Kirjailija Katariina Vuori purjehti vuosia ilman päämäärää ja sitoumuksia maailman merillä – ”Elimme kuin primitiiviset ihmisapinat”

Jaa artikkeliLähetä vinkki
Katariina Vuori
Kirajilija Katariina Vuori nauttii saadessaan perehtyä kiinnostaviin asioihin. © Teija Savolainen
Ennen kuin Katariina Vuori perusti perheen synnyinkaupunkiinsa Ouluun, hän purjehti kaukaisilla merillä viisi vuotta ilman päämäärää, aikatauluja ja sitoumuksia. Millaiset asiat tekevät hänet nykyään onnellisiksi?

Toisinaan kirjailija Katariina Vuori, 50, haaveilee, että internet kaatuisi ja ihmiset hänen ympärillään lopettaisivat höyryämisensä. Älypuhelimen monimutkaiset sovellukset ja tiheät kalenterimerkinnät uuvuttavat.

Kun maailma kaksi vuotta sitten pysähtyi pandemian takia, Katariina nautti olostaan.

”Tykkään yksinkertaisista asioista ja siitä, että saan välillä olla yksin ja tuijottaa vaikka kattoa, jos siltä tuntuu.”

Hän herää aamuisin omakotitalossaan Oulun esikaupunkialueella, laittaa 12- ja 15-vuotiaat lapset kouluun ja alkaa kirjoittaa. Kymmenen vuoden aikana on syntynyt jo 20 kirjaa: tietokirjoja ja romaaneja.

Kun lapset tulevat koulusta, työpäivä päättyy. Sitten alkaa harrastuksiin kuskaaminen. Välillä Katariina kastelee 70 viherkasviaan.

Harva omakotitaloalueen naapureista ja muista puolitutuista tietää, että ennen perhettään Katariina purjehti vuosia kaukaisilla merillä ja kolusi sen kiehtovia kolkkia miehen kanssa, jota tuskin tunsi.

”Elimme kuin primitiiviset ihmisapinat.”

Uteliaisuus on vienyt Katariina Vuorta maailman ääriin ja moniin ammatteihin. Kotisohvalla Oulussa seuraa pitää Pemmu, mäyräkoiran ja villakoiran sekoitus. © Teija Soini

Uteliaisuus on vienyt Katariina Vuorta maailman ääriin ja moniin ammatteihin. Kotisohvalla Oulussa seuraa pitää Pemmu, mäyräkoiran ja villakoiran sekoitus. © Teija Soini

Purjeveneen kutsu

Katariina Vuori oli päätynyt purjehduksen elämäntavakseen valinneen Nickin matkaan sattumalta.

Vuonna 1997 hän oli lomaillut Filippiineillä ja törmännyt sekatavarakaupassa rentoon ja fiksuun aussimieheen, joka asui purjeveneessä. Nick esitteli venettään Katariinalle ylpeänä. Katariina ei kuitenkaan vaikuttunut: häntä lähinnä säälitti, että raukkaparka joutui asumaan ahtaassa purkissaan.

Purjehduskulttuuri ja merielämä olivat Katariinalle vieraita. Hän ei ollut koskaan purjehtinut, vain istunut joskus purjeveneen kyydissä.

Katariina ja Nick viettivät yhdessä Filippiineillä neljä päivää, kunnes Katariinan loma loppui. Hän joutui palaamaan silloiseen kotimaahansa Arabiemiraatteihin, jossa hän työskenteli fysioterapeuttina. Viehätys Lähi-itään oli jo kuitenkin hiipumassa.

Hän ei myöskään saanut australialaismiestä mielestään.

”Soitin Nickille, että tulen takaisin.”

Merielämä vei ympäri maailmaa

26-vuotias Katariina lähetti tavaransa Suomeen, lensi Filippiineille ja muutti Nickin 38-jalkaiseen veneeseen. Siitä alkoi viiden vuoden merimatka miehen kanssa, jonka hän oli tuntenut neljä päivää.

Yhteinen merielämä vei eri puolille maailmaa. Välillä pysähdyttiin ja tehtiin töitä. Nick oli rakennusinsinööri, Katariina kirjoitti matkalta juttuja suomalaislehtiin ja toimi muun muassa kuntosalivastaavana Singaporessa.

Filippiineillä Katariina opetteli purjehduksen lisäksi muun muassa huoltamaan moottoria. © Katariinan kotialbumi

Filippiineillä Katariina opetteli purjehduksen lisäksi muun muassa huoltamaan moottoria. © Katariinan kotialbumi

Kiertolaiselämää

Yhteiselo Nickin kanssa tuntui heti mutkattomalta. Katariina Vuori opetteli Filippiineillä purjehtimaan ja tekemään erilaisia veneen huoltoja. Sitten he jättivät Filippiinit ja suuntasivat kohti isompia vesiä ilman reittisuunnitelmaa.

