Kirjailija Hannu Mäkelä pyyhkisi valottoman kaamosajan kalentereista kokonaan: ”Parasta depression ehkäisyä on se, että alkaa tehdä jotakin”
”Suurin oivallus, jonka elämä on opettanut, on se, että tuoliin ei pidä jäädä istumaan”, kertoo Hannu Mäkelä.
"Työ on elintärkeää. Sen avulla pääsee helpommin pimeän kauden yli."
”Asun mäen päällä. Ikkunasta avautuu näkymä jokilaaksoon, joka on joka päivä erilainen. Rumimpinakin marraskuun hetkinä näkymä on uskomattoman kaunis. Seuraan päivittäin luonnon muuttumista.
Kotimme sijaitsee pienessä kylässä lähellä Lohjaa. Täällä luonto tulee lähelle. Syksyisin pimeys on käsin kosketeltavaa, eikä katuvaloja ole.”
Pimeä pakottaa tekemään enemmän töitä
”Olen kevään, kesän ja alkusyksyn ihminen. Vaikein aika minulle on marraskuusta tammikuun loppuun.
Ajanjakso voisi puolestani jäädä pois kalenterista. Ei kylmyyden, vaan valon vähyyden takia. Kun talvipäivän seisaus koittaa, ja päivä alkaa pidentyä, huudan ilosta.
Paras asia myöhäissyksyssä on se, että pimeä pakottaa tekemään enemmän töitä.
Kirjoittaminen, siis uuden tekeminen, keskittyy suurimmaksi osaksi siihen vuodenaikaan.”
Hannu Mäkelä tunnustaa olevansa kevään, kesän ja alkusyksyn ihminen. ”Vaikein aika minulle on marraskuusta tammikuun loppuun.” Petri Kaipiainen / Otavamedia
Hannu Mäkelä: ”Joskus elämä on mysteeri”
”Kesällä nautin myös oleilusta. Elämäni suurin lamppu on kuitenkin nykyinen elämäntoverini. Hän ilmestyi lähelleni täysin yllättäen enkä enää osaa edes kuvitella elämää ilman häntä.
Joskus elämä on suuri mysteeri, mutta ihan kaikkea ei tarvitsekaan selittää tieteen avulla.
Pidän itsestäni huolta liikkumalla. Pelaan tennistä pari kolme kertaa viikossa. Vanhassa talossani riittää myös kunnostuspuuhia, joten muuta liikuntaa en tarvitse.
Nuorempana aloitin monena syksynä uuden kielen opinnot. En enää opettele uusia kieliä, vaan keskityn ylläpitämään jo jotenkin oppimiani: englantia, ruotsia, saksaa, venäjää, ranskaa ja italiaa.”
Työn avulla helpoiten pimeän kauden yli
”Nautin työnteosta eli kirjoittamisesta vielä enemmän kuin ennen, sillä tunnen, ettei minulla ole enää kiire minnekään. Teen sen verran töitä, kun hyvältä tuntuu. Työ on elintärkeää. Sen avulla pääsee helpommin pimeän kauden yli.
Suurin oivallus, jonka elämä on minulle opettanut, on se, että tuoliin ei pidä jäädä istumaan. Parasta depression ehkäisyä on se, että alkaa tehdä jotakin.”
Artikkeli on julkaistu ensi kerran Kotilääkärissä 9/19.
Kiinnostuitko? Tilaa Kotilääkäri-lehti