Kirjailija Laura Paloheimolle tosirakkaus oli shokki: ”Nuoruudessani minulla oli järkyttävän väkivaltaisia miesystäviä”

Jaa kaverilleTilaa Seura
"On jännää, miten noinkin positiivinen asia kuin rakastuminen voi tuoda näin synkkiä teemoja pintaan."
"On jännää, miten noinkin positiivinen asia kuin rakastuminen voi tuoda näin synkkiä teemoja pintaan." © Arto Wiikari / Otavamedia
Kirjailija Laura Paloheimo koki nuoruuden suhteissaan väkivaltaa ja siksi tosirakkaus oli valtava shokki. Kuudennen aistin omaavalle Paloheimolle henkimaailma ja sen viestit ovat totta.

Laura Paloheimo kertoo elämästään Seuran Tunnustan ja ennustan -juttusarjassa.

Tunnetaideterapeutti

”Asun perheeni kanssa Munkkiniemessä lähellä merta ja siinä lähellä on myös metsä. Aamuiset kävelylenkit metsän kautta maadoittavat minut. Nojailen puihin ja hengittelen. Rakastan kävelemistä. Siitä on tullut minulle tapa hoitaa itseäni.

Olen opiskellut tunnetaideterapeutiksi. Siinä käsitellään elämänkaaren kautta kehossa vallitsevia tunnelukkoja, Se on tosi voimallista ryhmäterapiaa.

Meissä kaikissa on tietty määrä samoja tunteita: vihaa, pelkoa, rakkautta, häpeää ja syyllisyyttä. Toisen ihmisen tarina voi avata muissa jotain, mitä ei ole tiennyt itsessä olevaksi. Terapia on antanut minulle hirveän määrän voimavaroja elämänhallintaan.

Ennen kuin tiesin koko terapiasta, elin kuin side silmillä. Jollain tavalla olin ollut ahdistunut ja pakahtunut, mutta päästyäni siihen tunteen ytimeen aloin ymmärtää, että tietyt tunteet olivat perittyjä ja tietyt käytösmallit annettuja. Olen ollut aiemmin ihmisten seurassa, jotka eivät ole olleet minulle hyväksi. En ole aina luottanut itseeni.”

Laura Paloheimo käsitteli vihaa terapiassa

”Tunnustan, että nuoruudessani minulla oli ihan järkyttävän väkivaltaisia miesystäviä. Selvisin niistä hädintuskin hengissä. Minulla olisi ollut aihetta vaatia heitä tekemisistään tilille, mutta päätin silloin vain lähteä.

Käsittelin niitä asioita myöhemmin terapiassa ja tosi paljon vihaa sieltä purkaantui. Suhteet olivat menneet siihen, että olin saanut pelätä ihan henkeni puolesta. Ne olivat kovia kokemuksia, ja niistä jäi kehoon pelko. Mietin, että kelpaanko, olenko tarpeeksi hyvä tällaisena ja osaanko enää rakastaa tai olinko koskaan osannutkaan.”

Rakkaus oli shokki

”Järkytyin, kun 17 vuotta sitten tapasin mieheni Jaakon. Se oli minulle ihan totaalinen shokki. Se, että joku oli todella minun puolellani ja rakasti. Järkytys johtui siitä, että tajusin, ettei kukaan ollut rakastanut minua sitä ennen ja seissyt puolellani.

Olin sekaisin ja asuimme kaksi ensimmäistä vuotta erillään, koska ymmärsin oikean rakkauden vaativan minulta ison kasvun ja kyvyn olla oma itseni. On jännää, miten noinkin positiivinen asia kuin rakastuminen voi tuoda näin synkkiä teemoja pintaan.

Jaakko on paras asia mitä minulle on tapahtunut. Kuten myöskin se, että myöhemmin erosimme. Otimme avioeron ja hyväksyimme sen, että suhteemme saattoi olla kokonaan loppu. Kahden vuoden ajan työstimme omia elämiämme, kunnes valitsimme toisemme uudestaan.

Yhteenpaluu vaati voimaa ja rohkeutta, vaikka olimme kahden erovuoden ajan olleet yhä toistemme parhaat ystävät ja hoitaneet mallikkaasti myös poikamme huoltajuuden. Meillä oli ja on vain rakkautta. Olemme nyt olleet taas kolme vuotta yhdessä, eikä meillä voisi olla enää ketään muita.”

Kirjailija Laura Paloheimo

Kirjailija Laura Paloheimo luottaa kuudenteen aistiinsa.

Lue myös: Kirjailija Laura Paloheimo palasi yhteen miehensä kanssa: ”Olemme entistä vahvempia yhdessä”

Mummi näki myös etiäisiä

”Näen erilaisia näkyjä. Ne ovat usein eräänlaisia enteitä asioista, jotka myöhemmin tapahtuvat. Tämä on peritty taipumus, koska mummini näki myös etiäisiä. Saan esimerkiksi tuntemuksia tai ihan selviä ilmoituksia suvun kuolemista.

Toisilla on hirveä pelko kaikista huuhaa-hörhöistä, mutta minulla ei. Nämä asiat ovat minulle totta ja elän niitä voimakkaasti. Kehoni resonoi tiettyjen ihmisten seurassa hyvin voimakkaasti ja näen asioita ihmisistä. Se on kuudes aistini, joka vahvistuu kun työstän sitä.”

”Hurahdukseni ovat tukeneet henkistä kasvuani”

”Koen saaneeni suojelusta aina, etenkin nuoruuden parisuhteissani. Joskus pelastava enkeli on tullut ihan viime tipassa h-hetkellä. Ihminen ei voi ulkoistaa omaa elämäänsä, uskoo hän mihin tahansa. Tärkeintä minulle on puhua asioista suoraan, sillä koskaan ei tiedä milloin sen viimeisen henkäyksen vetää. Jälkikäteen on aika rankkaa selvitellä kysymysmerkkejä henkimaailman kanssa.

Ennustan, että hurahdan pian taas johonkin uuteen. Kaikki hurahdukseni ovat tukeneet henkistä kasvuani. Niin kauan kun on jotain uutta, on elämää. Uusiin naimisiin emme ole mieheni kanssa vielä menneet, mutta kihloissa olemme kyllä. Jossain kohtaa mietin uusia häitäkin, mutta ehkä meidän ei tarvitse avioitua uudestaan. Olemmehan lupautuneet toisillemme.”

Lue myös: Saria kiusattiin koulussa – eikä hän ollut turvassa kotonakaan: ”Lapsuuteni oli hyvin rikkinäinen – olin vahinkolapsi ja isäni oli väkivaltainen alkoholisti”

X