Purjehtiminen ilman päämäärää ja aikataulua sopi Katariinalle täydellisesti. Hän ei ollut koskaan ajatellut, että haluaisi elää normien mukaan kahdeksasta neljään -pyörässä.

Elämä veneessä oli simppeliä. Päiväohjelmaksi riitti, että trimmasi purjeita, kalasti, valmisti ruokaa veneen kaasuliedellä, leipoi leipää, peseytyi meressä ja otti sään myrskyineen vastaan.

Vene vei Katariinan mitä ihmeellisimpiin paikkoihin: Malesiaan, Thaimaahan, Etelä-Afrikkaan, Namibiaan, St.Helenalle, Azoreille. Jotkut pysähdyspaikat olivat niin upeita, että teki mieli asettua asumaan. Kunnes meri taas kutsui. Silloin pariskunta nosti ankkurin ja antoi tuulen viedä.

Välillä Katariina soitti puhelinkortilla puolen minuutin puheluja vanhemmilleen Ouluun ja tiivisti kuulumisensa siihen, että hyvin menee, hengissä ollaan.

Katariina liikkui seuduilla, joita internet ei ollut vielä vallannut. Azoreilla reissun loppuvaiheessa Katariina bongasi satamassa suomalaisen veneen ja sai kuulla, että Tarja Halosesta oli tullut presidentti ja valuuttakin oli vaihtunut markoista euroiksi.

”Aivan kuin olisin kaivautunut nykytodellisuuteen jostain maan alta.”

Avopari purjehti Australian lipun alla. Pisin reitti kulki Kanarialta Australiaan ja kesti kolme ja puoli kuukautta. © Katariinan kotialbumi

Avopari purjehti Australian lipun alla. Pisin reitti kulki Kanarialta Australiaan ja kesti kolme ja puoli kuukautta. © Katariinan kotialbumi

Selviytymiskoulu

Vuonna 2002 Katariina ja Nick purjehtivat yhtä soittoa Kanarialta Australiaan. Kun purjehtii kolme ja puoli kuukautta ilman, että näkee muuta kuin silmänkantamattomiin ympärillä vellovaa merta, elämä pyörii väkisinkin yksinkertaisten asioiden ympärillä.

Merellä on otettava vastaan se, mitä tulee. Jos vene vaurioituu pahasti keskellä aavaa merta tai jos kohdalle osuu merirosvoja, on turha soittaa hätänumeroon. Sitä joko selviää tai sitten ei.

Tämänkin asian yksinkertaisuus viehätti Katariinaa. Hän ei muista, että olisi kertaakaan pelännyt.

”Mitä kovempi myrsky, sitä hauskempaa oli. Se opetti selviytymään.”

Merimatkalta Katariinan järjestelmäkameraan tarttui upeita kuvia, mutta reissun dokumentointi oli hankalaa, sillä kamera ja filmirullat olivat vaarassa homehtua veneen kosteissa sisätiloissa.

Kosteutta ei päässyt pakoon mihinkään. Merivedessä pestyt tekstiilit imivät ilmasta vettä kuin sienet. Nihkeät vaatteet hiersivät ihoa ja kosteat lakanat tuntuivat inhottavilta varsinkin kylminä öinä. Farkkujen vetoketjut ruostuivat.

Ryvettynyt olo alkoi pidemmän päälle tympiä Katariinaa.

”Haaveilin pesukoneesta ja kuivausrummusta ja siitä, ettei kameran linssi olisi koko ajan ollut huurussa.”

Yhteinen merimatka ei lopulta tyssännyt käytännön epämukavuuksiin. Viisi vuotta purjehdittuaan Katariina ja Nick olivat päättäneet erota ja lähteä omille teilleen.

Suunnitelma oli, että Katariina saattaisi Nickin ja veneen Kanarialta Australiaan ja palaisi sen jälkeen Suomeen.

”Päätös reissun päättymisestä aiheutti suunnatonta surua.”

Katariinan uuden Kasvun paikka -romaanin päähenkilö on hurahtanut huonekasveihin. Katariinalla on 70 huonekasvia. ”Kasveissa kiehtoo niiden inhimillisyys. Niilläkin on omat ilonsa ja surunsa.” © Teija Soini

Katariinan uuden Kasvun paikka -romaanin päähenkilö on hurahtanut huonekasveihin. Katariinalla on 70 huonekasvia. ”Kasveissa kiehtoo niiden inhimillisyys. Niilläkin on omat ilonsa ja surunsa.” © Teija Soini

Monen ammatin nainen

Ikivanhoissa mäntypuisissa laivankappaleissa tuoksuu yhä terva, piki ja mädäntynyt ranta. Puiset osat ovat peräisin 1600-1700 -luvulla rakennetusta proomusta, joka löydettiin oululaisen Radisson Blue -hotellin parkkipaikan alta viemäriremontin yhteydessä vuonna 2019. Paikalla toimi ennen vanhaan satama.

