Kirjailija Lucinda Riley paljastaa erikoisen työtapansa: ”Sanelen kirjani – en pysty kirjoittamaan tietokoneilla”

Jaa kaverilleTilaa Seura
Kimmo Rantanen ja Lucinda Riley
Toimittaja Kimmo Rantanen tapasi Lucinda Rileyn Helsingissä hotelli Kämpissä. © Tommi Tuomi / Otavamedia
Helmen sisar on uusi osa kirjailija Lucinda Rileyn suositussa romaanisarjassa Seitsemän sisarta. Kirja tempaa Australian Alice Springsiin, johon Riley rakastui hämähäkeistä huolimatta.

Seitsemän sisarta -sarjan neljäs osa Helmen sisar alkaa tapahtumilla Thaimaassa. Miksi valitsit ympäristöksi juuri Thaimaan?

Isäni, joka oikeastaan on romaanien Papa Salt, oli lapsuudessani paljon poissa. Hän matkusti työnsä takia ja oli kymmenisen vuotta Thaimaassa.

Kävin siellä lapsena ja isä vei minut paikallisille rannoille, joten minulla on syvä yhteys Thaimaahan. Olen sijoittanut yhden aiemmankin romaanini tapahtumat sinne. Nyt halusin palata Thaimaahan ja otin tavallaan mukaani yhden sarjan sisarista, CeCen.

Thaimaasta CeCen matka jatkuu Australiaan – Miksi näin?

En ollut eläissäni halunnut käydä Australiassa. Kun sitten matkustin maan keskiosaan Alice Springsiin, jotain tapahtui. Rakastuin paikkaan, vaikka kammoan hämähäkkejä, ja niitä riittää Alice Springsin alueella.

Kirjoitat Helmen sisaressa aboriginaalien kulttuurista. Miksi päätit sijoittaa CeCen niihin puitteisiin?

Minusta vain tuntui, että Australia olisi hänelle oikea paikka. CeCe ei ole koskaan kokenut kuuluvansa mihinkään, mutta sitten hän tapaa yllättäen isoisänsä Alice Springsissä. En voi ajatella sitä tapahtumaa ilman, että tekee mieli itkeä.

Alice Springs on aboriginaaleille tärkeä kaupunki. Halusin rakentaa sarjan kulttuurin, en politiikan ja sotien ympärille.

Lucinda Riley

Lucinda Riley ei nauti kuuluisuudesta. Hänelle tärkeintä ovat kirjojen tarinat. Tommi Tuomi / Otavamedia

Teoksessa esiintyy oikea historiallinen henkilö, aboriginaalitaiteilija Albert Namatjira. Miten tutustuit hänen elämäänsä?

Ennen matkaani Australiaan tutkin aboriginaalien historiaa ja heidän uskomatonta kulttuuriaan. Kuten monen alkuperäiskulttuurin kohdalla, kirjoitettuja lähteitä on vähän. Tutkiminen oli työlästä, koska asiat ovat siirtyneet sukupolvelta toiselle suullisena perintönä.

Namatjira oli kuuluisin aboriginaalitaiteilijoista. Hänen töissään on läsnä aboriginaalien kulttuuri, mutta maalaukset näyttävät impressionistien tekemiltä. Se on kiehtovaa.

Millainen ihminen CeCe on verrattuna sisariinsa?

Lukijani ovat etukäteen sanoneet, etteivät halua lukea CeCestä kertovaa kirjaa, koska hän on aiemmissa kirjoissa niin hankala. CeCe on läheinen Tähti-sisarensa kanssa, he ovat kuin kaksoset. Osa Helmen sisaren tarinaa on sen kuvaaminen, millaista rakkautta CeCe Tähteä kohtaan tuntee.

Kirjasi ovat helppolukuisia. Teetkö paljon työtä sen eteen, että lukeminen olisi vaivatonta?

Haluan, että kirjojani on helppo lukea, koska se tarkoittaa, että useampi ihminen voi tarttua niihin. En mieti tuntikausia, miten kuvata tiettyä asiaa. Minulla on oma tyylini. Sanelen kirjani. En pysty kirjoittamaan tietokoneilla, tietokoneiden käyttäminen tuntuu työltä. Olen kirjailija, mutta ensisijaisesti tarinankertoja.

Kuinka tarkasti suunnittelet kirjojesi tapahtumat?

Jokainen Seitsemän sisarta -sarjan kirjoista on vain syntynyt, en osaa selittää miten. Minulla ei ole ikinä ollut muistikirjaa. Kun kerron tarinaa, en tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu. Hahmot ilmestyvät kertomukseen mielikuvitukseni tuomina. En koskaan palaa saneluissani taaksepäin.

Kun tarina on valmis, teen editoinnin printattuun käsikirjoitukseen kynällä. On kuin kuuntelisin musiikkia. Kuulen tekstistä milloin se on oikeanlaista.

Onko tarinoiden kertominen suullisesti luontevaa, koska ennen kirjailijan uraasi olit näyttelijä?

En tiedä. Minulla on ollut pienestä asti vilkas mielikuvitus. Olen hyvä keksimään tarinoita.

Miten suhtaudut suosioosi?

Olen kirjoittanut 25 vuotta, joten en ole yhden yön ihme. Ironista kyllä, en haluaisi olla kuuluisa. En halua, että kyse on minusta vaan kirjoistani. Ensimmäisellä pr-matkallani olin aivan kauhuissani. Ajan kanssa se on helpottanut.

Näyttelijänä sinut nähtiin Suomessakin brittiläisessä 1980-luvun draamakomediassa Näkemiin vaan, muru! Millainen kokemus sarjan tekeminen oli?

Aivan fantastinen. Olin 16-vuotias. Kaikki me mukana olleet olimme siihen aikaan täysin tuntemattomia, mutta sarjasta tuli valtavan suosittu.

Artikkeli on julkaistu ensi kerran Viva-lehdessä 9/19.

Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti

X