vuodeosaston osastonhoitajana. Hän on vanhusten hoitoon erikoistunut sairaanhoitaja ja päättelee Jyväskylän yliopistossa terveystieteiden maisterin tutkintoaan.

Hannakaisa ja Mikko huomaavat nauravansa samanlaisille asioille, hieman omituisille. Samantyyppinen huumorintaju on Harrillakin, mutta jätetään hänet nyt rauhaan, keskittyköön kinkkukiusaukseen.

Hannakaisa ja Mikko alkavat seurustella ja muuttavat yhteen, Siilinjärvelle kerrostaloon. Pian Hannakaisa alkaa odottaa Niiloa. Kun lapsi syntyy, pieni perhe alkaa viettää yhä enemmän aikaa Mikon vanhem-pien kotitilalla Siilinjärvellä. Hannakaisa viihtyy siellä hyvin, ystävystyy anoppinsa kanssa ja saa oman kasvimaan.

Kun Niilo on kolmen kuukauden vanha, Hannakaisaa pyydetään keskustan eduskuntavaaliehdokkaaksi. Hän on kymmenen vuotta sitten ollut keskustanuori, muttei ole politikoinut sen jälkeen.

Hannakaisa suostuu ehdokkaaksi. Hän ajattelee, että varmasti vauvaa voi hoitaa Helsingissäkin.

Ei voi. Hannakaisa huomaa sen heti, kun tulee valituksi. Kansanedustajan päivät ovat siihen liian pitkiä.

Hannakaisasta tulee viikonloppuäiti. Ja mustikka-aika lähestyy.

Mikko tarkentaa

Uutis-Jousi 24.2. 2008

Olen ihmetellyt joidenkin ihmisten suhtautumista Hannakaisa Heikkiseen täällä Siilinjärvellä eromme jälkeen. Alueemme suurin lehti kirjoitti syksyllä jutun erostamme ja myös myöhemmin Hannakaisan uudesta rakkaudesta Kiuruvedellä. 

Tuntuu, että monelle on jäänyt sellainen kuva, että Hannakaisa olisi lähtenyt suhteestamme ja rynnännyt suin päin uuteen rakkauteen. 

Näin ei asia ole. Tätä asiaa olen saanut korjata ihmisille pitkin talvea. Tämä alkaa jo kyllästyttää, joten haluan hieman tarkentaa asiaa.

Näin alkaa Mikko Torppavirran yleisönosastokirjoitus siilinjärveläiseen paikallislehteen. Ja muun muassa näin hän asiaa tarkentaa:

”Suhteemme oli ajan mittaan ajautunut hieman sivuraiteelle. Kesällä olimme yhdessä aivan kuin muutkin perheet, mutta jotain oli suhteestamme jo kadonnut. Hannakaisa huomasi sen ja yritti kiitettävästi korjata tilannetta. Minusta siihen ei ollut. 

Olemme yhä Hannakaisan kanssa hyvissä väleissä ja pidämme edelleen paljon yhteyttä toisiimme. Osin poikamme vuoksi, mutta paljon muutenkin. Pojallamme on edelleen isä ja äiti, jotka tulevat hyvin toimeen keskenään, vaikka asuvat erillään.”

Kinkkukiusaus on syöty, ja Mikko te kee lähtöä kotiinsa. Sinne ajaa puolitoista tuntia. Hän tuli tänne jo eilen, toi Niilon syysloman vietosta. Myös Nestori vietti osan viikosta Mikon luona.

Mikko on yöpynyt täällä ennenkin, viettänyt joulunkin. Nyt hän on jo eteisessä, kun Nestori nykii hihasta.

Ai niin, meinasi unohtua! Mikko nappaa Nestorin syliinsä ja tanssii tämän kanssa, tekee taivutuksia.

Harri katsoo nauraen vieressä. Hän kertoo, että tanssi on kokonaan Mikon ja Nestorin välinen juttu. Se on tehtävä joka tapaamiskerralla.

Se on sellainen isä-poika-juttu.

 

Juttu on julkaistu alun perin Seurassa 47/2014.

X