Nuo puunpalaset ovat nyt Katariinan suuri rakkaus.

Kun Katariina Vuori palasi purjehdusreissultaan Suomeen, hän alkoi opiskella arkeologiaa, erityisesti meriarkeologiaa. Maisterivaiheessa hän tutki parkkipaikan alle hautautuneen proomun osia lumoutuneena. Hän jatkaa syksyllä niiden parissa väitöskirjatutkimusta.

”On ihana kuvitella, millaisten ihmisten kanssa proomu on ollut tekemisissä ja kuka sen on rakentanut: kaatanut puut talvipakkasella ja alkanut sitten veistää. Erityisesti kiinnostaa ihmisten toiminta hylyn ympärillä.”

”Olenko riittävä roolimalli lapsilleni?”

Muutama vuosi Suomeen paluun jälkeen Katariina Vuori tapasi Oulussa suomalaisen miehen ja perusti perheen. Suhde kuitenkin päättyi kymmenisen vuotta sitten.

Katariinan nykyisen elämän kipupisteet liittyvät yksinhuoltajuuteen.

”Mietin aina joskus, olenko riittävä roolimalli lapsilleni. Häiritsee, että lapset näkevät vain minun tapani toimia.”

Kyltymätön uteliaisuus on paitsi vienyt Katariinan maailman ääriin myös versonut useita ammatteja. Nuorena fysioterapeuttina hän päätyi muun muassa Yhdistyneiden arabiemiirikuntien silloisen hallitsijan Sheikh Zayedin yksityiseksi fysioterapeutiksi.

”Hän oli hirveän hauska ja huumorintajuinen mies. Palatsin muutkin ihmiset olivat tavallisia ihmisiä niska-hartiajumeineen. Mutta työ oli myös todella tylsää ja sitovaa.”

Katariina on nykyisin myös sanataideohjaaja ja kirjallisuusterapiaohjaaja. Hieman leikillään hän haaveilee opiskelevansa vielä aivotutkijaksi.

”Viisikymppisenä alkaa miettiä, mihin vielä ehtii. Mistä sitä koskaan tietää, mihin sitä vielä ryhtyy. Kun lapset muutaman vuoden päästä lentävät pesästä, voisin ainakin vetäytyä pidemmäksi aikaa mökille kirjoittamaan.”

Katariina nauttii kirjailijan vapaudesta, jossa saa perehtyä kiinnostaviin asioihin ja tyydyttää uteliaisuuttaan.

Hän ei enää tarvitse meriseikkailua, vaan on kiitollinen, että on löytänyt vapautensa tavallisesta arjesta.

”Vapaus on sitä, että saa tehdä rakastamaansa työtä omilla ehdoillaan. Kun kirja on kesken, en malttaisi nukkua ollenkaan. Odotan aina aamua, että pääsen taas kirjoittamaan.”

Kiuaskokkaajan opas syntyi ensimmäisenä

Kirjailijanura alkoi Saunakeittokirjasta, jonka hän ensin julkaisi omakustanteena 2014. Kirjassa opastetaan, kuinka ruokaa tehdään saunan kiukaassa. Idea pulpahti päähän purjehdusreissulla keskellä Intian valtamerta. Katariinan mummo oli innokas kiuaskokkaaja.

Kirjansa tiimoilta Katariina päätyi toissakesänä paistamaan saunassa poropullia julkkiskokki Gordon Ramsayn kanssa tähden tehdessä tv-ohjelmaansa.

Uudessa Merireittejä menneisyyteen -tietokirjassaan (Like 2022) Katariina kertoo merikapteeni Fridolf Höökin elämäntarinan ja sivuaa kirjassa myös omaa meriseikkailuaan.

Katariina ei ole juuri kertonut muille meriseikkailuistaan. Hän pelkää, että ihmisten reagointi voisi vääristää hänen muistojaan. Aivot poimivat aina ympäristöstä lisähöystettä muistojen kylkeen.

”Meren tapahtumat eivät kuitenkaan merkitse samaa muille kuin minulle.”

Muistamisen arvoisia hetkiä olivat esimerkiksi ne, kun pitkällä purjehduksella Nick meni illalla veneen keulapunkkaan nukkumaan ja Katariina jäi valveille tähystämään, ettei vene törmännyt samalla reitillä mahdollisesti kulkevaan rahtilaivaan.

Hän keitti veneen kaasukeittimellä kannullisen espressoa ja istuutui pienen kiinalaisen termosmukinsa kanssa purjeveneen kannelle, katseli illan pimeydessä liikehtivää tummaa merta ja antoi ajatustensa virrata.

”Siinä sai vain olla. Hetkessä ei ollut mitään ylimääräistä.”

Juttu julkaistu ensi kerran Vivan numerossa 4/22.

Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti

X