Kirjailija-juontaja Paula Noronen myöntää: ”Olen sosiaalinen erakko”

Jaa artikkeliTilaa Seura
Paula Noronen hemmottelee itseään tilanteen niin salliessa satunnaisilla ulkomaanmatkoilla. © mirva kakko/om-arkisto
Järvenpääläisen kirjailija-juontaja Paula Norosen luoma riemastuttava Supermarsu seikkailee vihdoin kirjojen lisäksi myös valkokankaalla. Mistä Norosen huumori koostuu?

Mitä yhteistä sinulla ja Supermarsulla on?

”Minussa ja Emiliassa – ja siis myös Supermarsussa – on yhteistä paljonkin. Supermarsun sisäinen maailma ystävyyssuhteineen ja koulumaailmoineen on napattu läheltä minun ja tuttujeni elämää.

Lapsena haaveilin supervoimista ja olisin halunnut nimenomaan osata lentää. Lentohaaveestani pääsin, kun hyppäsin laskuvarjolla Villi kortti -ohjelmassa. Se oli ihan mahtavaa!”

Mistä tunnistaa järvenpääläisen?

”Luulen, että kaikille radanvarsikaupungeissa kasvaneille on kehittynyt hieman vinoutunut oma identiteetti. Tunnistan kyllä järvenpääläiset katukuvasta heti. Näen välittömästi, ketkä ovat tulleet R-junasta. Meitä järvenpääläisiä sitoo vankka ja hurmaava solidaarisuus.”

Minkä epäkohdan muuttaisit maailmassa?

”Ilmastoasiat. Joissakin kirjoissani se on myös vahvasti esillä. Ilmastonmuutos ahdistaa minua. Se on pelko, jolle ei oikein voi tehdä mitään, vaikka haluankin uskoa muuta. Teen paljon yksittäisiä, ympäristötietoisia valintoja, joilla haluan uskoa olevan edes jotain merkitystä isossa kuvassa.

Arjessa rakastan myös ihan perusrutinoita, harrastanhan niitä toki itsekin. Ihmisillä pitää olla oikeus pienin huoliin. Hulluksihan tässä tulisi, jos ainoat päässä pyöriteltävät murheet olisivat näitä maailman kokoisia. Arjen huolista saan myös aineksia omiin tekemisiini. Huumorini koostuu usein niistä.

Milloin itkit viimeksi?

Kun katsoin Vilma Alina -nimisen laulajan musiikkivideon Uhanalasii. Kappale kuullaan Supermarsu-elokuvan tunnuskappaleena, ja herkistyin videossa kuvatusta ystävyydestä.

Tajusin, kuinka kiitollinen saan olla jokaisesta ystävästäni. Minulla on yhä monia lapsuusajan ystäviä, joiden kanssa tuntuu, ettei ajan kululla ole mitään väliä. Olen luonteeltani sosiaalinen erakko. Kaipaan ihmisten seuraa, mutta huomaan myös väsähtäväni seurassa aika pian.

Miten hemmottelet itseäsi?

Pienillä jutuilla: lasten kanssa leffoja katsomalla tai kirjoja lukemalla. Tilanteen niin salliessa teen satunnaisia ulkomaanmatkoja. Erään ystäväni kanssa käymme kerran vuodessa Berliinissä. Vuosien saatossa kaupungista on tullut minulle eräänlainen eurooppalainen kesämökki.

Keväällä olen menossa Hollantiin, jossa tapaan vanhoja suomalaisia vaihto-oppilaskavereitani. Se on meidän 20-vuotismatkamme. Näen heitä yleensä kerran vuodessa.

Mistä olet riippuvainen?

En oikeastaan mistään. Yksi pieni pahe minulla kyllä on silloin, kun olen yksin kotona: nettiarvat. Käytän niihin viisitoista euroa kuukaudessa. Voittoja on tullut viidelläkympillä, mutta olen silti tanakasti miinuksella. Kotona myös puolisoni ja lapseni tietävät tästä, joten mitään salattavaa ei ole.

X