Kirjailija Ritva Hellsten jännitti romaanin julkaisua: ”Alistuminen ja yhteisöön kuuluminen eivät välttämättä ole kaikille pahoja asioita”
Ritva Hellstenin romaani on kertomus siitä, miten nuori taitelija riuhtaisee itsensä irti uskonnollisen yhteisön paineesta ja näivettävästä avioliitosta.
Ritva Hellsten ei tuntenut menestyspaineita, vaikka edellinen teos oli Finlandia-ehdokkaana.
Ritva Hellstenin romaani Anna minulle nimi (Aviador) ilmestyi toukokuussa 2022. Teoksen henkilöissä kirjailija käsittelee paljon itseään sekä lähisukulaisia piirteineen ja elämänvaiheineen.
Miksi otat aiheet kirjoihisi itsestäsi tai lähipiiristäsi?
”Minulla on tarve pohtia lapsuuden merkitystä ihmiselle ja perheiden sisäisiä suhteita. Ehkä jokin omassa elämässäni on jäänyt askarruttamaan minua.
Uusimman, Anna minulle nimi -teokseni päähenkilö Malla joutuu luopumaan kuvataiteilijan urastaan liityttyään hengelliseen yhteisöön ja löydettyään sieltä itselleen aviomiehen.
Olen itse kirjoittanut aina, mutta minullakin kirjoittaminen jäi pitkäksi aikaa taka-alalle.
Ehkä siihen vaikutti myös se, että jo edesmennyt sisareni Raija Siekkinen oli menestynyt ja tunnustettu kirjailija. Kun jättää tekemättä jotain sellaista, mitä haluaa tehdä, kantaa suurta ristiriitaa sisimmässään.”
Romaanissa Malla ajautuu uskonnolliseen yhteisöön. Se on kansainvälinen nuorisoliike, jonka päämääränä on levittää evankeliumia.
Mikä uskonnollisissa liikkeissä vetoaa nuoriin ihmisiin?
”Nuorilla on idealismia, sosiaalista omaatuntoa ja halua parantaa maailmaa. Uskonnollisissa liikkeissä taas on usein päämäärätietoisia, rohkeita ja karismaattisia ihmisiä, joiden seura houkuttelee.
Joissakin hengellisissä liikkeissä naisia voidaan alistaa Raamatun tulkintaan vedoten hengellisillä argumenteilla. Tunnen naisia, jotka hyväksyvät alistamisen ja tunnustavat samaa oppia.
Alistuminen ja yhteisöön kuuluminen eivät välttämättä ole kaikille pahoja asioita. On kuitenkin syytä kysyä, onko alistuminen heidän oma valintansa, vai onko valinta tehty heidän puolestaan.”
Uskonnollisen yhteisön tai lahkon jättäneitä henkilöitä on ollut viime aikoina näyttävästi esillä julkisuudessa. Kun Malla riuhtaisee itsensä irti uskonnollisesta yhteisöstä ja jättää miehensä, hän joutuu yhteisön jäsenten piirittämäksi ja ahdistelemaksi.
Minkälaista rohkeutta omilleen lähteminen häneltä vaatii?
”Vähitellen Malla ymmärtää, että liittymällä yhteisöön ja solmimalla avioliiton yhteisön jäsenen kanssa, hän on tehnyt vääriä valintoja. Hän ajautuu siihen pisteeseen, että mikäli hän haluaa elää, hänen on lähdettävä, ettei hän nääntyisi avioliitossaan ja yhteisön paineessa.
Kun Malla jättää miehensä, hänestä tuntuu kuin varjo poistuisi hänen yltään. Lähtiessään Malla ymmärtää, ettei voi enää palata. Ihmisessä elää rohkeus olla oma itsensä. Menneisyyttään ei kukaan voi muuttaa, mutta meistä kunkin tulevaisuus on meidän omissa käsissämme.”
Miehen ja tutun ympäristön jättäminen on Mallalle raskasta, mutta hän palaa jatkamaan kesken jääneitä kuvataiteilijan opintojaan ja pitää ennen pitkää oman yksityisnäyttelyn.
Onko taide Mallalle keino selviytyä?
”Malla käsittelee menneisyyttään taideterapiassa, mikä auttaa häntä purkamaan tunteitaan ja toteuttamaan itseään. Kun hän sitten näkee omat työnsä gallerian seinällä, hän pelästyy, koska tuntee paljastaneensa maalauksissaan ihmisille sisimpänsä.
Itsestäni on tuntunut tätä kirjaa kirjoittaessani hieman samalta. Kirjoittaminen on ollut vapauttavaa, mutta kirjan julkaiseminen jännittää. Vaikka kirja on fiktiivinen, siinä on niin paljon kokemuksiani, ajatuksiani ja tunteitani, minua itseäni.”
Edellinen kirjasi, edesmenneen sisaresi kirjailija Raija Siekkisen ja myös teidän muiden perheenjäsenten elämää kuvannut fiktiivinen romaani ”Raija” valittiin Finlandia-palkintoehdokkaaksi vuonna 2020.
Kasasiko menestys paineita uuden kirjan kirjoittamiseen?
”En todellakaan osannut odottaa, että kirja nousee palkintoehdokkaaksi. Sisareni Raija Siekkinen oli varmasti mielenkiintoinen aihe, jota sain käsiteltyä tekstissä onnistuneesti.
En ole kuitenkaan kokenut menestyksen paineita tätä seuraavaa kirjaa kirjoittaessani. Kummallakin kirjalla on oma tarinansa, jonka kertominen on ollut oma prosessinsa. Edellisen teoksen vastaanotto ei ole vaikuttanut lainkaan siihen, miten tätä uutta kirjaa kirjoitin.”
Juttu julkaistu ensi kerran Vivan numerossa 6/22.
Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti